Koronakriisi syventää epätasa-arvoa ja haavoittuvien ryhmien ahdinkoa

Koronakriisi syventää epätasa-arvoa ja haavoittuvien ryhmien ahdinkoa

Koronakriisi vaikeuttaa erityisesti niiden ihmisten asemaa, joiden tilanne oli haavoittuva jo ennen pandemian alkamista. Tämä näkyy esimerkiksi Libanonissa, jossa asuu väestön kokoon suhteutettuna eniten pakolaisia maailmassa, sekä Etelä-Afrikassa, joka on yksi maailman epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista.

Syyrialaispakolaisten leiri Libanonissa.
Syyrialaispakolaisten leiri Libanonissa. Kuva: Ashraf Saad Allah AL-Saeed / Maailmanpankki

Kun koronakriisi alkoi maaliskuussa, Libanonissa oli eletty jo puoli vuotta poikkeustilan kaltaista arkea. Lokakuussa 2019 alkanut vallankumous, jossa kansalaiset vaativat muutosta maan poliittisiin rakenteisiin ja talouden heikkoon tilanteeseen, pysäytti maan useaksi kuukaudeksi.

”Koronakriisiä edeltäneinä kuukausina lähemmäs tuhat yritystä ja ravintolaa oli joutunut sulkemaan ovensa ja kymmeniä tuhansia oli joutunut työttömäksi. Jäljelle jääneiden ravintoloiden ja pienten yritysten sulkeminen koronakriisin vuoksi on merkinnyt köyhyyden todella nopeaa syvenemistä Libanonissa”, kertoo Suomen Libanonin-suurlähettiläs Tarja Fernández.

Jo ennen koronakriisin alkua Maailmanpankki arvioi, että 40 prosenttia libanonilaisista on köyhiä. Sittemmin määrä on kasvanut noin puoleen kansalaisista.

Historiansa pahimmassa talouskriisissä olevalla maalla ei kuitenkaan ole enää rahaa, jolla pelastaa yrityksiä.

”Mielenosoitukset ovat alkaneet uudestaan.  Nyt kyseessä ei ole viime syksyn tavoin kyllästyminen poliittiseen eliittiin, vaan nälkä.”

Libanonin talousvaikeudet heijastuvat Syyriaan

Pinta-alaltaan Uudenmaan kokoisessa Libanonissa asuu noin kuusi miljoonaa ihmistä, joista arviolta 1–1,5 miljoonaa on Syyriasta tulleista pakolaisia. Lisäksi maassa on neljännesmiljoona palestiinalaispakolaista. Pakolaiset asuvat ahtaasti pääosin kaupungeissa tai kylien laidoille rakennetuissa muoviteltoissa.

”Palestiinalaispakolaisten yli 70 vuotta sitten perustetut leirit ovat ääriään myöten täynnä niin palestiinalaisia kuin muita pakolaisia. Koronavirus voi levitä niissä olosuhteissa nopeasti”, Fernández sanoo.

Tiukkojen rajoitustoimien ja mittavien tiedotuskampanjointien ansiosta epidemialta on toistaiseksi vältytty. Libanonin talouden romahtaminen on kuitenkin heikentänyt pakolaisten elinolosuhteita nopeasti: rahat eivät riitä vuokraan, ruokaan tai muuhun välttämättömään.

Vielä heikompi tilanne on naapurimaassa Syyriassa, jonka taloudelle Libanonin talouden romahtaminen on aiheuttanut syvän alamäen. Syyrian väestöstä köyhiä oli ennen koronavirusta 80 prosenttia. Sodan aikana maan terveydenhuolto on pitkälti tuhoutunut ja terveydenhuoltohenkilöstö paennut maasta tai kuollut.

”Sotaa pakenevat ihmiset muun muassa Idlibissä ovat pakkautuneet valtaviin telttakyliin, missä taudin leviäminen on vaikea pysäyttää. Syyriassa sota-alueilla ihmisiä voi olla vaikea motivoida suojautumaan koronalta. Jatkuvan pelon keskellä fatalismi leviää – ellei kuolla koronaan, kuollaan pommeihin tai luoteihin.”

