"Afrikassa on paljon fiksuja nuoria ammattilaisia, jotka ovat päättäneet omistaa ammattitaitonsa vero-oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen”
On vanhanaikainen ajatus, että Afrikan tukeminen veroasioissa vaatisi rahan lähettämistä järjestöille Washingtoniin tai Pariisiin. Suora yhteistyö Afrikan maiden ja asiantuntijajärjestöjen kanssa voi olla paljon tehokkaampaa, sanoo UM:n Verotus ja kehitys –toimintaohjelman koordinaattori Timo Voipio. Kolme kysymystä kehitysyhteistyöstä -sarjassa kysytään asiantuntijoilta heidän työnsä merkityksestä.
1. Miksi teet työtä kehitysmaiden verojärjestelmien vahvistamiseksi?
Olen koko aikuisikäni yrittänyt ymmärtää, miten köyhyyttä ja eriarvoisuutta voitaisiin vähentää. Perehdyin aiheeseen myös UM-urani rinnalla tekemässäni väitöskirjassa – 17 vuotta siihen meni.
Tansanian syrjäseuduilla asuessani ymmärsin, että monet köyhät ihmiset elävät yleensä hyvää elämää, mutta sosiaaliturvan puute tekee heidät haavoittuviksi ja aroiksi ottamaan riskejä. Siksi perusturvan kehittäminen on tärkeää: se tarjoaa köyhille naisille ja miehille rohkeutta tarttua ja heittäytyä elämää eteenpäin vieviin mahdollisuuksiin sekä luottamusta siihen, ettei lasten tarvitse nähdä nälkää, vaikka äiti ja isä ensimmäisellä yrityksellä epäonnistuisivat.
Työskentelin yli 15 vuotta näiden kysymysten parissa ensin sosiaalipolitiikan neuvonantajana ulkoministeriössä, sitten tutkimuspäällikkönä kansainvälisen työjärjestön ILO:n alaisessa sosiaaliturvan maailmanjärjestössä ISSA:ssa ja suuren EU Social Protection Systems –ohjelman johtajana. Kun palasin ulkoministeriöön, jouduin pettymyksekseni toteamaan, että UM oli depriorisoinut sosiaaliturvan kehittämisen Suomen kehitysyhteistyön tavoitteiden joukossa.
Verotus ja kehitys oli sen sijaan uusi prioriteettiteema. Minulta kysyttiin, haluaisinko vetää Suomen uuden Verotus ja kehitys –toimintaohjelman valmistelua ja toteutusta, ja päätin tarttua tehtävään. Mitä enemmän olen teemaan paneutunut, sitä tärkeämmältä se tuntuu: Afrikan maat menettävät joka vuosi veronkierron ja muiden laittomien rahavirtojen takia enemmän verotuloja kuin ne saavat kehitysapua tai ulkomaisia investointeja.
Globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi on tärkeää, että tuemme Afrikan maiden oman verotuskyvyn vahvistamista, yritysten verovastuullisuutta ja Afrikan vaikutusmahdollisuuksia globaalin veropolitiikan foorumeilla.
2. Mikä verotukseen liittyvä kehitystulos on tehnyt sinut onnelliseksi? Mikä lannistaa?
Suomi tukee kahta erinomaista afrikkalaisten veroammattilaisten verkostoa, African Tax Administration Forumia (ATAF) ja Tax Justice Network Africaa (TJNA). ATAF on Afrikan verohallintojen yhteistyöjärjestö. TJNA on veropolitiikkaa seuraavien afrikkalaisten kehitys-, nais-, ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen yhteistyöfoorumi.
On ollut erittäin innostavaa osallistua näiden afrikkalaisten asiantuntijaverkostojen kokouksiin, konferensseihin ja webinaareihin. Olen yllättynyt nähdessäni, että Afrikassa on niin suuri määrä säkenöivän fiksuja nuoria ammattilaisia, jotka ovat päättäneet omistaa elämänsä ja ammattitaitonsa vero-oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen.
