Kenen ääni kuuluu Arktisessa neuvostossa?

Tutkijat haastoivat Arktisen neuvoston virkamieskomitean suomalaisjäsenen René Södermanin Lapin yliopiston Arktisen keskuksen avoimessa keskustelutilaisuudessa.

Tutkijat Heidi Sinevaara-Niskanen ja Marjo Lindroth ovat tarkastelleet tutkimuksessaan muun muassa poliittisen osallistumisen kysymystä ja siinä tapahtuneita muutoksia YK:ssa ja Arktisessa neuvostossa.

Heidän tuore kansainvälistä politiikkaa ja alkuperäiskansoja käsittelevä kirjansa haastaa oletuksen politiikan muutoksesta ”parempaan”.

Onnistuisiko Arktisen neuvoston perustaminen tänään?

”Arktinen neuvosto perustettiin kylmän sodan jälkeisessä ilmapiirissä, ja silloin arktiset asiat olivat hyvin pienen piirin mielenkiinnon kohteena. Nyt tilanne on toinen, mutta lähtökohta ei ole muuttunut. Arktisen neuvoston tehtävänä on ympäristötietouden tuottaminen, kestävän kehityksen edistäminen ja alueen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen”, arvioi René Söderman.

”Neuvosto on ainutlaatuinen foorumi, jossa kahdeksan arktisen maan ja kuuden alkuperäiskansojen järjestöjen edustajat istuvat samassa pöydässä ratkomassa yhteisiä ongelmia. Tänä päivänä vastaavan perustaminen ei varmaankaan onnistuisi.”

Lapin yliopiston arktisen keskuksen Arctic Cafe -aiheena kesäkuun alussa oli Onko Arktinen neuvosto muutoksen airut vai pelkkää silmänlumetta? Keskustelijoina Marjo Lindroth, Rene Söderman ja Heidi Sinevaara-Niskanen.
Lapin yliopiston arktisen keskuksen Arctic Cafe -aiheena kesäkuun alussa oli Onko Arktinen neuvosto muutoksen airut vai pelkkää silmänlumetta? Keskustelijoina Marjo Lindroth, Rene Söderman ja Heidi Sinevaara-Niskanen.

Suomen ohjelman konkreettisuus?

Tutkijakaksikko Sinevaara-Niskanen–Lindroth epäilee valtioiden vain kiillottavan maakuvaansa ja raporttien ja suositusten jäävän virkamiesten laatikoihin.

”Suomi lähti rakentamaan puheenjohtajakauden ohjelmaansa muistaen neuvoston isot linjat. Taustalla on Pariisin ilmastosopimus ja me haluamme kannustaa arktisia maita tekemään osuutensa. YK:n kestävän kehityksen 2030 -ohjelman tavoitteista useat ovat hyvin tärkeitä myös arktisille alueille. Suomen omat painotukset ympäristö, meteorologinen yhteistyö, tietoliikenteen kehittäminen ja koulutus näkyvät konkreettisesti työryhmien työn tuloksina, jotka kootaan yhteen kauden päättävän ministerikokouksen julistukseen,” vastaa Söderman.

Söderman muistuttaa, että ministerikokouksen yhteenveto antaa selviä tehtäviä seuraaville puheenjohtajille ja Arktisen neuvoston sihteeristö seuraa tarkasti asioiden eteenpäin menemistä.  

”Esimerkiksi Suomi sai tehtäväksi kehittää neuvoston pitkän aikavälin strategiatyötä ja niin myös teemme", sanoo Söderman.

Alkuperäiskansojen ääni ei kuulu?

Heidi Sinevaara-Niskanen ja Marjo Lindroth ovat hiljattain julkaistussa kirjassaan paneutuneet alkuperäiskansojen poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja toteavat, että on olemassa toivon ulottuvuus, joka ei kuitenkaan konkretisoidu Arktisen neuvoston työssä.

Rene Söderman sanoo, että Arktisessa neuvostossa päätösvalta on valtioilla, mutta korostaa samassa lauseessa, että järjestöjen ääni kuuluu ja vaikuttaa.

”Minun kokemukseni on se, että jos jokin alkuperäiskansojen järjestö jotakin asiaa vastustaa, niin yhteisymmärrys etsitään toista kautta.”

Söderman myöntää, että käytännön työssä on ongelmia.

”Järjestöillä ei ole läheskään tarpeeksi voimavaroja ja henkilöitä. Asioita ja toimijoita on paljon.”

Entä puheenjohtajakauden jälkeen?

Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajakausi päättyy Rovaniemen ulkoministerikokoukseen ensi vuoden toukokuun alussa.

”Suomi aloittaa EU:n puheenjohtajamaana heinäkuussa 2019  ja meidän arktinen puheenjohtajakautemme loppuu saman vuoden toukokuussa. Uskoisin, että arktinen politiikka pysyy agendalla varsinkin, kun EU on vahventanut omalta osaltaan arktista politiikkaansa”, arvioi Söderman.

” Suomen maakuva arktisena osaajana vahvistuu edelleen ja me pysymme aktiivisena vaikuttajana arktisella kentällä tulevinakin vuosina”, Söderman linjaa.

Martti Ruokolainen

Kirjoittaja toimii tiedottajana ulkoministeriön Eurooppa-ja lähialueviestinnän yksikössä