Valtiovarainministeri Petteri Orpon puhe suurlähettiläspäivillä
Valtiovarainministeri Petteri Orpon puhe suurlähettiläspäivillä maanantaina 22. elokuuta 2016.
Puhuttaessa muutokset mahdollisia.
Arvoisat suurlähettiläät,
Teillä on tärkeä tehtävä Suomen edustajina maailmalla. Arvostan tätä mahdollisuutta käydä kanssanne keskustelua siitä, missä maailma ja Suomi menevät. Sanotaanhan, että kaukaa näkee paremmin lähelle.
Keskustelumme aluksi haluaisin valtiovarainministerin silmin kertoa omia ajatuksiani siitä, minkälaisena näen taloudellisen ja poliittisen tilanteen Suomen ulkopuolella. Tämän jälkeen kerron lyhyesti ajatuksiani Suomen talouden tilanteesta näin budjettiriihen kynnyksellä.
Sen jälkeen kerron oman näkemykseni siitä, mitä johtopäätöksiä meidän suomalaisten pitäisi tästä tilanteesta tehdä. Lopuksi haluaisin esittää teille vetoomuksen Suomen puolustamisesta maailmalla.
Hyvät kuulijat,
Mikä on kansainvälisen talouden tilanne?
Maailmantalous on laskusuhdanteessa. Maailman BKT:n ennustetaan kasvavan vain kolme prosenttia tänä vuonna ja kiihtyvän vain vähän seuraavina vuosina. Kasvu jää selvästi alle pitkän aikavälin keskiarvon. Tämä näkyy maailmankaupan hitaana kasvuna ja alhaisina hyödykkeiden hintoina.
Yksi syy tähän on Kiina, joka hakee talouteensa uutta tasapainoa. Investointien, teollisuuden ja viennin merkitys laskee ja kotimaisen kulutuksen ja palveluiden merkitys kasvaa. Tällainen murros merkitsee yleensä kasvun selkeää hidastumista.
Yhdysvaltojen talous kasvaa vakaasti joskaan ei kovin nopeasti – noin kahden prosentin vauhtia. Myös työttömyysluvut näyttävät kohtuullisen hyviltä. Iso kysymysmerkki ovat marraskuun presidentinvaalit. Donald Trumpin kampanja näyttäisi nyt olevan kovassa vastatuulessa, mutta näihin vaaleihin liittyy poikkeuksellisen paljon epävarmuustekijöitä. Sanon suoraan sen, että en henkilökohtaisesti toivo Trumpin voittoa. Maailma on jo niin kovassa myllerryksessä, että tarvitsemme vakautta, emme lisää epävarmuutta.
Oma pelkoni on, että vaalikampanjan kärjistynyt keskustelu ruokkii vapaakaupan ja kansainvälisyyden vastaisuutta tavalla, joka johtaa Yhdysvaltojen globaalin roolin pienenemiseen. Toivottavasti pelkoni on turha, koska Suomen kaltainen maa tarvitsee Yhdysvaltoja tuomaan vastapainoa epädemokraattisen maiden vallan kasvulle.
Naapurimme Venäjä ei ole kyennyt uudistamaan talouttaan ja monipuolistamaan tuotantoaan. Maan talous on edelleen hyvin riippuvainen öljyn maailmanmarkkinahinnasta ja talouspakotteiden vaikutus on merkittävä. Venäjän talous on noussut pahimmasta kuopasta, mutta kasvu pysyy alhaisena vielä pitkään.
Myös Venäjällä käydään vaaleja – ensin Duuman vaalit nyt syyskuussa ja sitten presidentinvaalit maaliskuussa 2018. Sielläkin on odotettavissa vaalibudjetteja, joilla nostetaan kansalaisten etuuksia. Isoja talousuudistuksia tuskin tapahtuu ainakaan ennen presidentinvaaleja.