Edellisessä tehtävässäni EU:n sosiaaliturvaohjelman vetäjänä koin samanlaista onnellisuutta seuratessani, miten afrikkalaiset sotu-ammattilaiset ottivat omakseen ja vastuulleen AU-komission tilauksesta kehitetyn afrikkalaisen sotu-alan johtajakoulutusohjelman. Koulutusohjelma rahoitettiin EU-ohjelmamme tuella. Rahoituksen päätyttyä afrikkalaiset ovat jatkaneet koulutusohjelmaa ja levittäneet sitä jo yli puoleen Afrikan maista, englannin, ranskan, portugalin, arabian ja swahilin kielillä.
On hieman masentavaa, että osa rahoittajista tuntuu edelleen ajattelevan, että voidakseen tukea Afrikkaa veroasioissa heidän on lähetettävä kehitysyhteistyövarojaan Washingtoniin tai Pariisiin, joista käsin kansainväliset järjestöt sitten toimivat Afrikan puolesta.
Tämä on todella vanhanaikainen toimintatapa. Afrikassa on asiantuntevia kumppaneita ja organisaatioita, joita tukemalla voimme paljon tehokkaammin vahvistaa Afrikan vero- ja sotu-osaamista ja vaikutusmahdollisuuksia. Samalla vero- ja sotu-kysymyksiä ymmärtävien päättäjien, virkamiesten, kansalaistoimijoiden, tutkijoiden ja journalistien piiri kasvaa, ja verotuksesta voi myös Afrikassa tulla vähitellen sellainen keskeinen, hyväksytty ja jopa pidetty toimivan yhteiskunnan tukipilari kuin se Suomessa on.
Olen hyvin ilahtunut myös siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka olemme saaneet sekä EU-komissiosta että Afrikan Unionista ajatukselle, että Suomi lähtisi Team Europen jäsenenä mukaan EU:n ja AU:n uuteen verokumppanuushankkeeseen, kuten komissaari Jutta Urpilainen ja ministeri Ville Skinnari visioivat Suomen Verotus ja kehitys –toimintaohjelman julkistamistilaisuudessa viime kesäkuussa.
3. Mitä vastaat sille, jonka mielestä korruptio ja veronkierto kehitysmaissa ovat niin juurtuneita, että on mahdotonta saada aikaan toimivia verojärjestelmiä?
Veronkierron suurimmat ongelmat eivät ole kehitysmaissa, vaan veroparatiiseina toimivissa teollisuusmaissa. Britannia, Hollanti, Sveitsi, Luxemburg, Irlanti, Singapore ja Hong Kong – sekä suuryritykset – hyötyvät jatkuvasti veronkierrosta, jonka kustannuksia maksavat muun muassa Suomi, muut Pohjoismaat ja suurin osa Afrikan maista. Näin ollen Afrikan ja Pohjoismaiden etu on globaalin veropolitiikan kysymyksissä yhteinen ja meillä on aito mahdollisuus kumppanuuteen.
Voisimme yrittää puhua Afrikan maiden puolesta kansainvälisissä veroneuvotteluissa, mutta ehkä kestävämpi ratkaisu on, että autamme Afrikan maita ja Afrikan Unionia vahvistamaan omaa verohallinnon ja –politiikan osaamistaan. Näin Afrikka pystyy entistä paremmin hyödyntämään nykyisiä globaalisääntöjä laittomien rahavirtojen ehkäisyyn, ja tarvittaessa neuvottelemaan uudistuksia globaalisääntöihin, mikäli Afrikan etu ja reilu peli sitä edellyttävät.
Vero- ja sotu-järjestelmien kehittämistä on edistettävä rinta rinnan: Kansalaiset ja yritykset ovat halukkaita maksamaan veroja vain, jos näkevät, että verotuloilla pystytään rakentamaan laadukasta koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita (sote) ja luotettavaa sosiaaliturvaa (sotu), joiden ansiosta kaikki yhteiskunnan jäsenet pystyvät tuomaan täyspainoisen panoksensa kansantalouden ja yhteiskunnan kehittämiseen. Toisaalta verojärjestelmiä on kehitettävä, jotta sotut ja sotet pystytään rahoittamaan.