Erityisilmastorahasto (SCCF)

Kuvaus Mitä ohjelmassa tai hankkeessa tehdään ja miksi, mitä tuloksia toiminnalla tavoitellaan, kuka toiminnasta hyötyy sekä ketä toteutuksessa on mukana.

YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC) tuli voimaan vuonna 1994. Sopimuksen teollisuusmaaosapuolille kuuluu velvollisuus tukea kehitysmaiden ilmastotoimia ja sopimukseen liittyvää raportointia. YK:n ilmastosopimuksen 7. osapuolikokouksessa Marrakeshissa vuonna 2001 perustettiin kolme uutta vapaaehtoista ilmastorahastoa LDCF (Least Developed Countries Fund), SCCF (Special Climate Change Fund) ja AF (Kyoto Protocol Adaptation Fund), joista kahden ensimmäisen hallinnoinnista vastaa Maailmanlaajuinen ympäristörahasto GEF. Erityisilmastorahastossa SCCF:ssä on neljä "ikkunaa": (a) kehitysmaiden sopeutuminen ilmastonmuutokseen, (b) teknologian siirto kehitysmaihin, (c) ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta keskeiset sektorit (energia, liikenne, teollisuus, maa- ja metsätalous ja jätehuolto) sekä (d) kehitysmaiden talouden monipuolistaminen. Näistä neljästä ikkunasta sopeutuminen on asetettu etusijalle. Suomen rahoitus on suunnattu kehitysmaiden sopeutumistoimien tukemiseen. SCCF:n sopeutumisikkunan kautta on mahdollista tukea sopeutumistoimia niissä ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimmissa kehitysmaissa, jotka eivät kuulu LDC -maihin eivätkä näin saa tukea LDCF:stä. Suomen vuosittainen tuki rahastolle on ollut 900 000 euroa, mutta tukea on annettu mahdollisuuksien mukaan tätä enemmän. Rahoittajia rahastolla on tätä nykyä 15.