Konfliktien muuttuva luonne vaatii rauhanturvan uudelleenarviointia
Tulevaisuuden keskeiset turvallisuushaasteet liittyvät lisääntyviin ja intensiivisempiin valtakonflikteihin sekä valtioiden sisäisiin konflikteihin, kuten piratismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja jihadismiin.
Tämä selviää ulkoasiainministeriön rahoittaman laajan kolmevuotisen tutkimushankkeen New Geopolitics of Peace Operations Initiativen loppuraportista, joka julkaistiin 18. helmikuuta 2015 Suomen YK-edustuston järjestämässä tilaisuudessa New Yorkissa.
Tilaisuudessa käydyssä keskustelussa nousi esille konfliktien muuttunut luonne ja siitä johtuva tarve rauhaturvakonseptien uudelleenarvioinnille. Paneeli pohti suojeluvastuun ja siviilien suojelua koskevien määritelmien keskinäistä suhdetta sekä alueellistumisen merkitystä YK-vetoiselle rauhanoperaatiolle.
Todettiin, että usein konfliktiratkaisu ei kohdemaassa ole mahdollista ilman YK:ta, alueellisten järjestöjen mukaan tulosta ja eritysosaamisesta huolimatta.
YK:n turvallisuusneuvoston tulisi pyrkiä laatimaan realistisia mandaatteja rauhanoperaatioille, jotta niihin kohdistuvat odotukset pysyisivät maltillisina. YK:lla on käytössään vähän resursseja ja rauhanoperaatioiden varat ovat vain prosentin luokkaa kaikista turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen toimintaan kohdennetuista varoista maailmassa.
Siihen nähden rauhanoperaatiot ovat varsin kustannustehokkaita.
Afrikka keskeinen rauhanoperaatioiden kohde
Tutkimus osoittaa, että suurvalloilla on selviä intressiristiriitoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuden rauhanoperaatioihin. Ainoastaan Afrikassa suurvalloilla näyttäisi olevan sekä paljon yhteisiä turvallisuushaasteita että vähiten ristiriitaisia intressejä.
Tästä syystä Afrikan oletetaan tulevaisuudessa olevan rauhanoperaatioiden keskeisin maantieteellinen kohde, sillä muualla maailmassa valta-asetelmat luovat yhteisille rauhanoperaatioille hankalamman toimintaympäristön.
SIPRI aloittaakin seuraavan vaiheen tutkimusohjelmaansa, jonka tarkoituksena on tarkastella Afrikan merkitystä rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuuden kehityksessä.
Kehittyvät maat tukevat rauhanoperaatioiden periaatteita
Toisin kuin on oletettu, YK:n rauhanoperaatioissa keskeisempään rooliin nousevat kehittyvät maat eivät kannoiltaan merkittävästi poikkea länsimaista rauhanoperaatioihin liittyvissä kysymyksissä.
Vaikka kehittyvillä mailla on erilaisia painotuksia rauhanoperaatioiden suhteen, ne tukevat kuitenkin länsimaiden rauhanoperaatioille määrittämiä menettelytapoja, periaatteita ja sääntöjä. Näkemyserot liittyvät ennemminkin käytännön tason toteutukseen.
Kehittyvät maat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, kun tarkastellaan niiden panoksia, sitoutumisen päämääriä ja tulevaisuuden perspektiivejä rauhanoperaatioissa.
Esimerkiksi Venäjä ja Turkki ovat tähän mennessä osallistuneet rauhanoperaatioihin vain rajallisesti, eikä kummankaan odoteta tulevaisuudessa osallistuvan rauhanoperaatioihin keskeisessä roolissa, ellei tämä merkittävästi edistä niiden kansallisia intressejä.
Osallistumistaan huomattavasti lisännyt Kiina pysyy yhä varovaisena. Aktiivisissa osallistujamaissa Brasiliassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa keskustellaan strategisemman osallistumisen keinoista, jotka ovat linjassa niiden kansallisten intressien kanssa.
Indonesia on tarkastelluista kehittyvistä maista ainoa, jolla on selvän avoin kanta osallistumisensa merkittävään lisäämiseen tulevaisuuden rauhanoperaatioissa. Sääntöjen ja periaatteiden kohdalla tapauskohtainen lähestymistapa sitovaa suunnittelua välttäen sai yleistä kannatusta.
Tutkimusta varten järjestettiin kahdeksan laajaa tapaamista eri puolilla maailmaa käyden keskustelua niin puolustus-, diplomaatti-, poliisi-, kansalaisjärjestö- kuin akateemisten asiantuntijoiden kanssa.
Tutkimukseen osallistui sekä länsimaiden että Brasilian, Kiinan, Intian, Indonesian, Venäjän, Etelä-Afrikan ja Turkin edustajia.
Kaisa Jaalama
Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä.