Maailman arvaamattomuus hallitsi Kultaranta-keskusteluja
Tasavallan presidentin jo kolmatta kertaa järjestämä ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus Kultarannassa on muodostunut vuoden keskeiseksi turpo-tapahtumaksi, johon kokoontui jälleen joukko poliittisia päättäjiä, tutkijoita sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.
Ukrainan kriisi oli Kultaranta-keskustelujen hallitseva teema ja samalla osoitus maailman arvaamattomuudesta.
Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger oli tammikuussa 2014 keskustellut useiden erimaalaisten ja eri instituutioita edustavien asiantuntijoiden kanssa pohtiessaan tulevan vuoden teemoja. Kukaan asiantuntijoista ei ollut ennustanut Ukrainan tuolloin sisäisen kriisin laajenemista nykyisen kaltaiseksi.
Samalla Ischinger pohti aihetta laajemminkin: jos turvallisuusarkkitehtuuri Euroopassa sortuu näin helposti, miten paljon helpommin niin voi käydä muualla maailmassa.
Mahdollisia kiistakohteita on lukuisia.
Historia läsnä nykypäivässä
Ischingerin kaksoisstrategia Venäjän suhteen sai keskustelijoiden joukossa kannatusta: turvallisuudesta tulee huolehtia Naton ja EU:n kautta ja toisaalta samaan aikaan näyttää Venäjälle, että ovet yhteistyöhön ovat avoinna.
Jos Venäjä torjuu yhteistyön, se on sen oma valinta, ja se kärsii siitä enemmän kuin EU.
Venäjän entinen valtiovarainministeri, Kansalaisaloitteiden komitean puheenjohtaja Aleksei Kudrinin mukaan historia on huomioitava Venäjän ja lännen suhteessa. Kylmän sodan jäljiltä venäläiset suhtautuvat epäilevästi Natoon. On tärkeä hälventää näitä epäilyksiä.
Kudrin pitää Minskin sopimusten toteuttamista on tärkeänä, mutta erityisesti Donetskin ja Luhanskin alueiden asema ovat vaikeita kysymyksiä.
Kudrinin mukaan Venäjä on nykyisin täysin erilainen maa kuin kylmän sodan aikana. Vaalit ovat suhteellisen vapaat, ja kauppa on vapaata. Presidentti Vladimir Putin ei halua nähdä liberalismin hajoamista, mutta hän haluaa muiden ymmärtävän, että Venäjä on vahva.
Kudrin korosti, että länsi ja Venäjä voivat edelleen tehdä yhteistyötä esimerkiksi ISILiä vastaan, ja muitakin yhteistyöalueita kannattaa etsiä.
Yhdysvaltain entinen varaulkoministeri, Brookings-instituutin johtaja Strobe Talbott korosti historian yllättäviä käännöksiä; kehityskulku ei aina ole suora. Nyt esimerkiksi Venäjä palaa sellaiseen, mihin ei enää uskottu palattavan. Tämän taustalla on Talbottin mukaan historiaan perustuva kaunan tunne Venäjän johdossa; Mihail Gorbatšov halusi uudistuksillaan säilyttää Neuvostoliiton, mutta uudistukset mahdollistivat sen hajoamisen.
"Venäjä haluaa testata Baltian turvatakuita"
Talbott arvioi, että Ukrainan presidentti Petro Porošenko on valmis pitämään Nato-kysymyksen poissa keskusteluista jonkin aikaa, mutta ei olisi kohtuullista asettaa Ukrainalle ikuista estettä Natoon liittymiselle.
Vaarallisimpana alueena maailman uudessa epäjärjestyksessä Talbott ei kuitenkaan pitänyt Ukrainaa, vaan Baltiaa. Baltian maat kuuluvat Naton turvatakuun piiriin, ja Talbottin mukaan Venäjä haluaa testata, kuinka vahva turvatakuu on.
Tämä kokeilu voi mennä liian pitkälle, jolloin kriisi voisi levitä pitkälle alueen ulkopuolelle.
Talbott korosti, että Venäjän täytyy olla mukana Ukrainan kriisin ratkaisussa; silloin ratkaisulla on paljon suuremmat mahdollisuudet onnistua. Venäjää ei muutenkaan pitäisi sulkea pois kaikesta kansainvälisestä yhteistyöstä, vaan tehdä sen paluu yhteistyöhön helpoksi.
Venäjälle ei saa kääntää selkää
Venäjän vahvuuksiin keskustelijat laskivat sen, että nykyään talouskysymyksistä vastaavat pätevät asiantuntijat, ja keskuspankin toiminta on ollut rationaalista.
Monissa puheenvuoroissa kuului ajatus, että ”Venäjälle ei saa kääntää selkää”. Pitää jatkaa sitä yhteistyötä, joka mahdollista; kehittää yhteyksiä ja lisätä osaamista.
Pakotteet ovat keskustelijoiden mukaan perusteltuja, mutta niiden ulkopuolelle jää paljon mahdollisuuksia. Suomella on osana Euroopan unionia mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Muutos ei voi kuitenkaan tulla ulkopuolelta, vaan sen tulee lähteä Venäjästä itsestään.
Medialukutaidolla informaatiovaikuttamista vastaan
Entinen suurlähettiläs René Nyberg luonnehti Venäjän propagandaa ”hyvin häijyksi menetelmäksi, jossa faktat, fiktio, huhut ja epärelevantti tieto sekoitetaan”.
Suomi on saanut siitä osansa muun muassa lapsikiistoissa.
Informaatiovaikuttamista pystytään tiedustelu-työryhmän moderaattorin, EU-siviilitiedustelun päällikkö Ilkka Salmen mukaan torjumaan parhaiten kehittämällä ihmisten medialukutaitoa. Avoimessa yhteiskunnassa on vaikea muuten suitsia väärää tietoa.
Analyysikyky on turvallisuudessa keskeistä, eli pelkkä havainnointi ei riitä. Uhkakuvat ja havainnot pitää kääntää selkokielelle.
Ulkoministeriön viestintäjohtaja Jouni Mölsän mukaan informaatiovaikuttamisella pyritään särkemään yhteiskuntaa, jotta siihen pystytään vaikuttamaan. Suomalainen itseruoskinta voi tässä johtaa vihollisen haluamaan suuntaan.
Mari Lankinen