Rauhanvälityksen ja sovinnontyön asiantuntijat oppivat toisiltaan Helsingissä

Ulkoministeriö järjesti yhdessä Suomen Lähetysseuran, Kirkon Ulkomaanavun, Crisis Management Initiativen ja Common Space Initiativen kanssa 16.–18. marraskuuta Helsingissä jo toisen epävirallisia neuvotteluprosesseja ja kansallisia dialogeja käsittelevän konferenssin.

Kansalliset dialogit -konferenssissa puhuivat muiden muassa tutkijatohtori Thania Paffenholz, ulkoministerin erityisedustaja Pekka Haavisto sekä islamin uskonoppinut Sheikh Abdallah bin Mahfudh ibn Bayyah. Kuva: Lauratuulia Lehtinen

Konferenssiin kokoontui 200 johtavaa rauhan ja sovinnontyön asiantuntijaa eri puolilta maailmaa keskustelemaan, miten kansallisia rauhanprosesseja voidaan parhaiten tukea konflikteista kärsivissä tai muutostilassa olevissa maissa.

Tämänvuotisessa konferenssissa käsiteltiin erityisesti kokemuksia Myanmarista, Jemenistä, Somaliasta ja Tunisiasta.

Konferenssin alkua varjostivat viikonloppuna Ranskassa tehdyt terrori-iskut. Valtiosihteeri Peter Stenlund korostikin avauspuheenvuorossaan, ettei terrorismilla ole uskontoa, eikä uskontoa voi käyttää tekosyynä terrorismille.

Konfliktien määrä on vähentynyt, mutta niistä on tullut entistä monimutkaisempia. Valtion sisäiset konfliktit ovat entistä yleisempiä, mutta niiden vaikutukset tuntuvat usein alueellisesti ja kansainvälisesti.

Kansalliset dialogit ovat tärkeitä keinoja ymmärtää konflikteja eri perspektiiveistä.

Kansallisissa dialogeissa mukana monia erilaisia toimijoita

Konfernessin osallistujat pohtivat muun muassa, miten kansallinen dialogi eroaa perinteisestä rauhanvälityksestä ja muodollisista neuvotteluprosesseista. Kansallisille dialogeille on ominaista erityisesti se, että dialogiin otetaan mukaan erilaisia toimijoita ja ryhmiä. Lisäksi tunnusmerkkinä on konsensuspohjainen päätöksenteko ja kansallinen omistajuus sekä itse dialogiprosessin että sen lopputulosten suhteen.

Ne eivät ole perustuslaillisia prosesseja, mutta usein linkittyvät niihin, esimerkiksi pohjustaen muodollisia prosesseja tai käsitellen aiheita, joita muilla foorumeilla ei käsitellä.

Lisäksi kansallisten dialogien vahvuuksiin kuuluvat joustavuus (virallisia mandaatteja ei tarvita), mahdollisuus sitouttaa mukaan myös ei-perinteisiä toimijoita sekä se, että tarvittaessa dialogi voidaan toteuttaa ei-julkisena. Dialogit ovat yleensä pitkäkestoisia, jopa vuosikymmenten mittaisia, eikä niitä voi kiirehtiä.

Tämä onkin yksi kansallisten dialogien haasteita, samoin kuin tulosten hankala mitattavuus.

Myös rauhanvälityksessä hyvien kokemusten jakaminen ja yhteistyö ovat tärkeitä. Uusien ajatusten ja oppimisen lisäksi konferenssissa oli keskeistä erityisesti eri konfliktialueilla toimivien mahdollisuus kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon.

Suomi sitoutunut rauhanvälitystyöhön

Alivaltiosihteeri Elina Kalkku korosti päätöspuheenvuorossaan muun muassa valtiollisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan tiivistä yhteistyötä, josta ulkoministeriön ja neljän rauhanvälitysjärjestön järjestämä konferenssi oli esimerkki.

Suomi jatkaa tukeaan kansalaisyhteiskunnalle ja tekee parhaansa, että kumppanuudet edelleen vahvistuvat. Konferenssi oli myös osoitus Suomen vahvasta sitoutumisesta ja merkittävästä panostuksesta rauhanvälitystyöhön sen useilla eri sektoreilla.