Suomi harmaantuu muita OECD-maita nopeammin - mitä tehdään julkisille palveluille?

Satavuotiaita on kohta niin paljon, etteivät kunnanisät enää ehdi kaikien luo onnittelukäynneille, totesi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas puhuessaan tiistaina suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimmasta haasteesta eli väestön vanhenemisesta Helsinkiin kokoontuneille ulkomaanedustustustojen päälliköille. Suomi harmaantuu muita OECD-maita nopeammin ja työllisyysaste on alhainen, 67 prosenttia, mikä on liian pieni joukko ihmisiä ylläpitämään nykyistä palvelutasoa. ”Tämä tie on nyt käyty loppuun”, vahvisti Teknillisen korkeakoulun professori Paul Lillrank. Edessä on tuskallisia päätöksiä, joita julkinen hallinto ei ole tähän mennessä kyennyt tai halunnut tehdä.

Suomalaiset todellakin elävät hyvinvointiyhteiskunnassa, sillä hyvinvoinnin mittaamisen käytetty elinajan odote on Suomessa noussut 1960-luvulta kymmenen vuotta eikä hidastumista ole näköpiirissä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että Suomi ikääntyy huomattavasti nopeammin ja jyrkemmin kuin muu Eurooppa, kertoi Sailas ja viittasi OECD:n piakkoin julkaistavaan Suomea koskevaan raporttiin.

Jotta nykyinen palvelutaso voitaisiin säilyttää, 15-64-vuotiaiden suomalaisten työllisyysasteen olisi noustava ensi vuosikymmenen alkuun mennessä 75 prosenttiin, kun se heinäkuussa oli 67 prosenttia, sanoi Sailas. Suomessa työllisyyttä alentaa nuorten hidas siirtyminen työelämään ja toisaalta alhainen eläkkeellesiirtymisikä. Suomessa kuluu Sailaksen mukaan keskimäärin uskomattomat kolme vuotta ennen kuin ylioppilastutkinnon suorittanut ryhtyy opiskelemaan.

Karu totuus on se, että työllisyysaste laskee automaattisesti väestön ikääntyessä ja pyrkimykset nostaa työllisyyttä ovat Sailaksen mukaan ”rankkaa uimista vastavirtaan”. Halutaanko palvelut turvata, on avainkysymys, johon on etsittävä keinot, ja työllisyys on yksi keinoista, totesi Sailas.

Maahanmuutto ei ole ratkaisu

Maahanmuutto ei ole mikään ihmelääke hyvinvointijärjestelmän pelastamiseksi, viestitti Sailas eikä uskonut sen tuovan ainakaan pikaista ratkaisua ongelmaan. Maahanmuuton hyödyt ohittavat kustannukset vasta pitkän ajan kuluttua, useimmiten vasta seuraavan sukupolven aikana, eikä maahanmuutto ole aina pysyvää.

Professori Paul Lillrank Julkisen alan palvelutuotanto on kuin märkä rätti, käteen otettaessa 20 prosenttia valuu heti pois, totesi edustustonpäälliköille puhunut professori Paul Lillrank Teknillisestä korkeakoulusta kuvaillessaan palveluiden tehottomuutta.

Julkisten palvelujen ongelmana on Lillrankin mukaan kysyntä. Koska edunsaajat eivät maksa palveluista itse, hintamekanismi ei toimi, ei ole reaalikysyntää, vaan kysyntä karkaa käsistä. Kuten entisessä Neuvostoliitossa, jossa leipä ei maksanut käytännössä mitään, jolloin sitä käytettiin holtittomasti niin sianruokana kuin uuninlämmitteenä.

Koska resurssit eivät ole äärettömät, kysyntää on rajoitettava, sanoi Lillrank. Jos hintaa ei voi nostaa tai maksua lainkaan veloittaa, jäljelle jäävät vain säännöt eli ketkä saavat kuluttaa. Sairaaloissa on pohdittava, ketkä tarvitsevat kipeimmin hoitoa, vai viedäänkö pohjoismainen tasa-arvoisuus niin pitkälle, että arvotaan onnelliset leikkauspotilaat, kuten Ruotsissa on pohdittu.

Yrittäjyys hukassa

EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs Elinkeinoelämän keskusliiton tuore toimitusjohtaja, entinen Suomen Saksan-suurlähettiläs Leif Fagernäs arvosteli Suomen passivoivaa etuisuusjärjestelmää, mistä kertoo OECD-maiden alhaisin yrittäjien osuus väestöstä, viisi prosenttia, ja kasvuhaluttomuus, josta kertoo se, että vain kuutisen prosenttia pk-yrittäjistä on halukas kasvattamaan yritystään. Vaikkei yrittäjyyttä enää Suomessa halveksita, siihen ei innostetakaan.

”Verotus ei luo hyvinvointia, vaan hyvinvointi syntyy työstä”, totesi Fagernäs ja peräänkuulutti työn tuottavuuden kasvattamista yrittäjyyttä tukemalla, kohtuullisella verotuksella, palveluiden avaamisella ja korkean teknologian hyödyntämisellä koko elinkeinoelämän laajuudelta. Fagernäs piti verotuksen kiristämistä mahdottomana vaihtoehtona: ”Mitä korkeampi marginaalivero, sitä alhaisempi työllisyysaste”.

Erityinen haaste on Fagernäsin mukaan huippututkijoiden pitäminen maassa ja houkutteleminen maahan. Suomi potee aivovuotoa maailmalle ja ulkomaisten huippututkijoiden osuus on vertailumaista pienimpiä. Suomalainen lainsäädäntökin toimii maahanmuuttoasioissa niin, että korkeakouluista valmistuvien ulkomaalaisten odotetaan palaavan kotimaahansa, huomautti Fagernäs.





















Hannu Himanen: Ulkoasiainhallinto ja Suomen haasteet (ppt)

Paul Lillrank: Julkisten palvelujen tuotannon haasteet (ppt)