Sambian metsien pelastaja

Luonto on Suomen Sambian-suurlähettilään Pertti Anttisen sydäntä lähellä. Maiden välinen kauppa kasvaa, ja suomalaisyritykset ovat entistä kiinnostuneempia Sambiasta. Suurin haaste on jakaa talouskasvun höydyt hyvinvoinniksi kaikille. 

Pertti Anttisen mukaan Sambia ei jatkossa tarvitse enää suuria määriä rahallista apua, vaan enemmänkin tietotaitoa, osaamisen kehittämistä ja hyviksi havaittuja ratkaisuja.

Toissa kesänä Suomen Lusakan suurlähettiläs Pertti Anttinen vei Sambian silloisen ympäristöministerin kesäpaikkakunnallensa Keuruulle, jossa ministeri tutustui suomalaiseen metsänhoitoon ja -teollisuuteen.

Sambiaan tämä palasi herätyksen saaneena, keskeytti alkuperäismetsien tehohakkuut ja käynnisti maanlaajuisen puiden istutuskampanjan.

Suomi nähdään Sambiassa maana, josta voidaan ottaa oppia.

”Pitkällä yhteistyöllä on ollut merkitystä ja sen tulokset ovat nähtävissä. Sambia on avaamassa suurlähetystön Helsinkiin ensi vuonna”, Anttinen paljastaa.

Ensimmäiset suomalaiset kehitysyhteistyövirkamiehet asettuivat Sambiaan vuonna 1972. Neljässäkymmenessä vuodessa Sambia on muuttunut kehitysavun varassa sinnittelevästä maasta afrikkalaiseksi menestyjäksi, jonka talous kasvaa 6–8 prosentin vuosivauhtia.

Maa saa jo pääomia yksityisiltä markkinoilta, ja valtion omat tulot alkavat riittää menoihin.

Sambia on entistä vähemmän riippuvainen ulkopuolisesta avusta, joka on nyt alle viisi prosenttia budjetista. Terveyssektorin menoista katetaan yhä noin 40 prosenttia kehitysyhteistyövaroin.

Myös Suomen ja Sambian välisen kehitysyhteistyön luonne muuttuu. Alussa tehtiin metsäyhteistyötä, sähköistettiin ja rakennettiin infrastruktuuria. Nykyinen yhteistyö painottuu maatalouteen, yksityissektorin kehittämiseen, ympäristöön sekä budjettitukeen ja hyvän hallinnon edistämiseen.

”Suomen tuella kehitettiin valtion istutusmetsiä, joista saadaan yhä pääosa sahateollisuuden raaka-aineesta.  Metsähankkeisiin tuoduista suomalaisista Kara-sahoista tuli suosittuja kopioinnin kohteita ja niitä käytetään yhä piensahoilla.1990-luvulla toimitettuja laadukkaita koulukirjoja ja opetusvälineitä muistellaan kouluissa, ja sähköverkoissa on edelleen suomalaista teknologiaa”, Anttinen kertoo.

Viime aikoina hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi Sambian viljelijäliiton kautta annetusta tuesta pienviljelijöille. Maatalouden rahoitusjärjestelmän kautta 20 000 pienviljelijää saa rahoitusta voidakseen tuottaa enemmän ja paremmin menetelmin.

Kestävä kehitys sanelee ehdot

Vuonna 1991 alkanut ulkoasiainhallinnon ura on vienyt Anttisen töihin Sambian lisäksi Turkkiin, Irlantiin ja Etelä-Afrikkaan. Kokemusta hänellä on myös YK-tehtävistä Keniassa.

53-vuotiaalla Anttisella on kolme aikuista lasta. Luonto ja ympäristö ovat läheisiä maa- ja metsätaloustieteilijälle.

”Kaikki taloudellinen toiminta on tehtävä kestävän kehityksen näkökulmasta”, sanoo Suomen WWF:n hallintoneuvostossa istuva Anttinen.

Hän toivoo koko Suomea talkoisiin maiden välisen yhteistyön kehittämiseen.

Suomen ja Sambian välinen kauppa kasvaa, ja suomalaisyritykset ovat entistä kiinnostuneempia Sambiasta. Maakuntien pienetkin yritykset ja toimijat voisivat tarjota Sambialle paljon käyttökelpoisia ratkaisuja.

Köyhyys vähenee liian hitaasti

Sambian suurin haaste on kanavoida talouskasvun höydyt hyvinvoinniksi kaikille. Talous kasvaa, mutta köyhyys ei vähene samaan tahtiin.

Sambia on edelleen yksi maailman vähiten kehittyneistä maista.

Maaseudulla köyhyys on edelleen syvälle juurtunutta ja eriarvoisuus kaupunkeihin kasvaa. Yksityissektori on liian kapea, eikä kaivosteollisuus työllistä tarpeeksi. Tarvitaan uutta teollisuutta ja uusia työpaikkoja.

Suomi on tarttunut haasteeseen uudenlaisella yhteistyöllä.

”Kansallista sosiaaliturvaa kehittävä ohjelma auttaa kaikkien köyhimpiä tulonsiirtojen kautta. Tuetaan pienillä summilla toimintaa, joka ei passivoi ihmisiä. Ohjelmaa tukevat myös Iso-Britannia, Irlanti ja Unicef, ja Suomi on tuonut mukaan vammaisten asiat.”

Sambia on vahvasti sitoutunut ohjelmaan ja nostaa oman rahoituksensa seitsenkertaiseksi ensi vuoden budjetissa.

Anttisen mukaan Sambia ei jatkossa tarvitse enää niinkään suuria määriä rahallista apua, vaan enemmänkin tietotaitoa, osaamisen kehittämistä ja hyviksi havaittuja ratkaisuja.

Mitä odotettavissa?

”Tämä on ollut hyvää aikaa seurata kehitystä Lusakassa”, ensi syksynä suurlähettiläskautensa päättävä Anttinen sanoo.

Hän näkee Sambian tulevaisuuden hyvänä, jos talouskehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Apuriippuvuus laskee edelleen, ja maan omat voimavarat riittävät entistä paremmin kehitykseen.

”Sambialla on valtavat mahdollisuudet kehittää maataloustuotantoaan. Miltei koko laaja maa olisi käytettävissä elintarviketuotantoon ja metsänviljelyyn. Tämä vaatii Sambialta oikeita päätöksiä, investointeja koulutukseen ja maatalouden kehittämiseen. Sambia on rauhallinen maa, joka ei kärsi sisäisistä tai ulkoisista konflikteista, ja hallitukset ovat vaihtuneet vaaleilla.”

Riskejä ovat maailmatalouden heilahtelut, riippuvuus kuparin hinnan kehityksestä sekä eriarvoisuuden kasvu.

”Hallituksen on tehtävä ratkaisuja, jotka saavat kaikki sambialaiset kokemaan olevansa osa meneillään olevaa suurta muutosta”, Anttinen tiivistää.

Outi Einola-Head

Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa haastatellaan Suomen suurlähettiläitä kehitysyhteistyön kannalta tärkeissä maissa. Haastatteluja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.

• Kehitysmaaedustustojen suurlähettiläät haastattelussa