Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF)

Kuvaus Mitä ohjelmassa tai hankkeessa tehdään ja miksi, mitä tuloksia toiminnalla tavoitellaan, kuka toiminnasta hyötyy sekä ketä toteutuksessa on mukana.

Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (Global Environment Facility, GEF) perustettiin alun perin Maailmanpankin pilottihankkeeksi avustamaan maailmanlaajuista ympäristönsuojelua. Vuonna 1992 GEF:n osapuolet päättivät muodostaa siitä Rion ympäristöhuippukokouksen toimintasuunnitelmassa (Agenda 21) sovitun mukaisesti YK:n ilmastopuitesopimuksen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (UNCBD) rahoitusinstrumentin. Uuden muotoinen GEF aloitti toimintansa vuonna 1994. Vuonna 2001 GEF:stä tuli Tukholman eli ns. POP-sopimuksen väliaikainen rahoitusmekanismi ja vuonna 2003 aavikoitumissopimuksen (UNCCD) rahoitusmekanismi. GEF:n tarkoituksena on sen peruskirjan mukaisesti saavuttaa globaaleja ympäristöhyötyjä ja toimia monenvälisten ympäristösopimusten rahoitusinstrumenttina. GEF toimii kuudella pääalueella, jotka ovat biodiversiteetti (UNCBD), ilmastonmuutos (UNFCCC), otsonikerros, kansainväliset vedet, pysyvät organiset yhdisteet (POP-sopimus) sekä maaperän köyhtyminen (UNCCD). Viidensissä lisärahoitusneuvotteluissa ajanjaksolle 1.7.2010-30.6.2014 yhdistettiin kemikaalit (otsonia tuhoavat aineet ja POPs) omaksi kemikaalipääalueekseen, jolloin samalla sinne lisättiin kestävä kemikaalihallinto ja elohopea. Samalla vahvistettiin kestävän metsänhoidon tukemista. Suomi on osallistunut GEF:n rahoitukseen alusta lähtien. Suomen tuki neljännellä rahoituskierroksella (2006-2010) oli 31,12 miljoonaa euroa ja tällä kierroksella 57,30 miljoonaa euroa. Kyseessä on viidennen lisärahoituskauden viimeinen erä.