Suomen vammaistyöllä hyviä tuloksia Afrikassa

Kansainvälisenä vammaisten oikeuksien päivänä Suomi voi olla ylpeä työstään erityisesti Afrikassa. Etiopiassa tulokset näkyvät ruohonjuuritasolta Afrikan unionin päätöksentekoelimiin asti.

Vammaisilla lapsilla on nyt paremmat mahdollisuudet päästä kouluun, ja Etiopian vammaisliike on näkyvä ja aktiivinen toimija. Viranomaiset myös tuntevat paremmin vammaisten ihmisten oikeudet ja ovat entistä sitoutuneempia toteuttamaan niitä.

Arba Minchin kouluun on perustettu resurssikeskus. Kehitysvammaisillakin lapsilla on viimein mahdollisuus saada opetusta. Kuva Paula Malan.

Yhteistyöllä tuloksia

Etiopiassa Suomen tuki kanavoituu monen pienen puron kautta. Yhdeksän suomalaisen vammaisjärjestön kehitysyhteistyöohjelma saa tukea ulkoministeriön kansalaisjärjestövaroista.

Kahdenvälisissä kehitysyhteistyöhankkeissa vammaisten ihmisten asiat otetaan huomioon läpileikkaavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vesipisteiden ja saniteettitilojen rakentamista esteettömiksi.  

Myös Addis Abeban suurlähetystön tuella on vahvistettu vammaisten ihmisten oikeuksia.

Rahoituksen lisäksi Suomi käy johdonmukaista dialogia, jossa tuodaan esille vammaisten oikeudet. Näin voidaan vaikuttaa poliittiseen tahtoon ja siihen, että viranomaiset ottavat oikeudet huomioon palvelujen tarjonnassa.  Kaikkia koskeva inklusiivinen opetus on nostettu keskiöön kansallisessa kehitysstrategiassa.

Abilis-säätiön hallituksen puheenjohtaja Kalle Könkkölän ja säätiön vammaisdiplomatia-aloite on käynnistänyt keskustelut paikallisten parlamentaarikkojen kanssa.

Vammaisliikkeet kohtaavat. Kalle Könkkölä ja Etiopian vammaisten naisten etujärjestön Wro Layela vaihtavat ajatuksia. Kuva Charlotta Boucht

Kaikki kouluun

Etiopiassa vain harva vammainen lapsi pääsee kouluun. Esteinä ovat kielteiset asenteet, esteelliset koulurakennukset, puutteelliset resurssit ja opettajien heikot valmiudet tukea vammaisia oppilaita.

Inklusiivinen opetus on tulossa osaksi Etiopian koulujärjestelmää. Suomen kahdenvälinen hanke on luonut resurssikeskusmallin, joka auttaa tavallisten koulujen opettajia vastaanottamaan erityisoppilaita. Resurssikeskukset tarjoavat asiantuntemusta, täydennyskoulutusta ja oppimateriaaleja vammaisten lasten opetukseen. Kouluissa kiertävät erityisopettajat auttavat opettajia tunnistamaan oppilaat, joilla on erityisiä tarpeita ja löytämään keinoja oppimisen tueksi.

Suomenkin tukema opetuksen laatua parantava ohjelma suuntaa koulukohtaista lisärahoitusta erityisoppilaille. Koulujen myös edellytetään huomioivan vammaiset oppilaat vuosittaisissa kehittämissuunnitelmissaan.

Uudistus vaikuttaa yli 30 000 koulun opetussuunnitteluun ja asenteisiin sekä vahvistaa erityisoppilaitten oppimisedellytyksiä.

Tukea heikoimmille

Tietoisuus ja asenteet muuttuvat hitaasti. Erityisen heikossa asemassa ovat yhä naiset, monivammaiset ja syrjäseuduilla asuvat vammaiset ihmiset. On tavallista että vammaisuutta hävetään ja perheet saattava piilotella etenkin vammaisia naisia ja lapsia.

