Maailman ruokaturvan vahvistaminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä

Kehityksen kannalta epäjohdonmukaiset politiikat tulevat kalliiksi sekä kehitysmaille että kehittyneille maille. Globaalissa maailmassa politiikkojen vaikutukset eivät tunne rajoja.

Sambia, ruokaturva, tomaatti. Kuva: Juho Paavola. Suomi on sitoutunut kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen niin hallitusohjelmassa kuin kehityspolitiikassakin. Kuva sambialaiselta torilta. Kuva: Juho Paavola.

”Ruokaturvaongelma ei ole niinkään tuotetun ruuan määrässä vaan laadukkaan ruuan saatavuudessa ja tuotantotavoissa”, totesi OECD:n ruokaturva-asiantuntija Claire Delpeuch.  

Delpeuch oli yksi ulkoministeriön ja OECD:n Säätytalolla 14. maaliskuuta järjestämän kutsuseminaarin puhujista. Hän esitteli, miten ruokaturvaan vaikuttavien eri politiikkojen vaikutusten arviointia voidaan kehittää.

Keskustelua olivat alustamassa OECD:n politiikkajohdonmukaisuuden ja ruokaturvan asiantuntijat. Yleisö koostui ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen edustajista, jotka ovat aihepiirin parhaita asiantuntijoita Suomessa.

Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa sitä, että eri politiikat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan tukevat toisiaan. Sen uusia haasteita ruokaturvan alueella ovat esimerkiksi vientirajoitukset, maataloustuotteiden hintavalvonta ja biopolttoaineiden tuotanto. Myös perinteiset haasteet kuten maataloustuet ja tulliesteet ovat edelleen ajankohtaisia.

Claire Delpeuchia kommentoinut MTK:n johtaja Juha Ruippo painotti ruokaturvan merkitystä erityisesti rauhan säilymisen kannalta. Ruippo muistutti, että on tärkeää kuunnella kehitysmaiden viljelijöitä siitä, mitkä heidän haasteensa ovat.

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota kehitysmaiden välisiin suhteisiin, sillä esimerkiksi Afrikan mailla on vain vähän maataloustuotteiden kauppaa keskenään.

Suomi ja OECD sitoutuneet johdonmukaisuuteen

Politiikkajohdonmukaisuus on tärkeä elementti myös vuosituhattavoitteita seuraavalla kehitysagendalla. Vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden toteuttaminen on politiikkajohdonmukaisuuden suuri haaste.

Näissä uusissa tavoitteissa sosiaalinen ja taloudellinen kehitys, ympäristökestävyys, rauha ja turvallisuus tulisi sovittaa yhteen, painotti OECD:n pääsihteerin toimiston johtava asiantuntija Ebba Dohlman.

Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen korosti Suomen sitoutumista kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen niin hallitusohjelmassa kuin kehityspolitiikassakin.

Sipiläinen nosti esiin Suomen laajapohjaisen ruokaturvapilotin. Pilotin avulla analysoidaan globaaliin ruokaturvaan vaikuttavia politiikkoja ja etsitään tapoja kehittää näiden johdonmukaisuutta. Suomi on samalla OECD:n laatiman johdonmukaisuustyökalun ensimmäinen testaaja.

Työkaluja on tarjolla

Kehityksen saavuttamiseksi tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen korosti politiikkajohdonmukaisuuden kuuluvan paitsi kaikille ministeriöille myös kansalaisyhteiskunnalle.

OECD tekee paljon konkreettista johdonmukaisuustyötä, jota Suomikin voi hyödyntää. Työkaluja on tarjolla, mutta niiden käyttämiseksi tarvitaan esimerkiksi ilmastorahoitusta, kauppaa ja verotusta koskevia poliittisia päätöksiä.

Ruokaturvan lisäksi samanlaista yhteensopivuutta tarvitaan esimerkiksi veteen ja sanitaatioon sekä ilmastonmuutokseen vaikuttavissa politiikoissa. Myös kehitysmaat pitää saada osallistumaan paremmin keskusteluun politiikkajohdonmukaisuudesta.
 

Suomen ruokaturvapilotti

Pilotin tavoitteena on arvioida ja vahvistaa Suomen toimintaa, joka vaikuttaa ruokaturvaan maailmanlaajuisesti.

Lisäksi se antaa poliittisille päättäjille tietoa ja suosituksia siinä, miten politiikkajohdonmukaisuutta voi edistää maailmanlaajuisen ruokaturvan näkökulmasta.

Ruokaturvapilotissa sovelletaan OECD:n kehittämää johdonmukaisuustyökalua. Työkalussa käydään läpi ruokaturvaan liittyvää maatalous-, kalastus-, ympäristö-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa sekä vaikutusarvioinnin metodologiaa, sekä kehitetään näiden johdonmukaisuuteen liittyviä suosituksia.

Ruokaturvapilotin seurantaryhmässä on valtionhallinnon, tutkimuslaitosten, Helsingin yliopiston ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Pilotti käynnistyi keväällä 2012 ja päättyy syksyllä 2013.