EU-suurlähettiläs Antti Satuli: EU:n rooli kansainvälisenä toimijana kasvaa
Suomen EU-suurlähettiläs Antti Satuli tarkasteli Helsingissä parhaillaan pidettävässä edustustopäälliköiden kokouksessa Euroopan unionia ulkopolitiikan mahdollisena suurvaltana. Kauppapolitiikan alalla EU on hänen mielestään kiistämättä suurvalta. EU on alunperin tulliliitto, ja sen kauppapolitiikka on jo vuosikymmenet ollut yhteistä. Kauppapolitiikkaa on aina käytetty myös muiden kuin taloudellisten tavoitteiden ajamiseen.
Myös kehitysyhteistyön alueella Euroopan unionia voi Satulin mukaan pitää suurvaltana, vaikka EU:n oma kehitysyhteistyöpolitiikka onkin jäsenmaiden kansallista politiikkaa täydentävää. Konfliktinesto on siinä nykyään näkyvällä sijalla.
EU on myös merkittävä ulkoisen avun antaja, esimerkkeinä tästä ovat Phare-, MEDA- ja TACIS-ohjelmat sekä Euroopan investointipankki. EU:n osuus maailman kehitysavusta on yli 50 prosenttia, humanitäärisestä avusta kaksi kolmasosaa ja YK-rahoituksesta neljännes.
EMU ja yhteinen valuutta euro kasvattavat EU:n roolia kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Laajentuminen lisää entisestään EU:n painoarvoa.
Kehitys yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella on kuitenkin ollut hitaampaa. Maastrichtin sopimuksen jälkeen sen kehitys on kuitenkin nopeutunut merkittävästi. Amsterdamin sopimuksessa luotu kriisinhallinta ja Helsingissä 1999 päätetty joukkotavoite olivat merkittäviä edistysaskelia. Amsterdamin sopimuksen myötä tullut korkea edustaja – ja tehtävän haltijan Javier Solanan henkilö ja hänen omaksumansa profiili – ovat huomattavasti lisänneet EU:n ulkoisen toiminnan muotoa ja näkyvyyttä erityisesti Balkanilla ja Lähi-idässä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen komitean ja suunnittelu- ja varhaisvaroitusyksikön perustaminen on antanut EU:lle entistä paremmat mahdollisuudet seurata maailman kriisien kehittymistä ja puuttua asioihin varhaisessa vaiheessa.
Johdonmukaisuuden puute ja päätöksenteko ongelmina
EU:n yhteisen ulkopolitiikan ongelmana Satuli piti kuitenkin ennen muuta koherenssin ja johdonmukaisuuden puutetta. Yhteiset strategiatkaan eivät ole toimineet toivotulla tavalla.
EU:n päätöksenteon rakenne ei myöskään ole omiaan merkittävälle kansainväliselle toimijalle.
Epätietoisuutta lisää myös Euroopan parlamentin ahkeruus lausuntojen antajana, kun sen varsinainen päätösvalta ulkosuhteissa ulottuu ensi sijassa määrärahapäätöksiin. Korkean edustajan ja komission välillä on myös jännitettä, joka liittyy laajemminkin siihen, mitkä asiat kuuluvat yhteisöasioihin ja mitkä hallitusten välisen päätöksenteon piiriin.
Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kehitetään nyt sotilaallisen kriisinhallinnan näkökulmasta, mutta monet kriisinhallintaan liittyvät asiat, kuten suurin osa siviilikriisinhallinnasta ja humanitäärinen apu ovat yhteisötoimintaa, jossa tulisi noudattaa yhteistön menettelytapoja ja kunnioittaa olemassaolevia kompetensseja.
Kriisinhallinnan rahoituksesta ei myöskään ole vielä sovittu. Ongelmana on myös kriisinhallinnan riippuvuus Natosta. Satuli varoitti liiasta optimismista sen suhteen, milloin ja missä mitassa EU:n kriisinhallintakykyä voidaan käytännössä soveltaa.
Koko EU:n ulkosuhdetoiminnan tehokkuuden kannalta ongelmana on toisaalta varojen niukkuus – siihen käytetään EU:n budjetista vain 6 prosenttia – ja toisaalta varojen kohdentaminen. Esimerkiksi EU:n Välimeri-ohjelman varat on jäsenmaiden tahdosta mitoitettu yläkanttiin. Projektihallinto on myös toiminut tehottomasti.
Satuli totesi, että EU:n rooli kansainvälisissä järjestöissä on kasvamassa. Johdonmukaisuudessa ja yhteen hiileen puhaltamisessa on kuitenkin vielä paljon toivomisen varaa. Yhdysvaltain ristiriitainen suhde YK:hon on lisännyt EU:n merkitystä. On merkittävää, että EU on myös voinut sopia yhteistyönsä tiivistämisestä turvallisuusneuvostossa.
Euromaat eivät esiinny yhdessä
Suurlähettiläs Satuli piti outona sitä, että euromaat eivät ole kyenneet sopimaan esiintymisestä yhteisenä rintamana kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailman valuuttarahastossa ja G7/8-maiden kokouksissa, kun suuret jäsenmaat ovat pitäneet kiinni asemastaan.
Kriisinhallinnan kehittäminen, korkean edustajan toiminta, ulko- ja turvallisuuspoliittinen komitea ja euron käyttöönotto kasvattavat EU:n kansainvälistä roolia ja sen vaikutusta. EU:n tietä ulkopoliittiseksi suurvallaksi rajoittavat kuitenkin monet tekijät, kuten yksimielisyyden vaatimus ja päätöksenteon ongelmat, jotka vaikeutuvat entisestään laajentumisen myötä.
Suomen EU-politiikan tavoitteina koko jäsenyytemme ajan ovat olleet linjamme johdonmukaisuus, institutionaalisen järjestelmän tukeminen pienen jäsenmaan lähtökohdista sekä EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan koherenssin korostaminen. Näiden kautta on pyritty vaikutusvaltamme lisäämiseen sekä kasvattamalla omaa sananvaltaamme että EU:n vaikutusvaltaa maailmassa.