Sosiaaliturva tavoittaa nyt Sambian köyhimmät
Sambian hallitus huolestui eriarvoisuuden kasvusta ja tarttui ongelmaan uudella sosiaaliturvaohjelmalla. Kahden vuoden ajan annettu perusturva on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi kohentaa köyhimpien elämää.
Sambian talous kasvaa lähes 10 prosentin vuosivauhtia kaivosteollisuuden voimalla, mutta köyhyys ei ole vähentynyt samaan tahtiin. Taloudellinen eriarvoisuus on maan suurimpia ongelmia.
”Ihmisten kärsivällisyys alkaa loppua, ja hallitus on ymmärtänyt tämän. Kaksi vuotta sitten valtaan noussut PF-puolue lupasi puuttua eriarvoisuuteen. Nyt hallitus on nostanut oman rahoituksensa kahdeksankertaiseksi ohjelmalle. Hallituksen vahva tuki on ollut ratkaisevaa onnistumiselle”, ulkoministeriön sosiaalialan neuvonantaja Timo Voipio sanoo.
Eriarvoisuus synnyttää sosiaalisia ristiriitoja ja on haitaksi talouskehitykselle. Sambiassa on ollut maan itsenäistymisestä lähtien sosiaalinen avustusohjelma, joka on kouluttanut sosiaalityöntekijöitä maan eri osiin. Maan budjetissa perusturvaan ei kuitenkaan ole löytynyt rahoitusta.
Voipion mukaan Sambia on nyt sitoutunut muutoksiin, jotka koetaan välttämättömiksi. ”Maalla on jo varaa vähentää eriarvoisuutta ja sijoittaa omia budjettivarojaan ohjelmaan. Sambialaiset tarvitsivat lähinnä tukea järjestelmän luomiseen.”
Ohjelmaa seurataan vertailemalla elämää tukea saavissa kylissä ja niissä, jotka eivät sitä saa.
”Vaikka Sambian kokonaisköyhyys ei ole vähentynyt, tukea saaneet kylät ovat nousseet syvästä köyhyydestä lähemmäs köyhyysrajaa. Äärimmäinen kurjuus on poistunut”, Voipio kertoo.
Tuki lisännyt työintoa
Perusturvan vaikutukset näkyvät kaikkein köyhimpien sambialaisten elämässä. He käyttävät suurimman osan saamistaan lisätuloista ruokaan ja terveydenhoitoon, ostavat lapsilleen vaatteita ja kenkiä sekä parantavat asuntojaan. Oletukset siitä, että sosiaaliapu kanavoituisi pääosin alkoholiin tai tupakkaan, ovat osoittautuneet vääriksi.
Voipion mukaan oleellista ei ole rahamäärässä laskettu muutos, vaan se miten ihmisten elämä on kohentunut. ”Parempaan elämään kuuluvat ruoka, vaatteet, raha käydä bussilla kaupungissa ja kännykkään ostettu puheaika. Lapset sairastavat vähemmän kuin ennen, heillä on myös vaihtovaatteet ja he käyvät varmemmin koulua. Maatalouden tuottavuus on noussut ja karjaa on hankittu lisää”, Voipio listaa vuosina 2012–2013 kylissä mitattuja tuloksia.
Perusturvalla on ollut myös työttömyyttä laskeva vaikutus. Tuen saaminen ei ole vähentänyt ihmisten intoa työntekoon, vaan lisännyt sitä. Perusturva on parantanut lasten oppimistuloksia, investointeja sekä lisännyt taloudellista tuottavuutta ja rahan kiertoa paikallistalouksissa.
Tähän asti ainoa saatavilla ollut sosiaaliturva on ollut naapurien toisilleen antama apu. Kun naapuri jakaa toiselle ylijäämäviljansa, ei jää lisätuloja käytettäväksi maatalouden investointeihin.
Repusta sähköiseen rahansiirtoon
Perusturvavarat on tähän asti siirretty alueen sosiaalityöntekijän tilille, josta esimerkiksi kyläkoulun opettaja on hakenut reppukaupalla rahaa jaettavaksi tarvitsijoille. Nyt kehitetään uusia menetelmiä.
Perusturvan saajille hankitaan sirukortit, joilla he voivat nostaa rahaa kyläkaupasta. Summat ovat pieniä, noin 10 euroa kerrallaan, eikä väärinkäytöksiä juuri ole ollut. Sirukortin kautta rahasiirtoja on helppo valvoa.
Perusturvan saajat valitaan kyläkokouksissa kyläläisten harkinnan mukaan.
”Naapurit tietävät parhaiten toistensa elämäntilanteen. Etusijalla ovat yksinhuoltaja- ja vammaisperheet. Lähtökohtana on, että köyhät tietävät itse tarpeensa eivätkä käytä rahaa vastuuttomasti”, Voipio sanoo.
Vuonna 2014 ohjelma kattaa 50 aluetta, ja vuoden 2015 aikana sosiaaliturva laajenee maan kaikkiin 108 piirikuntiin. Suomi tuki ohjelmaa 3,1 miljoonalla eurolla vuosina 2012–2013. Jatkossa ohjelma tulee saamaan aiempaa enemmän rahoitusta myös Suomelta.
Sosiaaliturva ei ole osa YK:n vuosituhattavoitteita, mutta vuoden 2015 jälkeisiin kehitystavoitteisiin se on tulossa mukaan. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen on myös Suomen kehityspolitiikan kärkiteemoja.
Outi Einola-Head