Humanitaarinen apu ei ratkaise konfliktien tai katastrofien aiheuttamia ongelmia, mutta on kriisin keskellä usein ensimmäinen askel kohti normaalia elämää

Humanitaarisen avun tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä ja vähentää kärsimystä, sanoo humanitaarisen avun ja politiikan yksikön päällikkö Claus Lindroos. Kolme kysymystä kehitysyhteistyöstä -sarjassa kysytään asiantuntijoilta heidän työnsä merkityksestä.

Claus Lindroos
"Olen ylpeä siitä, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat valmiita auttamaan heikoimmassa asemassa olevia", sanoo Claus Lindroos.

1. Miksi teet työtä humanitaarisen avun parissa?

"Humanitaarisen avun kohdalla ei tarvitse pohtia, miksi työtä tehdään. Riittää, että perehtyy siihen, millaisia välittömiä tarpeita konfliktit ja luonnonkatastrofit aiheuttavat eri puolilla maailmaa. Tälläkin hetkellä lähes 170 miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on lapsia ja naisia, tarvitsee pikaista apua: suojelua, ruokaa, puhdasta vettä, terveydenhuoltoa ja perusopetusta. Meneillään olevan koronapandemian leviäminen voi pahentaa maailman humanitaarisia kriisejä entisestään.

Humanitaarista apua annetaan puhtaasti tarpeiden perusteella, ilman poliittisia päämääriä. Työtä ohjaavia periaatteita ovat riippumattomuus, puolueettomuus, tasapuolisuus ja humaanisuus. Vaikeimmissakin tilanteissa halutaan kunnioittaa ja puolustaa ihmisarvoa. Avun tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä ja vähentää inhimillistä kärsimystä.

Olen ylpeä siitä, että saan työskennellä osana sitä maailmanlaajuista koneistoa, joka mahdollistaa humanitaarisen avustusjärjestelmän toimivuuden. Olen ylpeä myös siitä, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat valmiita auttamaan heikoimmassa asemassa olevia."

2. Mikä humanitaarisen avun saavutus on tehnyt sinut erityisen onnelliseksi? Mikä lannistaa?

"Kuluneiden viiden vuoden aikana Suomi on tehnyt määrätietoisesti vaikuttamistyötä vammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi humanitaarisessa avustustyössä. Vammaiset ovat muita heikommassa asemassa jo normaalioloissa ja erityisesti kriisitilanteissa. Esimerkiksi luonnonkatastrofitilanteessa evakuointikäsky ei välttämättä tavoita kuulo- tai näkövammaisia, ja konfliktin puhjetessa turvaan pääsy voi olla liikuntaesteisille erittäin vaikeaa.

Suomi oli mukana laatimassa Istanbulin humanitaarisessa huippukokouksessa keväällä 2016 hyväksyttyä vammaisjulistusta. Olimme myös mukana rahoittamassa viime syksynä valmistunutta YK:n vammaisohjeistusta, joka ohjaa kaikkien merkittävien avustusjärjestöjen työtä kohti parempaa vammaisten huomioimista kaikissa vaiheissa ja tilanteissa.

Työssäni joutuu jatkuvasti seuraamaan epäoikeudenmukaisuutta, inhimillistä kärsimystä ja maailman kurjuutta. Tässä yhteydessä korostuu etenkin kaksi merkittävää ongelmaa. Ensimmäinen näistä on se, että noin 80 prosenttia avun tarpeista aiheutuu ihmisten aiheuttamista konflikteista. Kaikki tämä olisi ehkäistävissä, jos meillä olisi siihen riittävästi poliittista tahtoa ja tarpeeksi vahvat kansainväliset mekanismit.

Toinen ongelma on rahoituksen puute: tarvittavista humanitaarisista varoista saadaan yleensä katetuksi noin 60 prosenttia. Tarpeet ovat viime vuosina kasvaneet nopeasti, eli rahoituksen ja tarpeiden välinen kuilu syvenee. YK:n vuoden 2020 yhteenlasketun apuvetoomuksen loppusumma on tällä hetkellä noin 30 miljardia euroa. Se on paljon, mutta globaalisessa mittakaavassa summa ei ole iso. Toivon, että Suomi kykenee lähivuosina nostamaan antamansa humanitaarisen avun tasoa hallitusohjelman mukaisesti."

3. Mitä vastaat sille, jonka mielestä humanitaarinen apu on turhaa?

"Humanitaarisen avun kohdalla täytyy aina muistaa, että sitä annetaan tilanteessa, jossa edellytykset normaaliin elämään ovat pahasti kärsineet konfliktin tai luonnonkatastrofin takia. Apu sinänsä ei ratkaise konfliktien, luonnonkatastrofin tai alhaisen kehitystason aiheuttamia ongelmia – tarvitaan myös konfliktinratkaisua ja kriisinhallintaa sekä pidemmän aikavälin kehitysyhteistyötä ennen kaikkea vähiten kehittyneissä ja hauraissa maissa.

Hätätilanteessa korostuu se, miten samanlaisia kaikki me ihmiset olemme. Koronapandemia on tuonut myös suomalaisten arkeen huolen siitä, mitä tapahtuu, jos terveydenhuoltoa tai perushyödykkeitä ei ole saatavilla tai jos joutuu kriisin takia eristyksiin läheisistään. Meillä jokaisella on samat perustarpeet, jotka pyritään kriisimaissa turvaamaan humanitaarisen avun kautta.

Humanitaarisen avun järjestelmä on kehittynyt valtavasti ja apua saadaan perille käytännössä kaikkialle, jos vain rahoitusta saadaan riittävästi ja turvallisuustilanne sen sallii. Se, että annamme humanitaarista apua lähettää samalla hädänalaisille ihmisille tärkeän viestin siitä, että heistä välitetään. Apu on usein myös ensimmäinen askel kohti paluuta normaaliin elämään."

Tiedote: Suomi lisää humanitaarista apua koronapandemian laajetessa