Kehitysyhteistyö palestiinalaisalueilla: Tärkeintä helpottaa ihmisten elämää
Rahoitammeko miehitystä palestiinalaisalueilla? Eikö kannattaisi sulkea apuhanat ja käyttää poliittista painostusta? Tuemmeko epäsuorasti terrorismia? Pystyykö palestiinalaishallinto todella tehostamaan toimintaansa? Näitä kysymyksiä pohdittiin palestiinalaisalueiden kehitysyhteistyöseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Hänen mukaansa tärkeintä mitä Suomi voi palestiinalaisalueilla tehdä on helpottaa tavallisten ihmisten elämää. Suomi voi Vilénin mukaan myös edistää Lähi-idän rauhansuunnitelman, tiekartan, toteuttamista parhaiten pitämällä asiaa esillä EU:n ministerineuvostossa ja muissa kokouksissa.
"En ole vakuuttunut, että Lähi-idän konflikti on tällä hetkellä riittävän korkealla EU:n asialistalla. Me voimme auttaa ihmisten elinolojen parantamisessa. Meidän on taattava rahoituksen jatkuminen", hän painottaa.
Suomalaiset tarvitsevat tietoa siitä, mitä alueella tapahtuu. "Tänään tähän on hyvä tilaisuus eduskunnassa, kun keskustelu puolustuspoliittisesta selonteosta alkaa. Vierailumme kokemukset ovat siinä hyödyksi", eduskuntaan seminaarista kiiruhtanut Vilén sanoi.
Vaikka puhumme kehitysyhteistyöstä palestiinalaisalueella, kyse on samalla laajemmasta asiakokonaisuudesta, rauhasta Lähi-idän alueella, painotti lähetystöneuvos Jarmo Syrjälä ulkoasiainministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolta. "Suomen kehitysyhteistyö on kytköksissä Lähi-idän poliittiseen tilanteeseen."
Suomi panostaa jatkuvuuteen
Syrjälä muistutti, että apua palestiinalaisille on annettu jo ennen yhteistyötä palestiinalaishallinnon kanssa. Suomi on avustanut pitkään YK:n UNRWA-ohjelman kautta palestiinalaispakolaisia. Pakolaisapuun käytetään noin 3 miljoonaa euroa vuodessa.
Kahdenvälinen kehitysyhteistyö alkoi opetusalan hankkeella 1990-luvun puolivälissä. Siitä saadut hyvät kokemukset rohkaisivat laajentamaan tukea maankäyttöön ja vesihuoltoon.
1999 oli tärkeä vuosi yhteistyölle, koska silloin Suomi avasi yhteystoimiston Ramallahiin. "Se helpotti käytännön työtä", Syrjälä sanoo.
"Haluamme panostaa jatkuvuuteen", Syrjälä vakuuttaa. Opetusalan yhteistyö jatkuu nyt hankkeen toisessa vaiheessa. Vuosien 2002-2005 budjetti on noin 4,5 miljoonaa euroa. Opetuksen ja opetusmateriaalin tason kohentaminen sekä opetushallinnon kehittäminen ovat yhteistyön avaintekijöitä.
Myös vesihuolto- ja sanitaatiohanke on edennyt toiseen vaiheeseen. Sen budjetti vuosille 2004-2006 on 2 miljoonaa euroa.
Maankäytön osalta kartoitetaan yhteistyömahdollisuuksia Maailmanpankin kanssa.
Vaalit ratkaisevassa asemassa
Hallinnon on uudistettava toimintaansa tiekartan suunnitelmien mukaan, jotta sen toimintakyky säilyy, Syrjälä korostaa. "Emme ole vielä tehneet päätöstä, osallistummeko hallinnon uudistusta koskevaan rahastoon. Vaalit ovat ratkaisevassa asemassa jatkon suhteen."
"Voidaanko vaalit pitää, on tärkeimpiä kysymyksiä tällä hetkellä", sanoo myös Euroopan komission Lähi-idän yksikön päällikkö Alan Seatter. Komissio tukee riippumattoman vaalikomission perustamista. Sen tehtäviin kuuluu äänestäjien rekisteröinti ja vaalien järjestäminen. Hankkeeseen on käytetty 10 miljoonaa euroa.
"Autamme parhaamme mukaan palestiinalaishallintoa vaalien järjestämisessä, mutta ennen vaaleja on vielä paljon tehtävää ja tarvitsemme siinä yhteistyötä Israelin kanssa", Seatter tähdentää.
EU suurin avunantaja
Myös Euroopan unioni painottaa palestiinalaisten elämän helpottamista. "Työllämme on suora vaikutus ihmisten elämään", Seatter kuvaa komission työtä palestiinalaisalueilla.
Euroopan unioni on palestiinalaisalueiden suurin avunantaja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan komissio on antanut yhteensä kaksi miljardia euroa apua, ja jäsenmaat saman verran. Vuosina 2003-2004 komission kautta apua on kulkenut noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Yhteistyön tavoitteena on tukea Israelin ja palestiinalaisten sopimuksia ja auttaa perustamaan Palestiinan valtio, avata markkinoita, edistää talousuudistuksia ja kauppaa, Seatter kuvaa toimikenttää. Muina tavoitteina on helpottaa hädänalaisten asemaa humanitaarisella avulla ja edistää ihmisten välisiä yhteyksiä.
EU:n ja palestiinalaishallinnon välinen assosiaatiosopimus, taloudellisen yhteistyön ohjelma ja Euroopan naapuruuspolitiikka ovat yhteistyön keinoja.
"Palestiinalaisalueiden yksityinen sektori on hämmästyttävän dynaaminen", Seatter kertoo. "Pienet yritykset joutuvat kuitenkin kamppailemaan selvitäkseen hengissä." EU antoikin viime vuonna 80 miljoonaa euroa kohdistettua budjettitukea yksityisen sektorin kehittämiseen ja sosiaaliturvaan.
EU tarvitsee Suomea ja muita jäsenmaita, koska ne ovat huomattavasti tehokkaampia tiettyjen hankkeiden toteuttajina kuten Suomi opetusalalla, Seatter korostaa. Jäsenmaiden ja komission kehitysyhteistyö voivat myös täydentää toisiaan.
Rahoitammeko miehitystä palestiinalaisalueilla, komission edustajalta kysytään. "Uskon, että osittain se on totta. Israelin miehittäjänä pitäisi olla vastuussa miehitysalueen asukkaiden toimeentulosta", Seatter pohtii ja jatkaa, että palestiinalaisten toimeentuloa on tuettava aiempaa tehokkaammin. Vetäytyminen merkitsisi hänen mukaansa elinolojen romahtamista. Ei ole kuitenkaan realistista odottaa Euroopan syytävän satoja miljoonia euroja alueelle ilman näkyviä tuloksia, hän sanoo.
Mitä Euroopan avulla on saatu aikaan? Julkisten varojen käyttöä seurataan entistä tiiviimmin, kun kaikki kehitysapu ohjautuu yhdelle tilille, jonka käyttöä valvoo Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Läpinäkyvyys on lisääntynyt, kun paikallishallinnon budjetti julkistettiin ensimmäisen kerran internetissä vuonna 2003. Valtiovarainministeriö vastaa kaikesta palestiinalaishallinnon palkanmaksusta. Näin myös turvajoukkojen palkat kulkevat pankkitilien kautta.