Mitä tulee Venäjän ulkopolitiikkaan, niin en valitettavasti ole kovin optimistinen. Venäjä voisi halutessaan olla keskeinen osa ratkaisua niin Syyrian kuin Ukrainankin tilanteeseen. Välillä Venäjä luo toivoa halusta edetä diplomatian tiellä, mutta teot puhuvat toista. Uutiset sekä Ukrainasta että etenkin Syyriasta ovat erittäin synkkiä. Venäjä osallistuu pommituksiin Syyriassa, joista on tullut myös siviiliuhreja. Viime viikolla viisivuotias Omran Daqneesh antoi kasvot Aleppon kestämättömälle humanitääriselle tilanteelle.
Syyrian sisällissota osoittaa kansainvälisen yhteisön kykenemättömyyden ratkoa kriisejä. EU:n tulisi ottaa suurempi rooli ympäristössään käytävien konfliktien ratkaisuun ja estämiseen. Kriisit eivät ole kaukana jossain, vaan vaikuttavat nopeasti koko Euroopan tilanteeseen.
Turkin tilanne on oma päänsärkynsä. Olin sisäministerinä mukana muovaamassa Turkin ja EU:n pakolaissopimusta. Sopimusta on kritisoitu paljon, mutta se on pysäyttänyt turvapaikanhakijoiden laittoman kuljettamisen Kreikkaan. Se taas on pelastanut monia ihmishenkiä. Se on myös helpottanut Kreikkaan kohdistuvaa painetta ja rauhoittanut tilannetta Kaakkois-Euroopassa laajemminkin.
On kaikkien etu, että sopimuksesta pidetään kiinni, mutta se edellyttää, että Turkin on pidettävä kiinni sovitusta. Sama pätee myös EU-maihin. Suomi on hoitanut oman osansa luvatusta rahallisesta tuesta Turkin vastaanottamille pakolaisille. Vaikka sopimus kaatuisi, en tällä hetkellä usko viime vuoden kaltaiseen turvapaikanhakijoiden vyöryyn, sillä Länsi-Balkanin reitti on kiinni ja Kreikasta ei pääse eteenpäin.
EU:n ja Turkin yhteistyössä täytyy edetä nyt maltilla. Tilanteen kärjistymistä pitää molemmin puolin välttää. Turkin strateginen asema Nato-maana on Euroopalle tärkeä. Olisi meiltä kovin lyhytnäköistä ajaa Turkki kauemmaksi Euroopasta.
Suomi on muiden EU-maiden tavoin tuominnut Turkin vallankaappausyrityksen ja antaa tukensa Turkin vaaleilla valitulle hallitukselle. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä.
Yhtä selvää on myös se, että Suomi edellyttää Turkin hallitukselta kohtuullisuutta sen vastauksessa vallankaappausyritykseen. Maan hallituksen on kunnioitettava oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia ja sananvapautta.
Suomi tukee Turkille myönnettäviä viisumihelpotuksia kunhan Turkki täyttää edellytykset. Vielä se ei niitä täytä, vaan pikemminkin Turkki näyttää etääntyvän tavoitteista. Toivomme kuitenkin, että uudistukset etenevät niin että helpotuksia voidaan myöntää.
Maailmalla on siis monenlaista myllerrystä – sekä taloudessa että kansainvälisessä politiikassa.
Etenkään tällaisena aikana kenellekään ei saa olla epäselvää, missä Suomi seisoo; mikä Suomen paikka on Euroopassa ja maailmassa. Suomi on puolensa valinnut jo kauan sitten. Viimeistään kaksikymmentä vuotta sitten, kun liityimme Euroopan unioniin.
Suomi on erottamaton osa liberaaliin demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen pohjautuvaa läntistä maailmaa. Olemme syvällä eurooppalaisessa integraatiossa viemässä sitä meidän kannaltamme oikeaan suuntaan. Puolustamme lujasti kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä pelisääntöjä. Tiivistämme yhteistyötämme kaikkien läntisten kumppaneidemme kanssa Ruotsista Yhdysvaltoihin. Vaikka olemme puolustusliittojen ulkopuolella, puolueettomia emme ole.
Suomen oma etu on tuomita kansainvälisen oikeuden loukkaukset, mutta samaan aikaan meidän on pidettävä yhteyksiä Venäjään, käydä kauppaa ja hoitaa käytännön asioita heidän kanssaan.
