Metsänvuokraus auttaa Nepalin köyhimpiä

Metsänvuokrausohjelmassa köyhille perheille vuokrataan valtion metsää ja heitä opastetaan metsän käytössä.

Luutakasviviljelmät 2010 ja 2012 (Jhirubas, Nepal) Jhirubasin kylässä Palpassa huonokuntoiset laidunmaat on muokattu viljelykelpoisiksi. Kuvassa sama alue vuonna 2010 (vas.) ja 2012. Kuva: Chudamani Joshi.

Nepalissa köyhyyden vähentämiseen ja kestävään metsänhoitoon pyritään vaikuttamaan yhteisömetsänhoidolla, joka aloitettiin Nepalissa vuonna 1978. Tällä hetkellä lähes 40 prosenttia nepaleista on yhteisömetsien jäseniä ja hyödynsaajia.

Yhteisömetsät eivät aina tavoita kaikkein köyhintä väestönosaa. Näiden ihmisten elinolojen parantamiseksi on aloitettu vuokrametsäohjelma. Ohjelmassa mukana oleville kotitalouksille vuokrataan metsää 40 vuodeksi, ja sopimusta on mahdollista jatkaa toiset 40 vuotta.

Metsänkasvatuksen lisäksi ohjelma tukee kotieläinten kasvatusta, rehu- ja muiden hyötykasvien kasvatusta sekä paikallisten rahastojen perustamista. Vuokraajat ovat vastuussa metsien hoidosta ja niiden kestävästä hyödyntämisestä.
Suomi rahoittaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n teknisen tuen vuokarametsä- ja karjanhoito-ohjelmaa vuosina 2009–2014.

Luutakasviviljelmät nostavat elintasoa

Selkeästi suurin tulonlähde ohjelmaan osallistuneille on ollut luutien tekemiseen käytettävän ruohokasvin kasvattaminen. Kasvi esiintyy Nepalissa luonnostaan, ja siitä tehdyillä luudilla on kova kysyntä.

Esimerkiksi Jhirubasin kylässä Palpassa ihmiset ovat vakuuttuneita ohjelman hyödyistä. Aiemmin huonokuntoiset laidunmaat on muokattu viljelykelpoisiksi. Kolmessa vuodessa alueelle ovat muodostuneet maan suurimmat luutakasviviljelmät.

Viljelmiä hoitavat kotitaloudet kuuluvat useisiin eri kasti- ja uskontoryhmiin. Tulot jakautuvat jäsenten kesken, ja elintaso alueella on kohonnut huomattavasti. Yhteisön ihmiset uskovat vahvasti yhteistyöhön.

Luudista saatavat tulot ylittävät Intiassa työskentelevien nepalimiesten rahalähetykset, jotka ovat perinteisesti olleet alueen suurin ja lähes ainoa tulonlähde. Paikallinen tulonlähde voi tulevaisuudessa vähentää myös miesten muuttoliikettä.

Myös metsien vuokraus ja vuohien kasvatus ovat parantaneet ihmisten toimeentuloa, vähentäneet karjanrehun ja polttopuun keruuseen kuluvaa aikaa sekä lisänneet naisten osallistumista päätöksentekoon. Lisäksi luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt alueilla.

Paikallisten sitoutuminen ohjelmaan on tärkeää

Vuodesta 2005 lähtien ohjelmaan on maanlaajuisesti osallistunut 38 686 kotitaloutta. Ne ovat vuokranneet yhteensä 20 150 hehtaaria maata ja perustaneet 4 103 metsänkäyttöryhmää.

Parhaimmillaan metsäpalstan vuokraaminen luo paikallisille vahvan omistajuuden tunteen, joka motivoi sitoutumaan ohjelmaan.

Perinteisesti paikallisväestö on kokenut maan osana omaa identiteettiään eikä vain hyödykkeiden tarjoajana. Tulevaisuudessa ohjelman on pystyttävä tarjoamaan vielä joustavampia malleja, joissa voidaan huomioida paikallisen väestön tarpeet.

Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää mahdollisuuksia sisällyttää metsänvuokraus Nepalin muihin metsäohjelmiin. Tällainen on esimerkiksi juuri käynnistynyt ohjelma, jota Suomi rahoittaa yhdessä Iso-Britannian ja Sveitsin kanssa.

Perttu Tamminen
 

kestävä kehitys
maaseutu
metsätalous
ympäristö