Syyriassa tilannetta pahentaa myös se, että jo koronakriisin alkuvaiheessa Isisin havaittiin alkavan hyödyntää koronavirustilannetta omassa strategiassaan. Järjestön operaatioiden on todistettu aktivoituneen helmikuusta lähtien.

Tarja Fernández sanoo, että Libanon ja Syyria eivät pärjää koronakriisissä ilman kansanvälistä apua. Koronaviruksen vaikutukset ovat tähän asti olleet ennen muuta sosiaalisia. Siksi perinteisten humanitaaristen järjestöjen kuten UNHCR:n, UNICEF:n, UNFPA:n ja WFP:n rooli on keskeinen kaikissa alueen maissa.

”Suomi on kohdentanut apua muun muassa Libanonin Punaiselle Ristille, joka toimii eturintamassa koronaviruksen vastaisen toiminnassa kaikkialla ja kaikkien yhteisöjen parissa.”

Tytöt kantavat vettä Etelä-Afrikassa
Etelä-Afrikassa rikkaat ja köyhät elävät eri todellisuuksissa. Kuva: Trevor Samson/ Maailmanpankki

Etelä-Afrikassa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee

Maailman epätasa-arvoisimpiin yhteiskuntiin lukeutuvassa Etelä-Afrikassa koronan vuoksi toimeenpannut rajoitukset tuntuvat väestössä eriarvoisesti.

Hyvin toimeentuleva osa väestöstä viettää sulkua turvallisesti kodeissaan, tehden etätöitä ja täyttäen jääkaappiaan tarvittaessa. Slummialueilla ja townshipeissa tilanne on täysin vastakkainen. Monet eivät ole päässeet tienaamaan rahaa perheensä ruokkimiseksi useaan viikkoon, eikä helpotusta tilanteelle ole näkyvissä. Kriisi ajaa useampia heikossa asemassa olevia kansalaisia entistä tiukemmalle, syventäen entisestään kuilua köyhien ja rikkaiden välillä.

”Koulujen sulkeminen heikentää edelleen perheiden ruokaturvaa, sillä yhdeksän miljoonaa koululaista nauttii normaalisti kouluruokaa. Joillekin se on ainoa ateria päivässä”, sanoo Suomen Etelä-Afrikan-suurlähettiläs Kari Alanko.

Monissa provinsseissa valtio ja kansalaisjärjestöt jakavat jo ruokapaketteja, mutta monet jäävät ilman. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat maan lukuisat päihderiippuvaiset, vammaiset, kodittomat ja ilman lääkitystä elävät hiv-positiiviset.

”Nälkä ja huoli tulevaisuudesta saattaakin pian johtaa levottomuuksiin, kansalaistottelemattomuuteen ja rikollisuuteen, mistä on jo satunnaisia merkkejä. Kun ihmisten elinolot väistämättä heikkenevät, tyytymättömyys alkaa hakea kohteita ja siitä voi syntyä lisää painetta poliittisia johtajia kohtaan. Tilanteesta on vaikea tehdä menestystarinaa, vaikka toimenpiteet olisivat kuinka hyviä tahansa”, Alanko arvioi.

Valtio toivoo lisää lainaa

Kuten Libanonissakin, Etelä-Afrikassa taloustilanne oli jo ennen koronakriisiä heikko muun muassa niin kutsutun valtionkaappauksen aiheuttaman laajan korruption ja valtion varojen väärinkäytön sekä paisuneiden julkisen sektorin palkkojen vuoksi.

Heikon julkistaloudellisen turvaverkon vuoksi Etelä-Afrikka on ideologisista rajoitteistaan huolimatta kääntymässä kansainvälisten rahoituslaitosten puoleen COVID-rahoituksen toivossa. Rahoituslaitoksilta halutaan mahdollisimman vähäisillä ehdoilla varustettuja lainoja.

Yhteiskunnallisen vakauden ja koheesion ylläpitämiseksi Etelä-Afrikka perusti solidaarisuusrahaston, jonka tarkoituksena on tukea heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja pienyrityksiä. Myös valtion maksamia sosiaalitukia pyritään kasvattamaan ja työttömyyskassan varantoja käytetään muun muassa yritysten palkanmaksun tukemiseen sulun aikana.