Maailma muuttuu, entä YK?
YK-järjestelmän valmiuksia reagoida ympäröivän maailman haasteisiin on usein kyseenalaistettu. Keskustelu Yhdistyneiden kansakuntien uudistamistarpeista on jatkunut 60-luvulta aina tähän päivään saakka. Kritiikin kohteina ovat tyypilliset massiivisen organisaation ongelmat, kuten tehottomuus, koordinaation puute sekä liian raskas hallinto. Tähän globalisaatiokeskusteluun YK:n toiminnan ja periaatteiden valossa tuo oman osansa ulkoasiainministeriön ja ulkopoliittisen instituutin yhteisen tutkimusprojektin tuore julkaisu Maailma muuttuu, entä YK?
YK:n nykyisessä, Kofi Annanin käynnistämässä uudistamisprosessissa on kyse toiminnan ja rakenteiden sopeuttamisesta kansainvälisen järjestyksen. Annanin uudistuksista merkittävimpiä on ollut maakohtaisen toiminnan tehostaminen, joka on toteutettu perustamalla kehitysmaihin YK:n erityisjärjestöjen muodostamia ns.YK-taloja.
Julkaisun toimittaneen Sami Lahdensuon mielestä globalisaation demokratisoiminen on haaste johon YK:n on vastattava. Ainoana olemassaolevana globaalina järjestelmänä YK:n tulisi olla foorumi, jossa valtioiden ja hallitusten lisäksi myös kansalaisyhteiskunta saa äänensä kuuluviin ja pääsee vaikuttamaan päätöksentekorakenteisiin. Pelkkä hallintouudistus ei kuitenkaan riitä parantamaan YK:n vaikutusmahdollisuuksia, vaan globaalisti toimintakykyisen maailmanjärjestön edellytyksenä on hallitusten sitoutuminen sen toimintaan. Esimerkkinä Lahdensuo mainitsee kehitysyhteistyövarojen kohdentamisen. Päivi Mattila, yksi tutkimuksen kirjoittajista, on Lahdensuon tavoin optimistinen, ja uskoo että YK pystyy vastaamaan globaaleihin haasteisiin. Hän peräänkuuluttaa yksilöiden merkitystä: YK:n kaltaisessa massiivisessa järjestössä hallitusten poliittisen tahdon on näyttävä yksilötasolla .