Itä-Usambaran metsien matka takaisin alkuun
Suomi on tehnyt kehitysyhteistyötä Tansanian koillisosassa sijaitsevassa sademetsässä vuosikymmenten ajan. Metsähakkuilla alkanut yhteistyö muuttui 2000-luvulla luonnonsuojeluksi, ja nyt toiminta on siirtynyt paikallisten käsiin.
"Kun tulin tänne vuonna 1976, metsä oli todella tiheä, pilviä oli paljon koko ajan. Isoja puita. Hyttysiä ei ollut lainkaan. Sieniä oli valtavasti, ja ne olivat maukkaampia kuin kanat", kuvailee Itä-Usambaran sademetsää Fred Tarimo, 55.
Tansanian koillisosassa sijaitseva sademetsä on maan ensimmäinen luonnonsuojelualue. Se on biologisesti Afrikan viiden tärkeimmän metsän joukossa, ja siellä arvioidaan olevan sademetsästä riippuvaisia kasvi- ja eläinlajeja eniten maailmassa.
Suomi on tehnyt kehitysyhteistyötä Itä-Usambarassa jo useiden vuosikymmenten ajan. Yhteistyö alkoi metsien hakkuulla ja jatkui myöhemmin luonnonsuojeluna.
Kun Tarimo muutti Itä-Usambaran Amaniin, metsähakkuut olivat jo alkaneet. Puita alkoi kaatua yhä kiihtyvällä vauhdilla 1970-luvun lopulla, kun Tansania pyysi Suomea tehostamaan metsätalouttaan. Hakkuut pysäytettiin kuitenkin pian, kun niiden huomattiin uhkaavan saintpaulian kasvupaikkoja.
Tarimon mukaan hakkuiden aikaan vesi muuttui likaiseksi ja katosi joista. Myös maaeroosio oli voimakasta.
Metsä takaisin perhosten avulla
Amanin 8 700 hehtaarin sademetsästä raivattiin 1960–1980-luvulla noin puolet. WWF on tehnyt yhdeksän vuoden ajan työtä Itä-Usambaran sademetsien ennallistamiseksi yhdessä Tansanian metsänsuojeluryhmän kanssa.
Viime joulukuussa päättyneen projektin aikana metsään istutettiin yli kaksi miljoonaa puuta. Projekti onnistui myös vähentämään luonnonmetsien raivausta lähes 90 prosentilla.
Samalla kun yhä laajempia alueita sademetsää on alettu suojella, metsästä elantonsa saavien kylien väkiluku on kasvanut. Tärkeä osa WWF:n työtä onkin ollut tarjota paikallisille vaihtoehtoisia tulonhankkimismuotoja, jotka myös kannustaisivat paikallisia suojelemaan metsiä.
Vuosina 2004–2013 kyläläisten keskivuositulot kasvoivat 50 500 shillingistä (22 e) 918 000 shillinkiin (405 e) muun muassa mehiläis- ja perhostarhauksen sekä lääkekasvien viljelyn ansiosta.
Perhosprojektissa kyläläisiä koulutettiin kasvattamaan perhosentoukkia ulkomaisiin näyttelyihin. Kuudessa vuodessa toukkatulot kasvoivat 16 000 dollarista 90 000 dollariin vuodessa. Sitten tulot tosin tippuivat kolmanneksella EU:n rajoitettua elävien eläinten kuljetuksia.
Nyt perhosista saa tuloja noin 150 tarhaajaa. Tuotoista seitsemän prosenttia ohjataan yhteisöille, jotka ovat rakentaneet rahoilla muun muassa vesijohtoja, siltoja ja koululuokkia.
Jatko paikallisten käsissä
Nyt Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyö Itä-Usambaran alueella lähestyy loppuaan. Suurin osa WWF:n projekteista on jo siirretty paikallisten käsiin. Esimerkiksi perhosbisnes pyörii jo omillaan, ja paikallisen hallituksen budjetissa on varattu rahaa puunistutusten lisäksi muun muassa metsien vartioinnin ja kyläkomiteoiden koulutuksen jatkamiseen.
Vielä käynnissä olevan vesimaksuprojektin ansiosta Itä-Usambaran vesiä hyödyntävän Tangan alueen vesiviranomaiset ovat sitoutuneet maksamaan kolmen vuoden aikana noin 45 tuhatta euroa vesimaksuja Itä-Usambaran kylille. Rahalla on muun muassa palkattu kyläläisistä koostuvia ryhmiä vahtimaan laitonta kaivostoimintaa ja laittomia hakkuita, jotta vesivarannot säilyisivät jatkossakin.
"Viidenkymmenen vuoden päästä metsä kattaa isomman alueen Itä-Usambarassa, sillä sitä istutetaan koko ajan lisää. Myös vettä on enemmän, ja sitä riittää keinokasteluun jos niin halutaan. Kansallinen toimintasuunnitelma ilmastonmuutoksesta tuo metsään myös kestävämpiä viljelykasveja", kuvailee metsän tulevaisuutta WWF:n metsähankkeen koordinaattori Isaac Malugu.
Hän uskoo myös turismin lisääntyvän alueella huomattavasti.
"Ihmiset ovat väsyneitä näkemään norsuja ja leijonia. He tahtovat jotain uutta."
Anne Heinonen