STT: Kiista puuvillatuesta nousi tärkeäksi symboliksi Cancunissa
Cancun, 12. 9. (STT - Heikki Karkkolainen) Benin, Burkina Faso, Tshad ja Mali asettivat teollisuusmaat vaikean ratkaisun eteen Cancunissa ehdottamalla puuvillanviljelyn tukien poistamista. Ne hakivat erityisesti Afrikan puuvillamaille elintärkeään kauppakiistaan lisäksi ratkaisua Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen ja menettelytapojen mukaisesti.
Neljän Afrikan maan aloite kertoo teollisuusmaiden maatalouden tukipolitiikan heijastumisesta köyhien maiden tuottajiin. Se on monella tavoin pienoiskuva suuremmasta, koko maatalouden tuesta käytävästä kauppapoliittisesta kiistasta.
Aloite sai Cancunin ministerikokouksessa tukea kehitysmailta ja maatalousviejiltä, niiden joukossa Australia ja Kanada. Euroopan unioni ilmoitti tukevansa aloitteen kaupallisia osia ja lupasi muuttaa omaa puuvillapolitiikkaansa.
Aloitteen periaatteellinen merkitys näkyi siinä, että kauppaministerit asettivat puuvillakysymystä käsittelemään ryhmän, jonka sovittelijana toimii WTO:n pääjohtaja Supachai Panitchpakdi. Periaatteessa sektorialoitteet eivät kuulu yhtenä kokonaisuutena käytävälle Dohan kierrokselle, jonka asialista sovittiin kaksi vuotta sitten.
EU:n kannalta tilanne oli tässä asiassa sikäli poikkeuksellinen, ettei unionilla ole omia suuria puuvillaintressejä valvottavana ja se voi tukea aloitetta ainakin osittain. Kerrankin joku muu on vastaamassa vaikeisiin maatalousvaatimuksiin!
Kiistan keskiössä
USA:n puuvillatuet
Sektorialoite on kuitenkin käsittelytapana ongelmallinen, kuten ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki totesi Cancunissa.
"Meillä on muitakin tuotteita. Heti kun joku lyö pöytään sokerin, niin joudutaan siilipuolustukseen. Sektorisopimusten asemesta pitäisi löytää rakentavampi malli", sanoi hän.
Vaikeimpaan asemaan puuvilla-aloite asettaa Yhdysvallat. Tilanne ei ole uusi, sillä Brasilia on jo aiemmin haastanut Yhdysvaltain puuvillatuet WTO:n riitojenratkaisuelimeen. Kiistan ratkaisulla uskotaan olevan suuri merkitys tukien käsittelylle WTO:ssa laajemminkin.
Maatalouskeskustelujen ja puuvilla-aloitteen taustalla häilyy uhkaavasti maatalouden linnarauhan päättyminen vuoden 2003 lopussa. WTO:n jäsenmaat sitoutuivat olemaan haastamatta toisiaan riitojenratkaisuun maataloustuista niin kauan kun neuvottelut jatkuvat.
Rauhanlausekkeen jatkamisesta ei ollut mainintaa maatalouskeskustelujen pohjaksi annetussa WTO:n neuvoston puheenjohtajan ja pääjohtajan yhteisessä pohjapaperissa. Ellei maatalousneuvotteluista pystytä sopimaan, on puuvillakiista rauhanlausekkeen päättymisen jälkeen vähäisimpiä teollisuusmaiden ongelmista. Kuten ulkoministeriön kauppapoliittinen virkamies ennen kokousta totesi "silloin riittää lakimiehille töitä".
Oxfam: Tuki
tuhosi markkinat
Yhdysvaltain maataloustuki on Oxfamin tekemän tutkimuksen mukaan ajanut kansainväliset puuvillamarkkinat pahimpaan kriisiin sitten suuren lamakauden. Kaikkein pahiten USA:n puuvillatuet iskevät Oxfamin mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan viljelijöihin. Puuvillan hinta on laskenut 90-luvun puolivälistä lähtien tasolle, jolla se oli viimeksi 30-luvulla.
Keski- ja Länsi-Afrikka ovat sen vuoksi kärsineet suuria menetyksiä. Puuvilla on niiden tärkein vientituote ja valtion tulojen lähde. Yli kymmenen miljoonaa ihmistä on suoraan riippuvaisia puuvillan viljelystä.
Oxfamin mukaan suuri syy puuvillalamaan on Yhdysvaltojen tuissa. Kansainvälisen puuvillakomitean laskelmien mukaan USA:n tukien lopettaminen nostaisi puuvillan markkinahintaa 11 senttiä paunalta eli 26 prosenttia. Yhdysvalloissa on 25 000 puuvillanviljelijää.
Huippusatokautena 2001-2002 Yhdysvaltain puuvillanviljelyn tuet nousivat 3,9 miljardiin dollariin eli kaksi kertaa suuremmiksi kuin 1992. Tukien määrä ylitti tuotannon arvon noin 30 prosentilla. Puuvillatukien kasvu oli WTO:n rauhanlausekkeen vastaista, mikä mahdollisti Brasilian kanteen Yhdysvaltoja vastaan.
Oxfamin laskelmien mukaan Yhdysvaltain tuista aiheutui afrikkalaisille viljelijöille 301 miljoonan dollarin menetys satokaudella 2001-2002. Kahdeksan Länsi-Afrikan maan osuus siitä oli 191 miljoonaa dollaria. Burkina Faso menetti Oxfamin mukaan prosentin maan bruttokansantuotteesta ja 12 prosenttia vientituloista. Malin menetys oli 1,7 prosenttia ja Beninin 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vientituloista ne menettivät 8 ja 9 prosenttia, laski Oxfam.