Naisihmisoikeuspuolustajien tukemista, silpomisen ehkäisyä, yrittäjyyskoulutusta – kansalaisjärjestöt edistävät naisten ja tyttöjen oikeuksia monin tavoin
Ulkoministeriön tukemilla kansalaisjärjestöillä on merkittävä ja lisäarvoa tuova rooli naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman edistämisessä. Järjestöjen työ on omiaan varmistamaan, että kehitys tavoittaa myös haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt, ryhmät ja yhteisöt.
Kehitysmaiden naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistaminen on ensimmäinen Suomen kehityspolitiikan neljästä painopisteestä. COVID-19 -pandemian aikaan työ teeman parissa on entistä tärkeämpää, sillä kriisi vaikuttaa etenkin naisten ja tyttöjen asemaan ja oikeuksien toteutumiseen.
Terveydenhuollon resurssien keskittyminen vastaamaan pandemian asettamiin haasteisiin sekä olemassa olevat naisia syrjivät valtarakenteet vähentävät kriisitilanteessa seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien toteutumista ja palveluiden saatavuutta, kuten raskausajan terveystarkastuksia, turvallisia synnytyksiä ja modernin ehkäisyn saatavuutta.
Pandemian globaalit taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat kohdistumaan erityisesti naisiin ja tyttöihin sekä haavoittuvimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Kuten YK:n pääsihteeri António Guterres jo pandemian aikaisessa vaiheessa varoitti, on esimerkiksi naisiin kohdistuva ja sukupuolittunut väkivalta lisääntynyt maailmanlaajuisesti karanteenien, ulkonaliikkumiskieltojen ja sosiaalisen eristäytymisen myötä.
Suuri osa palvelusektorin ja ruuantuotannon työntekijöistä on naisia, jotka ovat nyt vaarassa menettää työnsä. Naiset muodostavat myös valtaosan maatalouden ja hoiva-alan pimeästä työvoimasta kehitysmaissa. Monet suomalaiset kansalaisjärjestöt ovatkin jo suunnanneet toimintaansa myös COVID-19 -tilanteeseen vastaamiseksi, myös näiden aihepiirien puitteissa.
Ulkoministeriön tukemilla kehitysyhteistyötä tekevillä kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli naisten oikeuksien edistämisessä. 19:sta ohjelmatukijärjestöstä viiden järjestön työ keskittyy kehityspoliittisten painopisteiden valossa ennen muuta naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamisteen. Useimmilla muilla ohjelmatukijärjestöillä naisten aseman vahvistaminen on myös vahvasti toiminnassa läsnä. Myös hanketukea ja viestintä- ja globaalikasvatustukea saavilla kansalaisjärjestöillä painopiste on keskiössä.
Kansalaisjärjestöjen työ ulottuu ruohonjuuritasolle
Järjestöt tuovat Suomen kehityspolitiikkaan selvää lisäarvoa niiden omiin erityisosaamisalueisiin keskittyvän työn kautta. Esimerkiksi Solidaarisuus kouluttaa Keniassa ja Somalimaassa yhteisöjä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, erityisesti naisten sukuelinten silpomisen haittavaikutuksista. Fida ja Taksvärkki tukevat tyttöjen kuukautishygieniaan liittyvää työtä yhteisöissä ja kouluissa, ja edistävät samalla tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia.
Järjestöjen kautta naisten asemaan voidaan vaikuttaa laajemmin kuin Suomen muulla kehityspolitiikalla, sillä järjestöt toimivat monissa vähiten kehittyneissä maissa, missä Suomella ei ole muuta toimintaa. Järjestöt myös työskentelevät ruohonjuuritasolla paikallisissa yhteisöissä.
Esimerkiksi Plan tekee Laosissa alkuperäiskansojen yhteisössä työtä teiniraskauksien ehkäisemiseksi. Suomi-Somalia seura, African Care ja Suomen Somalia-verkosto puolestaan edistävät lapsi- ja äititerveyttä Somaliassa alueilla, jonne on vaikea päästä.
