Hyviä uutisia: Ruokaturva ja puhtaan veden saatavuus parantuneet Nepalin syrjäseuduilla

Hyviä uutisia: Ruokaturva ja puhtaan veden saatavuus parantuneet Nepalin syrjäseuduilla

Nepalin Kaukolännessä ruokaturva on kohentunut huomattavasti Suomen ja EU:n tukeman vesivarainhankkeen myötä. Kastelu ja uudet keinot viljelyssä ovat monipuolistaneet ruoantuotantoa ja nostaneet satomääriä. Hankealueen piirissä olevat kunnat kuuluvat Nepalin syrjäisimpiin, kuivimpiin ja köyhimpiin alueisiin.

Taka-alalla oleva nainen kohentaa säkkiä. Etualalla on rivissä säkkejä, joissa on linssejä ja papuja myytäväksi. Lisäksi tarjolla on mandariineja, tomaatteja ja pullotettuja juomia.
Kasvaneet sadot ja ruoantuotannon monipuolistuminen tuovat lisäansiota Kaukolännen vuoristokylien asukkaille. Kuva: Hanna Päivärinta/UM

Suomi on vuodesta 2006 tukenut Länsi-Nepalissa maaseudun kehitystä ja elintason parantamista syrjäseutujen vesivarojen hoitohankkeen (Rural Village Water Resources Management Project, RVWRMP) kautta. Vuoteen 2019 mennessä oli jo 600 000 alueen asukasta saanut puhdasta juomavettä . Euroopan Unioni liittyi merkittävänä tukijana hankkeeseen vuonna 2017.

Perinteisin keinoin toteutettu omavaraismaatalous ei kykene elättämään koko Nepalin Kaukolännen maaseutuväestöä. Tämän vuoksi suurin osa kylien nuorista miehistä on perinteisesti lähtenyt siirtotyöläisiksi, yleisimmin Intiaan.

Kyliin jääneiden asukkaiden arki on hankalaa. Syrjäisyyden vuoksi kyläläisillä ei normaalisti ole pääsyä julkisiin palveluihin. Matka lähimmästä kaupungista kauimpiin kyliin kestää pisimmillään kahdesta kolmeen päivään.

Miesten ollessa ulkomailla töissä ruoantuotanto ja vedenhaku ovat kylien naisten ja tyttöjen vastuulla. Päivittäin heiltä voi mennä pari tuntia pelkästään jyvien jauhamiseen ja vedenhakuun. Kunnollisten myllyjen puuttuessa jyvien jauhaminen tapahtuu usein yksinkertaisilla käsimyllyillä. Tyttöjen kohdalla tämä tarkoittaa, että koulunkäyntiin on vähemmän aikaa.

Vaikeat olosuhteet viljelylle, korkea ilmanala sekä perinteisten viljelykeinojen käyttö tekivät ennen mahdolliseksi vain harvan lajikkeen kasvattamisen. Sadot ovat vahvasti riippuvaisia vuodenajoista ja alttiita tulville sekä kuivuudelle.

Vedenhakuun lähdettiin ennen aamukolmelta

Ennen kuin Dokran kyläläiset rakensivat vesijärjestelmän kyläänsä, piti naisten hakea vesi vuorten lähteestä.  Man Kumari Shahin rutiinina oli herätä joka aamu kello kolme ja kävellä puolen tunnin matka lähimmälle vesilähteelle. Lähdettä käyttivät myös muut kylän naiset, joten viimeiseksi tulleille ei yleensä riittänyt vettä.

Nainen istuu pienen lammikon reunalla ja kaataa kannusta astiaan vettä.
Man Kumari Shahi näyttää, miten Dokran kylän asukkaat noutivat aiemmin vettä lähteestä. Kuva: Bikash Kathayat/FCG 

Vedenpuutteen vuoksi kylässä ei ollut toimivia vessoja, ja vain muutama talous 120:stä kykeni pitämään karjaa.

Vesivarainhoitohankkeen avulla Dokran kylään saatiin ympäri vuorokauden toiminnassa oleva vesijärjestelmä. Tämä vapautti kylän naiset, Man Kumari Shahi mukaan lukien, muihin aktiviteetteihin.

Suurin osa kyläläisistä on aloittanut eri vihannesten ja karjan kasvattamisen.

”Emme aikaisemmin voineet kuvitellakaan kuinka elintaso, hygienia ja maatalouden tuotanto voisi muutamalla muutoksella muuttua näin paljon paremmaksi”, Dokrassa kyläläiset toteavat.

Nykyaikaiset menetelmät käyttöön ruoantuotannossa

Hankkeen avulla kehitetään paikallista maataloutta myös uusilla tekniikoilla ja lajikkeilla. Näiden avulla ruoantuotanto muuttuu tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Moni viljelijä kykenee tuottamaan yli omien tarpeittensa ja ansaitsemaan lisätienestiä myymällä ylijäämäänsä.

Lisäksi hankkeen kautta kotitaloudet ovat hankkineet puuta säästäviä liesiä, jotka eivät savuta ja ovat siten terveellisempiä käyttää.

Anita Shahi hankki kasvimaan sadosta saaduilla tuloilla lapsilleen koulutarvikkeita. Kuva: FCG

Anita Shahi on 27-vuotias kolmen lapsen äiti Jukotin kylästä. Sadekauden aikana kyläläiset ovat perinteisesti voineet kasvattaa vain papuja ja muutamia yrttejä.

Tällöin päivittäinen ruokavalio muodostuu pavuista suolan kanssa, piimästä ja vuoden mittaan säästyneistä ruokavaroista.

Vesivarainhoitohankkeessa Anita osallistui erilaisiin maataloustekniikoita koskeviin koulutuksiin ja sai käyttöönsä uusia siemeniä. Näiden ansiosta hänen onnistui kasvattamaan omalla pellollaan useita lajikkeita, joita kylässä ei ollut koskaan aikaisemmin kasvatettu: tomaattia, vihannespaprikaa, kurpitsaa ja kurkkua.

Anita kykeni myymään osan kasvattamistaan tuotteista ja tämän avulla sai ostettua lapsilleen kirjoitustarvikkeita koulunkäyntiä varten.

Seuraavaksi kyläläisten tarkoituksena on kehittää hankkeen avulla vedensaantia vähentää veden hukkakäyttöä niin, että harmaavesi tulee otettua talteen ja käytettyä kastelussa.

Ville Vuorensola

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriössä Amerikan ja Aasian osastolla projektiavustajana.

Kaukolännen vesivarainhoitohanke

  • osapuolina Suomi vuodesta 2006 sekä alueen kunnat ja Nepalin valtio, EU vuodesta 2017
  • Suomi tukee vuosina 2016-2022 hanketta 15 miljoonalla eurolla ja EU 20 miljoonalla eurolla
  • hankealueena Kaukolännen and Karnalin maakunnat Länsi-Nepalissa
  • päätavoitteena vähentää köyhyyttä ja edistää terveyttä vesihuoltoa parantamalla
  • hanke kehittää alueen asukkaiden toimeentuloa, sietokykyä ilmastonmuutosta ja luonnonmullistuksia vastaan sekä parantaa vesijärjestelmien hallinnointia
  • työllistää noin 200 henkilöä Nepalissa
  • suunnittelu ja toteutus suureksi osaksi kyläyhteisöjen komiteoissa ja osuuskunnissa