***
Mutta palataan takaisin talouteen.
Euroalueen tilanne on kohtuullisen vakaa vaikka kasvu on edelleen hidasta, alle kahden prosentin vuosivauhtia. Työllisyystilanne on hieman paranemaan päin, paljolti eri maissa tehtyjen työmarkkinauudistusten ansioista. Alhainen öljyn hinta, euron suotuisa kurssi ja halpa rahoitus ovat tukeneet kasvua mutta näiden tekijöiden vaikutus vähenee jatkossa.
Kreikan tilanne on edelleen erittäin vaikea ja osa Italian isoista pankeista tarvitsee uutta pääomaa. Espanjassa ei edelleenkään ole toimintakykyistä hallitusta ja edessä saattaa olla taas uudet vaalit.
Entä sitten Britannia?
Viime viikolla uutisoitiin ensimmäisiä arvioita Brexit-äänestyksen toteutuneista talousvaikutuksista. Ennalta arvioitiin, että Britannian ero Euroopan unionista heikentäisi sekä Britannian että koko EU:n talousnäkymiä. Nyt ennusteiden sävy vaikutti olevan, että vaikutukset ovat pelättyä pienemmät.
Toivoisin tähän keskusteluun kuitenkin malttia ja analyyttisyyttä. Ensinnäkin, Britannia ei ole vielä eronnut Euroopan unionista. Se ei ole edes käynnistänyt eroprosessia. En valitettavasti usko, että ero on enää peruttavissa mutta se ei tapahdu tänä vuonna, ei ensi vuonna eikä välttämättä sitäkään seuraavana vuonna. On siis aivan liian aikaista tehdä mitään johtopäätöksiä Brexitin taloudellisista vaikutuksista.
On odotettavissa, että suuremmat talousvaikutukset näkyvät vasta pidemmän päälle. Vuosien epävarmuus Britannian asemasta Euroopan sisämarkkinoilla ja maailmankaupassa on myrkkyä yritysten luottamukselle ja siten investoinneille. Jo nyt on aika varmaa, että Britannian kasvu hidastuu merkittävästi.
Brexitiin liittyy myös merkittävä poliittinen riski: Vaarana on, että muutamissa muissa jäsenmaissa aletaan vaatia vastaavanlaista kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Mielipidemittausten mukaan EU:n kannatus on itse asiassa kasvanut Brexitin jälkeen mutta pelkkä äänestysten järjestäminen aiheuttaisi Euroopan talouteen haitallista epävarmuutta.
Suomi on osaltaan tehnyt tämän asian selväksi: Suomessa ei järjestetä kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Toimiva, yhtenäinen Euroopan unioni on Suomen etu ja siksi olemme sitoutuneet unionin kehittämiseen.
Euroopan unionia pitääkin kehittää. EU:n on keskityttävä olennaiseen: Tuottamaan eurooppalaisille taloudellista hyvinvointia ja turvallisuutta.
Suomalaisten taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi EU:n sisämarkkinoita on entisestään syvennettävä. Suomalaisille tuotteille ja palveluille on saatava esteetön pääsy eurooppalaisille sisämarkkinoille. EU:n kauppasopimusten kautta koko maailman markkinoille. Suomi elää viennistä ja kansainvälisestä kaupasta. Siksi meidän on oltava sisämarkkinoiden kehittämisen eturintamassa.
Suomalaisten turvallisuuden vahvistamiseksi EU:n on oltava voimakas ja yhtenäinen toimija. Yhdessä pidämme huolta siitä, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan. Jos Euroopassa siirrellään rajoja tykin voimalla, niin reagoimme voimakkaasti. EU:n ulkorajojen valvontaa on vahvistettava. Mm. Nizzan, Brysselin, ja Pariisin järkyttävät terrori-iskut edellyttävät voimakkaita toimia terrorismin torjumiseksi. Tarvitsemme lisää yhteistyötä tiedustelun ja tietojenvaihdon saralla.
