Lähialueyhteistyön muodot ja mahdollisuudet -seminaari keräsi salin täyteen Joensuussa

Ulkoasiainministeriön jalkautuminen maakuntiin jatkuu teemakohtaisilla seminaareilla. Maanantaina 22. syyskuuta vuorossa oli lähialueyhteistyöstrategian suuntaviivoista järjestetty seminaari Joensuussa. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen johdolla pidettyyn seminaariin osallistui yli sata aiheesta kiinnostunutta. Paikallisten edustajien keskustelu painoittui huoleen siitä, että maakuntien näkökulma tulee riittävästi esille valmisteilla olevassa strategiassa.

Joensuussa pidetyssä "Lähialueyhteistyön muodot ja mahdollisuudet"- seminaarissa alustuksen pitivät ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Harry Helenius, ulkoministeriön itäosaston lähialueyhteistyön yksikön päällikkö Laura Kakko sekä paikallisena edustajana Sirpa Maijanen Pohjois-Karjalan Jetina Ry:sta. Yleisöä tapahtuma keräsi runsaasti - 110 henkeä vetävä sali Joensuun tiedepuistossa oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Avauspuheessaan ministeri Lehtomäki muistutti, että Baltian maiden liittyessä Euroopan Unionin jäseniksi perinteinen lähialueyhteistyö näiden maiden kanssa päättyy, ja varsinaisen lähialueyhteistyön toimintaympäristö muuttuu painopisteen siirtyessä Venäjälle.

Lehtomäki korosti, että lähialueyhteistyöstrategia tarvitsee uudistusta ja ajankohtaistamista, sekä asioiden priorisointia ja painopisteiden määrittämistä. Olisi löydettävä tasapaino yhteistyön painopisteiden ja ulkopoliittisten tavoitteiden välillä.

Tärkeimpänä syynä lähialueyhteistyön harjoittamiseen ministeri piti sitä, että pyritään madaltamaan itärajan elintasokuilua ja näin vaikuttamaan Venäjän kehityksen suuntaan. Lähialueyhteistyötä ministeri piti ulkopolitiikan kansallisena välineenä, josta tulee olla molemminpuolista hyötyä. Lähialueyhteistyön saavutuksina ministeri korosti jo muodostuneita verkostoja ja syntyneitä yhteyksiä. Näille yhteyksille ja verkostoille tulisi perustaa myös yhteistyön tuleva malli. Lähialueyhteistyö edellyttää myös lähialueita laajempaa näkemystä.

Lähialueyhteistyön tärkeinä painopistealuina ministeri piti tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalveluihin, ympäristöön ja liikenteeseen liittyviä asioita.

Venäjä muuttunut

Ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Harry Helenius korosti, että Venäjä on muuttunut ratkaisevasti. Suhteet Euroopan unioniin ja Natoon ovat keskeisiä. Putinin aikana Venäjän talous on päässyt tasapainoon. Bruttokansantuote kasvaa seitsemän prosentin vauhdilla. Inflaatio on kääntymässä laskuun. Valtion budjetti on ylijäämäinen Venäjän yhteiskunta on optimistisempi ja Venäjän asema maailmalla on parantunut.

Helenius painotti kuitenkin, että vaikka Venäjän talous on vakaassa kasvussa, on matka läntisen Euroopan tasolle pitkä.

Helenius korosti, että yksi suurimmista haasteista Venäjällä on väestön ikärakenteen muutos. Venäjän väestö ikääntyy ja vähenee, ja tämä kehitys johtaa nykyisellä lainsäädännöllä ehkä noin 12 vuoden kuluttua eläkepommin muodostumiseen, mikäli lainsäädäntöä ei uudisteta. Nopeimmin kehittyvä alue on Venäjän luoteisosa, mukaanlukien Pietari.

Ulkoministeriön itäosaston yksikön päällikkö Laura Kakko nosti esille tarpeen tehdä yhteistyötä myös Venäjän keskushallinnon kanssa. Koska EU:n ja Venäjän raja pitenee lähitulevaisuudessa, yhteistyöalue olisi nähtävä laajempana kokonaisuutena, lähialueyhteistyö tulisi mieltää myös alueelliseksi yhteistyöksi. Kolmikantayhteistyö uusien EU-jäsenmaiden, kuten esimerkiksi Viron, Venäjän ja Suomen kesken olisi toimiva malli.

Kakko korosti eri sektoreiden yhteistyötä ja totesi, että toivottavaa olisi, että myös Venäjän alueet voisivat toimia yhdessä. Kakko puhui hankkeiden "monistettavuudesta", jolloin onnistuneen pilottihankkeen voi viedä edelleen raja-alueelta Venäjälle. Kakko piti myös tärkeänä sitä, että Venäjä saataisiin sitoutettua kansainväliseen ja EU-yhteistyöhön

Paikallisena hankkeena raittius

Paikkallisena edustajana alustuksen piti Sirpa Maijanen Pohjois-Karjalan Jetina Ry:sta, joka esitteli vuosina 2002-2003 yhteistyönä toteutettua Raitis elämä -hanketta. Hanke oli Sortavalan pilottihanke, jonka tavoitteena oli yhteisöllisyyden korostaminen. Kohderyhminä olivat lapset ja nuoret, perheet, koulut, terveydenhoitohenkilökunta sekä kansalaistoimijat. Hankkeen tavoitteena oli Sortavalan oman kehittämistyön käynnistäminen ja eri toimijoiden yhteistyön kehittäminen sekä paikallisuuden korostuminen. Maijanen korosti, että yhteistyön onnistumisen edellytyksenä on toisen osapuolen tunteminen. Hän painotti myös, että edellytyksenä on kansalaistoimijoiden hyväksyminen ammattilaisten rinnalle.

Keskusteluosuudessa tuotiin esille huoli lähialueyhteistyön säilymisestä paikallisella tasolla. Yhteistyön laajentamista Moskovaan pidettiin tärkeänä, samoin yhteistyökumppanin sitouttamista sekä kirjallisten sopimusten tekemistä pidettiin välttämättömänä. Kansalaisjärjestöjen toimintaa pidettiin myös erityisen tärkeänä. Pilottipiirien muodostamista ja niiden pitkäjänteistä tukemista kannatettiin. Seminaarilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että sitouttaminen on haaste, johon tarvitaan molempien osapuolten todellinen halu. Alueiden ja keskushallinnon välillä esiintyy ongelmia, koska esimerkiksi Moskovan näkökulmasta Karjala on kaukainen alue.

Kommenteissa tuli esille myös se, että ydinvoiman kehittämisen ja sen riskien vähentämisen tulisi kuulua haitallisten vaikutusten estämiseen. Ydinturvatyön katsottiin olevan erittäin tärkeää, mutta valtiot pääasiassa päättävät itse näistä asioista.