Ulkoministeri Tuomioja globalisaatiosta Amnestyn seminaarissa Lahdessa

Globalisoituminen on paitsi väistämätön ilmiö myös monessa suhteessa myönteinen asia merkitessään kansainvälisen työnjaon syventymistä ja talouskasvun vakauttamista tavalla joka on esimerkiksi jo nostanut sadat miljoonat ihmiset Aasiassa sellaiselle hyvinvoinnin tasolle, jossa nälkä ja nälänhädän uhka eivät enää varjosta heidän elämäänsä, kuten vain muutama vuosikymmen sitten. Mutta samanaikaisesti kun globalisoituminen kokonaisuudessaan voi edistää maailman vaurastumista, on ongelmana se, että tämä vaurastuminen jakaantuu myös aiempaa epätasaisemmin eri maiden ja alueiden sisällä ja niiden välillä. Globalisoitumisen toteutuminen uusliberalististen markkinavapauksia yksipuolisesti korostavien pelisääntöjen puitteissa on myös kärjistänyt sosiaalisia vastakohtaisuuksia sekä voinut uhata kulttuurista moniarvoisuutta ja ekologisesti kestävää kehitystä.

Näistä syistä globalisaatio onkin nostattanut voimakkaita vastaliikkeitä, jotka vaativat sekä kansallisilta päättäjiltä että kansainväliseltä yhteistyöltä toimia, joilla globalisaatio voidaan saattaa parempaan hallintaan ja sen kielteiset haittaseuraamukset torjua. Esimerkiksi Attac-liikkeen saama suuri suosio kertoo tämän kritiikin voimasta.

Myös ihmisoikeuksien kannalta globalisaatio on voittopuolisesti myönteinen asia, mutta nostaa samalla esiin uusia haasteita.

Myönteistä on ennen muuta avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääntyminen sekä globalisaation puitteissa vahvistunut ymmärrys ihmisoikeuksien jakamattomuudesta ja universaalista luonteesta. Ihmisoikeuksien vesittäminen kulttuurirelativismiin vedoten on käynyt harvinaisemmaksi eikä demokratian rajoituksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia enää kuule puolustettavan vetoamalla esimerkiksi aasialaisiin arvoihin.

Ihmisoikeuksien osalta talouden liberalisoituminen korostaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitystä ja siten vahvistaa ihmisoikeuksien jakamattomuutta. TSS-oikeudet eivät perinteisesti ole olleet Amnestyn ensisijaisen huomion ja toiminnan kohteena. Amnestynkin raportit ovat kuitenkin lisänneet huomiota ihmisoikeusloukkausten taloudelliseen ja sosiaaliseen kontekstiin.

Globalisaation haasteisiin vastaaminen edellyttää eri tahojen yhteisiä toimia. Tämä koskee valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen lisäksi myös yksityissektoria – kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä, erityisesti monikansallisia yrityksiä. Vaikka valtioilla edelleen on ensisijainen vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta niiden toimialueella, globalisaation myötä valtion mahdollisuudet vaikuttaa erityisesti monikansallisten yritysten toimintaan ovat usein kaventuneet. Myös muiden yritysten ulkomaan toimintaa on seurattava. Tähän Amnestykin on kiinnittänyt huomiota.

Globalisaation ja ihmisoikeuksien suhteen laajinta keskustelua on herättänyt nimenomaan monikansallisten yritysten saattaminen vastuuseen ihmisoikeuksien vastaisista teoistaan. Yritysten vastuuta on pyritty johtamaan esimerkiksi yksilön kansainvälisen rikosoikeudellisen vastuun kautta.

Kasvava julkinen huomio ja kuluttajien kiinnostus ovat saaneet yritykset itsensäkin kiinnittämään huomiota toimintansa ihmisoikeusvaikutuksiin. Kuluttajien aktiivisuudella ja eettisellä sijoittamisella on ollut tässä suhteessa merkittävä vaikutus. Kuluttajaliikkeen organisoimat maailmanlaajuiset kampanjat ja boikotit ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi vaikuttaa monikansallisten yritysten toimintaan, joille assosioituminen ihmisoikeusrikkomuksiin voi käydä kalliiksi.