Sisäisen turvallisuuden saralla EU on haasteiden keskellä ottanut askeleita eteenpäin. EU:sta on tullut yhä tärkeämpi osa meidän turvallisuusrakennettamme. Tiivistynyt yhteistyö mm. rajaturvallisuudessa ja terrorismin torjunnassa tuo EU:n toimijaksi myös ulkoisen turvallisuuden alueelle, mikä on Suomen etu.
Erityisesti näissä asioissa, talouden ja turvallisuuden saralla, kansalaiset oikeutetusti odottavat EU:lta tuloksia.
***
Hyvät suurlähettiläät,
Kansainvälisen politiikan asiantuntijoina te tiedätte, että kansakunta on pitkällä tähtäimellä juuri niin vahva kuin on sen talous. Jos talouden perusta murenee, ennen pitkää murenee myös kansakunnan hyvinvointi ja sen kansainvälinen asema.
Mikä sitten on Suomen talouden tilanne?
Suomen talouden tuotanto on karkeasti vuoden 2006 tasolla. Kolmen taantumavuoden jälkeen Suomen talous ponnisti hienoisesti kasvun puolelle viime vuonna. Tälle vuodelle ja lähivuosille ennustetaan vaisua, noin prosentin vuosittaista kasvua.
Suomen talouskasvu on kotimarkkinoiden varassa. Vientimme ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Suomalaiset vientiyritykset ovat finanssikriisistä lähtien menettäneet markkinaosuuksiaan maailmalla. Kilpailukykysopimus toki parantaa asteittain Suomen hintakilpailukykyä, mutta sen vaikutukset näkyvät hitaasti.
Suomessa työmarkkinoiden toiminnassa on vakavia ongelmia. Työttömyys on noussut yli yhdeksän prosentin. 2010-luvulla avoimet työpaikat ovat lisääntyneet suunnilleen samassa suhteessa kuin työttömyys. Työttömyyden kasvun takana on työttömyysjaksojen keston pitkittyminen.
Kesäkuussa kausivaihteluista puhdistettu työllisyysaste oli 68,5 prosenttia. Mutta myönteisiäkin merkkejä on. Viimeisen vuoden aikana työllisyys on kasvanut 33 000 henkilöllä verrattuna vuoden takaiseen. Valitettava tosiasia on kuitenkin, että ilman lisätoimenpiteitä emme saavuta hallitusohjelman 72 prosentin työllisyystavoitetta. Uusia, mittavia toimia tarvitaan.
Korkea työllisyys ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ovat pari. Suomen nykyinen työllisyysaste ei riitä rahoittamaan nykytasoisia palveluita ja tulonsiirtoja. Ikääntymisestä aiheutuvat menot – erityisesti eläkkeet, terveydenhuolto ja vanhuspalvelut – kasvavat tulevaisuudessa. Julkisen talouden tulojen ja menojen välillä on kestävyysvaje.
Hallitusohjelman tavoitteena on taittaa velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden loppuun mennessä ja että velaksi eläminen lopetetaan vuonna 2021. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hallitukselta uusia toimia työllisyyden lisäämiseksi.
Näissä haastavissa olosuhteissa laadimme elokuun alussa valtiovarainministeriön budjettiesityksen. Jonkin verran on keskusteltu siitä, onko budjettiesitys liian tiukka vai liian löysä. Ne, jotka ovat kaikkein voimakkaimmin vastustaneet hallituksen jokaista säästöpäätöstä ja vaatineet elvyttävämpää talouspolitiikkaa, ovat nyt moittineet budjettia liian suuresta alijäämästä.
Esitys on hallitusohjelman ja hallituksen keväällä sopiman menokehyksen mukainen. Alijäämä vastaa sitä, mitä hallitus jo keväällä julkisen talouden suunnitelmassa ennakoi. Esityksessä laitetaan toimeksi aiemmin sovittuja säästötoimia. Samalla esitys vahvistaa kasvua ja työllisyyttä esimerkiksi merkittävän, puolen miljardin euron ansiotuloverotuksen kevennyksen kautta. Alijäämää lisää myös hallituksen investointiohjelma, eli niin sanottujen kärkihankkeiden kasvava rahoitus.
