Kehityspolitiikkaan sekä jatkuvuutta että muutosta
Kehityspoliittinen toimikunta ehdottaa Suomen kehitysyhteistyölle pysyvää perustaa, kuten kehitysyhteistyölakia. Kehitysministeri Sirpa Paatero yhtyy toimikunnan näkemykseen: kehityspolitiikka tarvitsee yli hallituskausien kantavan kivijalan. Poukkoileminen luo tehottomuutta.
Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) julkisti tiistaina kuluneen hallituskauden kehityspolitiikkaa arvioivan vuosiraportin. Siinä KPT arvioi hallituksen onnistumista kehityspolitiikassaan sekä antaa suosituksia kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden lisäämiseen tulevalla hallituskaudella ja siitä eteenpäin.
KPT kehottaa vuosiraportissaan Suomea terävöittämään ja konkretisoimaan kehityspolitiikan ohjausta – sekä pitämään huolen siitä, että määrärahat kasvavat kansainvälisten kehitys- ja ilmastorahoitussitoumusten mukaisesti.
Vuosiraportin julkistamistilaisuudessa puhunut kehitysministeri Sirpa Paatero totesi, että tuloksellinen kehityspolitiikka edellyttää resursseja. Taloudellisesti haastavina aikoina kehitysyhteistyö näyttäytyy helppona säästökohteena, mutta määrärahojen voimakas leikkaaminen olisi lyhytjänteistä politiikkaa. Eletään taitekohdassa:
”On sanottu, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen sukupolvi, joka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Jaottelu ´ideologisten maailmanparantajien´ ja ´rationaalisten talousajattelijoiden´ välillä ei ole enää nykypäivää”, Paatero korosti.
Tulevana syksynä YK:ssa sovitaan kaikkia maita sitovista uusista kestävän kehityksen tavoitteista. Tässä niin kutsutussa Post-2015 -työssä Suomella on painava sanansa:
”Tyttöjen ja naisten asema sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat asioita, joiden edistämisestä meidät tunnetaan ja joihin myös EU-tasolla panostamme.”
Myös KPT nosti vuosiraportissaan esiin tulevat kaikkia maita sitovat kestävän kehityksen tavoitteet. Ne edellyttävät toimikunnan mukaan sekä vahvaa poliittista ohjausta että ponnistuksia yli toimivaltarajojen. Toimikunta piti hyvinä esimerkkeinä Suomen aloitteita ruokaturva- ja verotuskysymyksissä sekä painotti tarvetta kasvattaa yksityissektorin roolia kehityspolitiikassa.
Kehitysministeri Paatero yhtyi toimikunnan näkemykseen uudenlaisen ja kokonaisvaltaisen politiikan tarpeesta. Globaalit kestävän kehityksen haasteet ovat yhteisiä. Suomen kaltaisilla mailla on mahdollisuus vaikuttaa niihin sekä kotimaassa että kehitysmaissa, molemminpuoliseksi hyödyksi. Hän toivoi turhien raja-aitojen kaatamista eri toimijoiden välillä:
”En halua nähdä vastakkainasettelua esimerkiksi yritysten ja järjestöjen välillä. Maailma muuttuu ja kehitysyhteistyö hakee muutoksessa uusia muotojaan. Kehitysmaiden yksityisen sektorin kehittymisen on oltava huomion keskipisteessä; sillä on suora yhteys työpaikkoihin ja verotukseen."
Erja-Outi Heino