Suomi julkisti näkemyksensä kansainvälisestä oikeudesta kyberympäristössä

Suomi julkisti näkemyksensä kansainvälisestä oikeudesta kyberympäristössä

Kyberympäristö on maailmanlaajuinen tietojärjestelmien kokonaisuus, jossa sähköisessä muodossa olevaa tietoa käsitellään tietotekniikan avulla. Kyberympäristön erityispiirteet voivat herättää kysymyksiä joidenkin kansainvälisten säännösten käytännön soveltamiseen liittyen. Tämän vuoksi tarvitaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä ja näkemysten vaihtoa siitä, miten kansainvälinen oikeus tietyissä kysymyksissä sääntelee informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden käyttöä valtioiden toimesta. Siksi Suomi nyt liittyy niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat tuoneet julki kantojansa kansainvälisestä oikeudesta kyberympäristössä.

Suomi katsoo, että kansainvälinen oikeus luo olennaiset puitteet vastuulliselle valtiokäyttäytymiselle kyberympäristössä. Myös YK:n hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä (GGE) on samansuuntaisesti vahvistanut, että ”kansainvälinen oikeus ja varsinkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ovat sovellettavissa [kyberympäristössä] ja olennaisia tekijöitä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen samoin kuin avoimen, turvallisen, vakaan, saavutettavan ja rauhanomaisen informaatio- ja kommunikaatioteknologisen ympäristön edistämisen kannalta”

Valtion täysivaltaisuuden eli suvereenisuuden periaate koskee kiistatta kyberympäristöä. Suomi katsoo, että suvereenisuus on kansainvälisen oikeuden primäärinormi, jonka loukkaus merkitsee kansainvälisesti oikeudenvastaista tekoa ja synnyttää valtion vastuun. Tämä sääntö koskee täysin myös kyberympäristöä. Luvattoman kybertunkeutumisen luonteesta ja seurauksista riippuu, katsotaanko sen loukkaavan kohdevaltion suvereenisuutta. Kyse on tapauskohtaisesta arvioinnista.

Vihamielinen kyberhäirintä voi rikkoa myös tapaoikeudellista toisen valtion sisäisiin asioihin sekaantumisen kieltoa edellyttäen, että sen tarkoituksena on painostaa tai pakottaa kyseistä valtiota asioissa, joiden suhteen sillä on vapaa määräysvalta (nk. domaine réservé).

Jokaisella valtiolla on velvoite olla sallimatta sitä, että sen aluetta käytetään tavalla, joka aiheuttaa merkittävää haittaa muiden valtioiden oikeuksille. Tämä koskee myös kyberympäristöä.  Tämä huolenpitovelvoitteeksi (due diligence) kutsuttava periaate koskee kaikkia toimintoja, joihin sisältyy riski merkittävän rajat ylittävän haitan tuottamisesta.

Kun valtion kyberoperaatio loukkaa sen kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita, kyseessä on kansainvälisesti oikeudenvastainen teko. Syyksilukemista koskevat säännöt YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan valtiovastuuartikloissa pätevät myös kyberympäristössä. Jos valtion elimiä tai yksityisiä ryhmiä tai yksityishenkilöitä, jotka toimivat valtion puolesta, voidaan tunnistaa valtion kansainvälisiä velvoitteita loukkaavan kyberoperaation tekijöiksi, valtiolla on niistä vastuu.

Vakiintunutta määritelmää siitä, milloin kyberhyökkäys vastaisi YK:n peruskirjan 2 artiklan 4 kappaleen tarkoittamaa voimankäyttöä tai 51 artiklan tarkoittamaa aseellista hyökkäystä ei toistaiseksi ole olemassa.  On kuitenkin laajasti hyväksytty, että vastaavuus riippuu kyberhyökkäyksen seurauksista. Vastaavasti useimmat asiaa kommentoineet ovat samaa mieltä siitä, että mittakaavaltaan ja vaikutuksiltaan aseelliseen hyökkäykseen verrattava kyberhyökkäys vastaa aseellista hyökkäystä ja siihen voidaan vastata itsepuolustuksellisesti. Itsepuolustuksellinen voimankäyttö ei kuitenkaan saa olla suhteetonta tai ylimitoitettua. Kybervoimankäytön määrittelyn tulisi kunnioittaa sekä YK:n peruskirjan kirjauksia että sen tarkoitusta ja päämäärää, joka on aseellisen toiminnan eskaloitumisen estäminen.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus soveltuu kyberoperaatioihin vain, jos ne ovat osa aseellista konfliktia tai käynnistävät aseellisen konfliktin. Ei ole mitään syytä kiistää sitä, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tarjoamaa suojaa tarvitaan silloin, kun kyberkeinoihin turvaudutaan käynnissä olevissa aseellisissa konflikteissa.  

Yksilöt nauttivat samoista ihmisoikeuksista ja valtioilla on samat ihmisoikeusvelvoitteet niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Lisäksi kullakin valtiolla on alueellaan ja lainkäyttövaltansa   piirissä velvoite suojella yksilöitä näiden oikeuksien loukkauksilta muiden tahojen toimesta.

 

Poikkihallinnollisessa yhteistyössä valmisteltu linjaus julkistettiin 15.10. Linjauksen valmistelusta vastasi ulkoministeriö muita toimivaltaisia viranomaisia konsultoiden. 

 

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija Marja Lehto, p. +358 295 350 086

Lähetystöneuvos Tarja Långström, p. +358 295 351 445

Ulkoministeriön sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@formin.fi

 

Kansainvälinen oikeus kyberympäristössä – Suomen kansallisia kantoja (pdf, 8 sivua, 519 KB)

Blogi: Kybertoimintaympäristö ei ole villi länsi