Raportti: Globaali köyhyysraja aliarvioi Aasian köyhyyttä

Aasian kehityspankin elokuussa julkaisema raportti osoittaa, että äärimmäinen köyhyys on kaikesta myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen laajaa.

Aasian ja Tyynenmeren alueen vahva talouskasvu viime vuosikymmeninä on vähentänyt voimakkaasti köyhyyttä mitattuna 1,25 dollarin (noin 95 sentin) päivittäisellä kulutustasolla. Näin mitattuna äärimmäinen köyhyys alueella on vuodesta 1990 vähentynyt 54,7 prosentista 20,7 prosenttiin vuonna 2010.

Jos sama trendi jatkuu, köyhyys laskisi edelleen 5,8 prosenttiin 2020 ja 1,4 prosenttiin vuonna 2030. Se tarkoittaa, että äärimmäinen köyhyys saataisiin poistettua alueelta.

Aasian alueella ruuan hinta on viime vuosikymmenenä noussut nopeammin kuin yleinen inflaatiotaso. Kuvan riisisäkit on kuvattu vietnamilaisella torilla 2012. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Suurimmassa osaa Aasia ihmisten tulotaso ja elinolosuhteet ovat parantuneet selvästi. Aasian kehityspankin Key Indicators -raportti osoittaa kuitenkin, että perinteinen globaali 1,25 dollarin köyhyysraja aliarvioi köyhyyttä Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Raportti tuo esiin kolme pääsyytä tälle.

Ensinnäkin köyhyysraja määriteltiin aikanaan 15 köyhän maan kulutustason (1988–2005) perusteella. Suurin osa maista oli Afrikasta ja ainoastaan kaksi Aasiasta.

Mikäli lähtökohtana käytetään Aasian ja Tyynenmeren kulutustasoa ja tuoreempaa tilastotietoa, raportin mukaan samalla menetelmällä päädytään köyhyysrajaan 1,51 dollaria henkilöä kohti.  Tämä tarkoittaisi, että köyhyydessä elävien osuus nousisi 20,7 prosentista 30,5 prosenttiin vuonna 2010.

420 miljoonaa köyhää lisää

Raportti tarkastelee köyhyysanalyysissään myös kahta muuta tekijää, joita perinteinen 1,25-mittari ei ota huomioon: ruuan hinnan nousu sekä ihmisten haavoittuvuus ilmasto- ja talousšokeille.

Raportti toteaa esimerkiksi, että Aasian alueella ruuan hinta on viime vuosikymmenenä noussut nopeammin kuin yleinen inflaatiotaso. Koska köyhien tuloista suurin osa menee ruokaan, ruuan hintavaihtelu on otettava erikseen huomioon heidän ostovoimassaan.

Myös ilmastokriisit ovat lisääntyneet. Raportin mukaan seitsemän maailman kymmenestä ilmastollisesti haavoittuvimmasta maasta on Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Köyhät pystyvät varautumaan šokkeihin ja suojautumaan niiltä heikosti. Raportti sisällyttää siksi köyhyyslaskelmiinsa 420 miljoonaa ihmistä, joiden tulotaso on juuri 1,25 dollarin yläpuolella, mutta jotka ovat suuressa vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle.

Suuri osa nepalilaisista elää köyhyydessä. Nepal kuuluu myös ilmastollisesti haavoittuvien maiden joukkoon. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Lähes puolet aasialaisista
köyhyysrajan alapuolella 2010

Näiden tekijöiden yhteisvaikutus arvioon äärimmäisen köyhyyden laajuudesta alueella on suuri. 20,7 prosentin sijasta Aasian kehityspankin raportissa esittämä arvio köyhyystasoksi on 49,5 prosenttia vuonna 2010.

Äärimmäinen köyhyys ei poistu seuraavan reilun kymmenen vuoden aikana, vaan raportin mukaan sen taso on 2030 edelleen noin 17 prosenttia. Suurin osa elää alueen keskitulomaissa.

Köyhien ihmisten elämä ei suoraan muutu siitä miten köyhyysrajoja määritellään ja laskelmia tehdään.

Kansallisen ja kansainvälisen kehityspolitiikan näkökulmasta on kuitenkin olennaista, että ne antavat mahdollisimman realistisen kuvan äärimmäisen köyhyyden laajuudesta ja syvyydestä, eli siitä miten suuri osa väestöstä elää olosuhteissa, joissa heidän tulotasonsa ei riitä välttämättömiin perustarpeisiin. Aasian kehityspankin uusi raportti on merkittävä panos tähän keskusteluun.

Max von Bonsdorff

Kirjoittaja työskentelee Aasian kehityspankin Suomen johtokuntatoimiston neuvonantajana.