Valtiontalouden puolella hallituksen finanssipolitiikka on hienokseltaan kiristävää. Koko julkinen sektori huomioiden Suomen finanssipolitiikan viritys on kuitenkin karkeasti neutraalia. Esimerkiksi riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto on pitänyt hallituksen finanssipolitiikan viritystä ja sopeutusohjelman aikataulua laajassa kuvassa sopivana. Nyt ei ole oikea hetki lisäleikkauksille, vaan määrätietoisille toimille kasvun vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita löysää talouspolitiikkaa. Jo päätetty kehyslinja on tiukka, ja siitä kiinnipitäminen on kova haaste.
Hallituksen tiukan talouslinjan tavoitteena on suomalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Haluamme turvata meille kaikille tärkeiden palveluiden ja tulonsiirtojen rahoituksen. Taitamme velkaantumista, jotta huomenna ei tarvitse tehdä entistäkin suurempia säästöjä.
***
Hyvät kuulijat,
Lupasin kertoa, mitä meidän minun mielestäni pitää nyt tehdä. Tekemistä todella riittää. Tiivistän toimenpidelistani kolmeen kohtaan.
(1) Aivan ensimmäiseksi meidän pitää tehdä kaikille suomalaisille selväksi, että Suomen hyvinvointi perustuu kansainvälisyyteen: ulkomaankauppaan, ulkomaisiin investointeihin ja myös ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen yli rajojen. Kaikki muu puhe tekee hallaa Suomen taloudelle ja kansainväliselle asemalle. Flirttailu rajojen sulkemisella tai erolla EU:sta on vahingollista. Suomessa saa totta kai vapaasti kertoa mielipiteensä ja olla kriittinen.
Mutta vetoan voimakkaasti kaikkiin politiikassa, talouselämässä, mediassa tai yliopistoilla vaikuttaviin ihmisiin, jotka ovat kanssani samaa mieltä Suomen avoimuudesta ja kansainvälisyydestä: Tulkaa esiin, ottakaa osaa keskusteluun, puolustakaa avointa Suomea. Perustellaan kantamme osoittamalla, että sisäänpäin käpertyminen olisi Suomelle sekä taloudellisen että henkisen näivettymisen tie.
(2) Toinen iso tehtävä on laittaa Suomen talouden kotipesä kuntoon. Meidän on nostettava Suomen työllisyysasteen pohjoismaiselle tasolle. Budjettiriihessä on kyettävä sopimaan uusista työllisyystoimista. Työn tekemisestä on tehtävä kannustavaa kaikissa tilanteissa. Jokaiselle työttömälle on tarjottava enemmän apua ja tukea työnhakuun.
Suomen viennin kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää maltillisia palkkaratkaisuja myös kilpailukykysopimuksen jälkeen. Vuoden päästä työehtosopimuksista neuvotellaan niin sanotun Suomen mallin mukaisesti. Tuolloin työelämän osapuolilla on suuri vastuu Suomen työllisyydestä.
Suomen kilpailukyvyn keskeisiä ongelmia ovat Suomen jäykät työmarkkinat ja keskitetty palkanmuodostus. Työllisyyden ja tuottavuuden kannalta on välttämätöntä, että työehdoista ja palkoista sovitaan jatkossa laajemmin työpaikoilla. Näissä kysymyksissä edetään kilpailukykysopimusta kunnioittaen, mutta edetä pitää.
Talouden kasvu edellyttää menestyviä yrityksiä. Parasta kasvupolitiikkaa on purkaa esteitä yritystoiminnalta ja reilulta kilpailulta. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen oli tässä hyvä ensiaskel, lisää tarvitaan. VM valmistelee ensi kevään kehysriiheen ehdotuksen, jolla yritysten verotusta muutettaisiin kasvua ja investointeja suosivampaan suuntaan.
(3) Kolmas minusta aivan välttämätön tehtävä on huolehtia siitä, että suomalainen yhteiskunta on reilu ja oikeudenmukainen. Tätä reiluuden tunnetta haastetaan nyt monelta suunnalta.
