Luonnonvarojen reilu käyttö tukee demokratiaa Mosambikissa
Nesteytettyä maakaasua, kultaa, jalokiviä ja grafiittia - lista eteläisen Afrikan rannikolla sijaitsevan Mosambikin luonnonvaroista on pitkä ja vaikuttava. Suomi on tukenut vuodesta 2017 alkaen Mosambikin parlamentin ja alueparlamenttien työtä kaasu- ja kaivannaisteollisuudesta saatavien tulojen reilun käytön edistämiseksi.
”Mosambikin lain mukaan kaivannaisteollisuuden tuotoista osan pitäisi päätyä kaivoskaupunkien ja kaasuterminaalien lähiympäristöjen asukkaiden ja yhteisöjen hyväksi. Tavoitteena on, että rahat eivät jää enää vain pääkaupunkiin”, kertoo Suomen Maputon-suurlähetystön kehitysyhteistyön erityisasiantuntija Riikka Raatikainen.
Kaivannaisteollisuuden osuus on lähes 10 prosenttia Mosambikin koko bruttokansantuotteesta.
Raatikaisen mukaan parlamentin ja aluehallinnon lisääntyneen valvonnan ansiosta Mosambikin hallitus on puuttunut kahdella kaivosalueella yritysten toimintaan ympäristöongelmien takia. Parlamentin valiokuntien koulutukset ovat lisänneet kansanedustajien ja valiokuntien virkamiesten yleisosaamista luonnonvara- ja kaivannaissektorista.
Kuka saa tuotot ja millä perusteella?
Puolueiden kansainvälistä demokratiayhteistyötä tukevan suomalaisjärjestön Demo Finlandin ohjelmasuunnittelija Eija Mustonen kertoo, että vuonna 2014 säädetty kaivannaisteollisuuden toimintaa ja maankäyttöoikeuksia säätelevä lakipaketti oli sinänsä onnistunut, mutta luonnonvarojen reilusta jaosta valtakunnallisesti ja eri toimijoiden välillä ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Mosambikissa kaivosyhtiöt eivät omista maata, vaan ne toimivat maankäyttöoikeuksien turvin.
”Mosambikin keskuspankki on ehdottanut luonnonvararahastoa, joka sijoittaisi maankäyttöoikeuksista ja luonnosvaroista tulleita tuottoja. Se voisi toimia hiukan samaan tapaan kuin Norjan massiivinen öljyrahasto. Luonnonvararahaston käyttöön ja sääntöihin liittyvä keskustelu on erittäin tärkeää. On hyvä, että kansanedustajilla riittävästi tietoa erilaisista luonnonvararahastojen malleista ja kokemuksista”, Mustonen toteaa.
Raatikaisen mukaan hyvä hallinto voi vahvistua vähitellen. Suomen rahoittamassa hankkeessa on koulutettu erityisesti Mosambikin parlamentin talous- ja ympäristövaliokunnan sekä ihmisoikeusasioita käsittelevän valiokunnan jäseniä kaivostoiminnan ja luonnonvarasektorin vaikutuksista sekä valvonnasta.
Mustonen kertoo, että kaivannaisteollisuuden valvonta ja suomalainen lainsäädäntöprosessi kiinnostaa Mosambikissa. ”Ryhmä mosambikilaisia kansanedustajia oli viime keväänä Suomen eduskunnassa vieraina. He olivat erittäin kiinnostuneita kuulemaan, miten eri sidosryhmät, kansalaisjärjestöt ja paikalliset asukkaat otettiin meillä mukaan uuden kaivoslain valmisteluun.”
Konflikti haittaa kehitystä
Valoiset laskelmat luonnonvarojen tarjoamista tuotoista ovat osittain vesittyneet islamistikapinallisten aloittaman alueelliseen konfliktin pelästytettyä monet kansainväliset sijoittajat ja yritykset pois Cabo Delgadon alueelta. Maan pohjoisosien vuosia jatkunut heikko turvallisuustilanne säteilee yleisenä epävarmuutena pääkaupunkiin asti. Mitä kaikki tämä tarkoittaa Mosambikin demokratiakehitykselle?
”Mosambikissa demokratia on vielä suhteellisen tuore ilmiö ja poliittinen järjestelmä on pitkään perustunut yhden puolueen valtaan. Nuorten osallistumisen eteen on vielä tehtävä työtä. Näin voidaan ehkäistä näköalattomuutta. Positiivistakin kehitystä on. Korruptiosta voi saada tuomion ja rankaisemattomuuden kulttuuri näyttää vähä vähältä murtuvan, ainakin jotkut väärintekijät joutuvat tilille”, Raatikainen arvioi Mosambikin poliittisen kulttuurin muutosta.
Teksti: Karoliina Romanoff