Kansalaisjärjestöjen tuki on ollut erityisen tärkeää ruohonjuuritasolla, missä se on kohdistunut kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vammaisten ihmisten elinoloihin.

Suomen Lähetysseuran opettajainkoulutushankkeen ansioista maaseudun syrjäkylille on perustettu satoja kuurojen lasten luokkia, ja lapset on kirjaimellisesti tuotu savimajoista kouluihin.

Kynnys ry:n kumppanuus kuurosokeitten etujärjestön kautta on mahdollistanut ammatillisen koulutuksen tarjoamisen kuurosokeille ihmisille. Tämä on ollut heille elintärkeä linkki ympäröivään yhteiskuntaan.

Abilis-säätiön tukema lukutaitokoulutus on vahvistanut vammaisten naisten asemaa ja avannut  heille mahdollisuuksia perustaa pieniyrityksiä  ja saada omia tuloja.

Sitoutetaan vastuunkantajat

Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa sijaitsee myös Afrikan unionin AU:n päämaja. Suomen tuella Afrikan unioniin on palkattu asiantuntija ja tuettu vammaisten oikeuksien viemistä osaksi Afrikan unionin ja jäsenmaiden sosiaalipolitiikkaa.

Vammaisasiantuntija Petronella Masabane on ollut tienraivaajan asemassa.

Afrikan unionin vammaisasiantuntija Petronella Masabane on varovaisen toiveikas vammaisten oikeuksien kehityksestä Afrikassa. Kuva Pekka Marjamäki

”Kun aloitin työt, eräs kollegani ihmetteli, mitä merkillisiä nystyröitä minulla on käyntikortissa. Hän ei ollut koskaan kuullut pistekirjoituksesta”, Petronella kertoo. ”Nyt tilanne on paljon parempi.”

Vammaisten oikeuksien ja aseman edistäminen on nyt puheenaihe. Asiaa on puitu AU:n ministeritason kokouksissa, ja mailla on nyt raportointivastuu vammaisten aseman edistämisestä.

Lisäksi ministerikokoukset luovat kansallisille hallituksille ryhmäpaineita, kun kukaan ei halua olla naapurimaata huonompi.

Masabane on varovaisen toiveikas vammaisten oikeuksien kehityksestä.

 ”AU:n ja jäsenmaiden virkamiehet tuntevat nyt paremmin vammaisten ihmisten aseman ja oikeudet kuin aloittaessani, mutta tämä on vasta ensimmäinen askel. Hanke päättyy tänä vuonna eikä jatko ole varma. Jollei joku ole aktiivisesti nykimässä päättäjiä hihasta, asia ei pysy agendalla.”

”Suomi on ollut hankkeen ainoa rahoittaja, mistä olen erittäin kiitollinen. Ulkopuolinen rahoitus ja ohjaus ovat antaneet minulle vapauden toimia ketterämmin kuin monet kollegani, joita sitoo valtavan kansainvälisen järjestön byrokratia. Jossain vaiheessa AU:n täytyy kuitenkin ottaa vammaisten oikeuksien ajamien omaksi asiakseen.”

Tuloksia on saatu, mutta työtä riittää edelleen sekä Etiopiassa että koko Afrikassa. Ulkopuolista tukea tarvitaan, jotta vammaisten ihmisten oikeudet ja tarpeet etenevät.   

Kehitysyhteistyövarojen leikkauksista huolimatta järjestöt pyrkivät jatkamaan työtään ja painottamaan rajalliset resurssinsa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Vammaisten ihmisten ääni saattaa jatkossa kuulua heikommin. Varmaa kuitenkin on, että suomalaisten veronmaksajien eurot menevät todellisiin tarpeisiin.

Paula Malan

Kirjoittaja työskentelee opetussektorin erityisasiantuntijana Suomen Etiopian-suurlähetystössä