Huomio moniperustaiseen syrjintään
Kansalaisyhteiskunta toimii monessa kehitysmaassa köyhimpien ja helposti syrjäytyvien väestöryhmien oikeuksien edistäjänä, tukijana ja mobilisaattorina. Paikallisen läsnäolonsa sekä kumppanuuksiensa kautta järjestöt pystyvät tehokkaasti puuttumaan moniperustaiseen syrjintään ja edistämään näin Agenda 2030:n ”leave no one behind”-periaatetta.
Kehitysmaiden naisten mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan vaihtelevat esimerkiksi sen mukaan, asuvatko he kaupungissa vai maaseudulla ja syrjitäänkö heitä vaikkapa etnisen taustansa, vammaisuutensa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Monet järjestöt tekevätkin työtä sellaisten ihmisten parissa, joita syrjitään usein eri perustein. Esimerkiksi Abiliksen Tadzhikistanin ohjelman yhtenä tavoitteena on tukea vammaisten naisten ammatillista koulutusta ja kouluttajien koulutusta naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Suomen Punainen Risti taas on työstänyt ohjeistusta LGBTIQ+-henkilöiden inkluusiosta hätätilanteissa.
Myös COVID-19 -kriisissä järjestöt keskittyvät etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen tukemiseen, kuten vammaisiin, lukutaidottomiin tai pakolaisleireillä asuviin naisiin ja tyttöihin, jotka helposti jäävät tiedon ja palvelujen ulkopuolelle.
Tukea naisyrittäjille, ihmisoikeuspuolustajille ja rauhantyölle
Monen järjestön työ liittyy osaltaan Suomen kehityspolitiikan toiseen painopisteeseen eli kehitysmaiden talouksien vahvistamiseen ja työpaikkojen luomiseen, myös naisten oikeuksien näkökulmasta. Muun muassa Kirkon Ulkomaanapu ja Reilu Kauppa tukevat naisten työllistämistä ja yritystoimintaa. Suomen Pakolaisavun Myanmarissa pakolaisille antama koulutus on vahvistanut naisten työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Lähetysseuran Etiopiassa järjestämiin toimeentulon kehittämishankkeisiin osallistuneista naisista 90 prosenttia kertoi tulojensa nousseen vuonna 2018.
Järjestöjen työssä nousee yhä vahvemmin esiin myös niiden tuki naisten järjestöille ja naisille, jotka keskittyvät muun muassa ihmisoikeuksien, ympäristön tai kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamiseen. Esimerkiksi Siemenpuu-säätiön Nepalissa tukema hanke pyrkii voimauttamaan köyhiä naisia ja yhteisöjä niin, että nämä saavat äänensä kuuluville yhteisömetsiä koskevassa päätöksenteossa. KIOS taas tukee Ugandassa naispuolisten ihmisoikeuspuolustajien turvallisuuden ja osallistumisen takaamista esimerkiksi kaivannaisteollisuuden yrityshankkeissa.
COVID-19 -kriisin aikaan monet järjestöt painottavatkin tarvetta tukea naisjärjestöjä, naisihmisoikeuspuolustajia ja laajempaa tasa-arvoliikettä osana COVID-19 –vastetta, naisten tasa-arvoisten ja turvallisten osallistumismahdollisuuksien takaamiseksi.
Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat osallistuneet aktiivisesti ja monipuolisesti YK:n turvallisuusneuvoston ”Naiset, rauha ja turvallisuus” –päätöslauselman (1325) täytäntöönpanoon. Konfliktinratkaisujärjestö CMI esimerkiksi tukee ja fasilitoi naisten tarkoituksenmukaista osallistumista rauhan- ja siirtymäprosesseissa ja vahvistaa rauhanvälittäjien ja –sovittelijoiden kapasiteettia liittyen sukupuolisensitiivisiin konfliktinratkaisuprosesseihin.
Alkuvuodesta UM myönsi ohjelmatukea saaville kansalaisjärjestöille yhteensä 22,5 miljoonan euron lisärahoituksen vuosille 2020-21 toiminnan laajentamiseksi erityisesti Afrikassa. Osaltaan lisärahoitus mahdollistaa myös entistä vahvemman työn monipuoliselle ja laaja-alaiselle naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiselle.