Uutiset, 17.6.2016

Evaluointi: Suomen kehitysyhteistyö Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa 2014-2017

Evaluointi tehtiin paitsi oppimista ja tulevan yhteistyön suunnittelua varten, myös avoimuuden ja tilivelvollisuuden toteutumiseksi. Evaluoinnin tavoitteena oli tarkastella yhteistyön saavutuksia sekä mahdollisia heikkouksia siinä, miten tehokkaasti Suomi on onnistunut tukemaan kehityspyrkimyksiä Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Erityisesti tarkasteltiin ohjelman toteutumista pääkohdemaissa Kirgisiassa ja Tadzhikistanissa.

Evaluoinnin keskeiset löydökset

Suomen kehitysyhteistyöohjelma Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa (2014–2017) pyrkii tukemaan osallistavaa ja vihreää taloutta sekä vahvistamaan maiden demokratiaa ja ihmisten omaehtoista kehitystä. Evaluointi toteaa, että Suomen kehitysyhteistyö on ollut kohdemaiden kehityssuunnitelmien mukaista ja erittäin tarkoituksenmukaista kohdemaiden hyödynsaajille.

Evaluaation mukaan erityisesti suomalaisten viranomaisten toteuttamat hankkeet Kirgisiassa ja Tadzhikistanissa ovat tuoneet ohjelmaan suomalaista lisäarvoa ja hyödyttäneet molempia osapuolia. YK-järjestöjä pidetään osaavina ja kustannustehokkaina toteuttajina, mutta niiden hankkeita pidettiin monimutkaisina ja osittain liiankin kunnianhimoisina. Haasteita asettivat myös toimintaympäristön vaikeudet, kuten alueen taloudelliset ongelmat ja alueellisen yhteistyön vaikeus.

Evaluaatio toteaa, että kehitysyhteistyön tehokkuutta ovat parantaneet kohdemaiden vahva omistajuus sekä eri hankkeiden välillä tehty aktiivinen yhteistyö.

Ydinviesti ja suositukset

Evaluoinnissa todetaan, että Suomen Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa toteutettavan kehitysyhteistyön yleiset tavoitteet, painopisteet ja yhteistyösektorit ovat tarkoituksenmukaisia. Jatkossa ohjelmaa varten tulisi laatia muutosteoria, jossa eri hankkeiden väliset yhteydet ja synergiat tulisivat selvemmin esille. Kapasiteetin vahvistamisen eri osa-alueisiin tulisi jatkossa kiinnittää tarkempaa huomiota ja noudattaa hyviksi todettuja käytäntöjä.

Evaluaatio kiinnittää myös huomiota ministeriön väheneviin määräraha- ja henkilöresursseihin, ja kehottaa hyödyntämään enemmän kehityspoliittisen osaston neuvonantajien osaamista, toimintojen ulkoistamista sekä yhteistyötä muiden avunantajien kanssa.