Nepalilaisnuoret työelämään Suomen edustuston tuella

Nepalilaisnuoret työelämään Suomen edustuston tuella

Gita Chepang ja muut koulutusohjelman tavoittelemat ihmiset elävät suljettuina yhteisöinä markkinatalouden ulkosyrjällä. Suomen Kathmandun-suurlähetystön tukemassa hankkeessa heidät poimitaan ammattioppiin.

Gita ja Sunita Chepang saivat ammattioppia Suomen tuella. Kuva: Marja-Leena Kultanen
Gita ja Sunita Chepang palasivat kotikylään ammattiopintojen jälkeen. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Kukkulan rinteitä kiemurteleva soratie päättyy pieneen kyläkeskukseen. Pienen kaupparakennuksen katoksen alta kurkistelee kaksi nuorta naista.

Kaksikymppiset Sunita ja Gita Chepang perustivat pienen ompelimon palattuaan kylään puolen vuoden ammattikurssin jälkeen.

Heidän koulutuksensa on osa Suomen Kathmandun-suurlähetystön tukemaa kehitysyhteistyöhanketta, jossa ammattikoulutukseen poimitaan syrjäytyneiden yhteisöjen nuoria.

Dhading on yksi kuudesta piirikunnasta, joissa hanketta toteuttavan UCEP-järjestön paikalliset yhteistyökumppanit tekevät etsivää nuorisotyötä.

Koulutukseen lähteminen iso askel

Nuorten naisten saaminen koulutukseen on vaatinut työtä. Tyttöjä ja heidän vanhempiaan arveluttaa monen kuukauden poissaolo kaukaa kotoa. Epäluuloja on hälventänyt etnisten ryhmien vaikutusvaltaisten henkilöiden kutsuminen tutustumaan koulutuskeskukseen ja sen asuntolaan.

Aiemmin teknisiin aineisiin keskittyneeseen koulutusohjelmaan on myös otettu ompelukurssi, joka kiinnostaa nuoria naisia.

Ompelutöitä riittäisi paremmin alhaalla laaksossa, mutta ompelimon pitäminen siellä olisi liian kallista, nuoret naiset miettivät. Nyt he ansaitsevat keskimäärin 6 500 rupiaa kuukaudessa, mikä on noin 50 euroa.

“Sillä tulee toimeen”, he kertovat.

Ompelijan mallipiirros ammattikurssilta, Nepal. Kuva: Marja-Leena Kultanen
Ammattikurssilla huolella tehdyt muistiinpanot mallipiirroksineen auttavat ompelijoita.

Parasta sesonkia on kouluvuoden alku, jolloin vanhemmat teettävät kouluvaatteita, ja Nepalin suurin juhla dasain syksyllä.

Ompelimo on samalla naisten asunto. Istuinlavitsat muuttuvat sängyiksi ja pöydällä nököttää riisinkeitin. Toisin kuin tuhansia nuoria nepaleita, heitä ei houkuttele lähteminen töihin ulkomaille.

“Haluamme pysyä Nepalissa”, Gita Chepang sanoo.

Vuorovaikutustaitoja työelämää varten

Ompelijanaisten perheet asuvat Dumlingin kylässä, jonka kaikki asukkaat kahta kastitonta dalitia lukuun ottamatta ovat chepangeja. Kyläänsä palanneet Gita ja Sunita Chepang sekä heidän ompelimokumppaninsa Bimala Chepang toimivat roolimalleina kylien muille nuorille, mikä on ammattikoulutuksen yksi tarkoitus.

Ohjelmakoordinaattori Indra Gurung Suomen suurlähetystöstä ja Rajid Sainju UCEP-järjestöstä, Nepal. Kuva: Marja-Leena Kultanen
Ohjelmakoordinaattori Indra Gurung Suomen suurlähetystöstä ja Rajid Sainju UCEP-järjestöstä pohtivat ompelimon toimintamahdollisuuksia seurantakäynnillä. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Vuorovaikutustaitojen lisääminen ja toimiminen oman kulttuuriryhmän ulkopuolella ovat tärkeä osa ammattikoulutusta. Chepangit ja muut koulutusohjelman tavoittelemat ihmiset elävät UCEPin mukaan suljettuina yhteisöinä markkinatalouden ulkosyrjällä.

Suomen suurlähetystön opetusalan projektiavustaja Indra Gurung löytää seurantakäynnillä muitakin mahdollisia koulutettavia.

19-vuotiaalta Sarina Chepangilta jäi koulu kesken 9. luokalla, kun hän meni naimisiin. Hänen miehensä keskeytti koulun 6. luokkaan ja työskentelee nyt bussin apupoikana. Chepangien ja muiden ohjelman parissa olevien etnisten ryhmien tytöt avioituvat usein jo 16-vuotiaina.  

Indra Gurung houkuttelee Sarina Chepangia ammattikurssille, mutta tämä sanoo, ettei mies anna lupaa.

“Miksette mene yhdessä”, Gurung ehdottaa. “Miehesi voisi mennä bussinkuljettajakoulutukseen ja sinä ompeluun.”

Vihannekset ja appelsiinit
tuovat tuloja kyliin

Dumlingin kylässä näkyvät myös muut kehitysyhteistyön tulokset. Kylä on hyötynyt laajasta yhteisökehitysohjelmasta, jossa kristillisten järjestöjen kehitysyhteistyön kattojärjestö United Mission to Nepal on yhteistyökumppaneidensa kanssa neuvonut vihannesten ja hedelmäpuiden viljelyssä.

Vihreiden vihannesten siistit rivit rytmittävät kapeita rinnepeltoja, joiden reunalla kasvaa nuoria appelsiinipuita. Ne ovat uusi lisä viljelyssä.

Vihannessato viedään kerran viikossa alas laaksoon päätien varrelle Malekhuun.

Malekhun tori, Nepal. Kuva: Marja-Leena Kultanen
Valtatien varrella sijaitsevan Malekhun tori on hyvä kauppapaikka. Kuva: Marja-Leena Kultanen

“Tienaamme 11 000 rupiaa taloutta kohti, kun on sesonkiaika”, 40-vuotias Nirmoja Chepang sanoo.

Raha menee terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen, hän lisää.

Kännykkäkorjaamo kukkulan kupeessa

Sähkötekniikan kurssilta viime vuonna valmistunut 20-vuotias Raj Kumar Thapa Magar kelpaa koulutuksen mallioppilaaksi. Hän perusti kurssin jälkeen kotikyläänsä kännykkäkorjaamon ja tienaa sillä koulutusohjelman tähänastisen ennätyksen 15 000 rupiaa kuukaudessa.

Raj Kumar Thapa Magar pitää kännykkäkorjaamoa, Nepal. Kuva: Marja-Leena Kultanen
Ammattikurssin opit riittävät yritystoimintaan, mutta nettiyhteyden puuttuminen on hankalaa ohjelmisto-ongelmissa, sanoo Raj Kumar Thapa Magar. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Osan tuloista nuori yrittäjä saa koulu- ja toimistotarvikkeiden myynnistä. Hänen liikkeensä on sopivasti koulun lähellä.

Thapa Magar sai liiketoiminnan käynnistämiseen investointiavustusta Dhadingissa yhteisökehitystä tekevältä Prayas Nepal -järjestöltä.

Marja-Leena Kultanen

Tässä palvelussa myös