Puhdas vesi ja sanitaatio ovat koronaepidemian aikana tärkeämpiä kuin koskaan – vesi on yksi Suomen kehityspolitiikan vahvuuksista

Puhdas vesi ja sanitaatio ovat koronaepidemian aikana tärkeämpiä kuin koskaan – vesi on yksi Suomen kehityspolitiikan vahvuuksista

Vesialan kehityspolitiikan neuvonantaja Antti Rautavaara uskoo, että puhdas vesi ja sanitaatio ovat paras keino vähentää äiti- ja lapsikuolleisuutta. Kolme kysymystä kehitysyhteistyöstä -sarjassa kysytään asiantuntijoilta heidän työnsä merkityksestä.

Antti Rautavaara johti vuodet 2015–2016 Nepalin maanjäristysten jälkeistä hätäapua Unicefin vesihuoltopäällikkönä.

Miksi teet työtä puhtaan veden ja sanitaation parantamiseksi?

”Näin työurani puoliväliin mennessä olen saanut huomata, että maailma on uskomattoman eriarvoinen paikka. Vesihuollon, sanitaation ja hygienian saralla eriarvoisuus on inhimillisesti koskettavaa. Olen esimerkiksi tavannut Nepalin Terain laaksossa äidin, joka 45 asteen helteessä antoi alle vuoden ikäiselle vauvalleen vettä suoraan kuralätäköksi kuivuneesta joesta, vaikka kylässä oli koleraepidemia. Muutakaan ei ollut.

Ihmisten vaihtoehdottomuus on ajoittain lamauttavaa, mutta toimimalla veden parissa luomme vaihtoehtoja kaikkien vaikeimmassa asemassa oleville naisille ja lapsille. Yksinkertaisilla keinoilla voidaan säästää ihmishenkiä ja vähentää kärsimystä. Työlläni on siten todellinen tarkoitus ja tarve.

Vesi on yksi Suomen kehityspolitiikan vahvuuksista, ja sen parissa toimimalla saamme aikaan kehitystuloksia. Vesi on keskiössä kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vesidiplomatiasta, rauhanvälityksestä, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, vammaisista, syrjäytyneistä, ilmastonmuutoksesta tai vaikkapa kuukautishygieniasta.

Minulla on epäilemättä ollut jo pitkään ulkoministeriön ehdottomasti kiinnostavin työtehtävä.”

Mikä puhtaaseen veteen ja sanitaatioon liittyvä saavutus on tehnyt sinut erityisen onnelliseksi? Mikä lannistaa?

”Lauantaina 25.4.2015 kello 11.56 elämäni muuttui täysin. Nepalissa tapahtui tuolloin voimakkain maanjäristys miltei sataan vuoteen.

Minä ja perheeni jäimme henkiin, ja vuodet 2015–2016 johdin maanjäristysten jälkeistä hätäapua Unicefin vesihuoltopäällikkönä. Operaatio koski yli neljää miljoonaa ihmistä, jotka olivat Himalajan yläosissa vailla vesihuolto- ja sanitaatiopalveluita.

Vaikeimmat hetket koimme toukokuussa 2015. Silloin Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun tuli vuoristosta lähes 40 000 ihmistä, joille piti tarjota vettä, sanitaatiota ja hygieniapalveluita leireissä. Kävin usein yhdessä niistä, jossa etsin aina erään Sharminan. Hän oli sokea, orvoksi jäänyt tyttö, ja kullanarvoinen keskustelukumppani kun yritimme ymmärtää, missä meillä on parantamisen varaa. Kuka näkisikään yhteisön tarpeet paremmin?

Operaatio osoittautui lopulta menestykseksi: evaluaation mukaan se oli yksi viime vuosikymmenten onnistuneimpia hätäapuoperaatioita vesihuollon, sanitaation ja hygienian alalla. Yhdessä selätimme mahdottoman – ja esimerkiksi myös koleraepidemian.

Olen poikamaisen ylpeä siitä, että olen myös saanut olla kehittämässä Etiopian vesisektoria. Työmme tuloksena Etiopiassa, Nepalissa muissa kumppanimaissa on yhteensä 2,5 miljoonaa ihmistä hyötynyt vesihuollosta ja kuuden miljoonan sanitaatio on kohentunut. Iho menee kananlihalle, kun mietin, kuinka monia kymmeniä tuhansia ihmisiä on työmme kautta jäänyt henkiin. Näistä luvuista jokainen suomalainen saa olla ylpeä.

Veteen liittyvät globaalit haasteet ovat megalomaanisen isoja ja kasvussa, mutta eivät lannista minua. Suomen vesialan kansainvälisen strategian (2018) mukaisesti missiomme on toimia yhdessä vesiturvallisuuden edistämiseksi. Paino sanalla yhdessä – ei näitä haasteita kukaan yksin ratkaise.”

Mitä vastaat sille, jonka mielestä työ puhtaan veden ja sanitaation parantamiseksi on turhaa?

”Ei ole parempaa keinoa vähentää lapsi- ja äitiyskuolleisuutta kuin vesi, sanitaatio ja hygienia. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, ihminen pystyy keskittymään potentiaalinsa kehittämiseen, perheeseensä ja tuottavaan toimintaan, sekä osallistumaan yhteiskuntaan tekemällä töitä yhteisönsä ja maansa kehittämiseksi.

Valitettavasti tällä vuosituhannella vedestä on tulossa sodankäynnin väline. Siinä sijaiskärsijöiksi joutuvat lapset, kaikkein köyhimmät ja heikoimmassa asemassa olevat.

Veden saatavuus mahdollistaa sen, ettei ihmisten tarvitse lähteä liikkeelle, jättää kotiaan. Tulevina vuosina ilmastonmuutos aiheuttaa häiriöitä veden kiertokulkuun, mikä näkyy veden niukkuutena, ääri-ilmiöinä, tulvina ja kuivuuksina. Tältä osin työmäärä tulee kasvamaan lähivuosina jyrkästi.

Ihmisoikeudet veteen ja sanitaatioon kuuluvat meille kaikille. Vettä ei kanneta kaivoon vaan tuemme yhteisöjä ottamaan itse vastuuta vesitilanteestaan. Työn tulokset puhuvat puolestaan.”

Antti Rautavaara siirtyy 1.4.2020 vuodeksi virkamiesvaihtoon maa- ja metsätalousministeriöön, missä hän tulee toimimaan kansainvälisten vesiasioiden johtavana asiantuntijana.