Suomessa yhä pienempi työssäkäyvien joukko joutuu kantamaan yhä raskaamman vastuun koko yhteiskunnan toimeentulosta. Samaan aikaan työelämä ja yhteiskunta tuntuvat epävarmemmalta, vähemmän reilulta. Samaan aikaan julkisen velkaantumisen vuoksi tulonsiirroista ja palveluista on jouduttu monissa kohdin tinkimään.
Tämä yhtälö tuntuu epäreilulta. Se tuntuu epäreilulta niille, jotka uupuvat taakkansa alle. Epäreilulta niille, jotka kokevat, että Suomessa ahkerointi ei enää kannata. Epäreilulta niille, joiden etuuksia ja palveluja joudutaan leikkaamaan. Epäreilulta niille, jotka nyt eläkkeellä ovat jo omat kortensa aikoinaan kantaneet, ja huomaavat olevansa niukkenevien resurssien edessä. Ja epäreilulta uusille sukupolville, jotka kokevat olevansa huonommassa asemassa kuin vanhempansa aikanaan.
Yhteiskunnassa, missä on paljon epäreiluuden tunnetta, kenenkään ei ole hyvä olla. Tämä kasvava epäreiluuden kierre meidän on saatava poikki. Reilu yhteiskunta edellyttää sitä, että kaikki suomalaiset osallistuvat kykynsä mukaan hyvinvointiyhteiskunnan kannattelemiseen. Reiluun yhteiskuntaan ei kuulu vapaamatkustajia. Ei veropakolaisia. Reilussa yhteiskunnassa kaikista pidetään huolta.
Mutta reilussa yhteiskunnassa voi myös vaatia. Oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava kestävässä tasapainossa. Se on reilua ja oikeudenmukaista. Ja vain se mahdollistaa sen, että pidämme hyvää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista suomalaisista.
***
Arvoisat Suomen suurlähettiläät,
Minä ainakin aion tehdä hartiavoimin töitä kansainvälisen, avoimen ja reilun Suomen puolesta. En usko, että tästä salista löytyy montaa ihmistä, joka on kanssani eri mieltä.
Mutta meidän ei pidä aliarvioida sitä, että Suomesta ja Euroopasta löytyy iso joukko ihmisiä, joille kansainvälisyys ja avoimuus ovat uhka. Ihmisiä, jotka haluavat rajat kiinni ja Euroopan unionin hajalle.
Kun puolustamme kansainvälisyyttä ja avoimuutta, ei tehdä sitä virhettä, että ylenkatsoisimme niiden ihmisten huolia, jotka ovat eri mieltä. Se vain ruokkisi ihmisten vieraantumista ja vahvistaisi populistisia liikkeitä. Sen sijaan meidän on perusteltava, miksi Suomen hyvinvointi tarvitsee kansainvälisyyttä.
Ja vielä pyyntö kaikille teille, jotka edustatte isänmaata maailmalla: Älkää antako tuumaakaan periksi niille, jotka väittävät, että Suomi on näivettymisen tiellä.
Kyllä, meillä on ollut erittäin vaikeaa, mutta Suomen suunta kääntyy. Avoimien työpaikkojen määrä on huippuvuosien tasolla. Investoinnit ovat kasvaneet nopeasti ja monella toimialalla menee taas hyvin. Yritysten kilpailukyky kohenee vauhdilla Ruotsiin, Saksaan ja muihin kilpailijoihimme verrattuna. Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan valinnanvapausmallin pohjalta. Hallituksen isot uudistukset etenevät, vaikka vievätkin aikansa.
Älkääkä myöskään kuunnelko väitteitä siitä, että Suomi olisi muuttunut rasistiseksi, umpimieliseksi ja epätasa-arvoiseksi maaksi. Ei se pidä paikkansa.
Suomessa on toki rasismia ja olemme nähneet ikäviäkin tapauksia. Niihin on kuitenkin puututtu määrätietoisesti ja tilanne on saatu rauhoittumaan. Väittäisin silti, että Suomessa rasistisia välikohtauksia on ollut suhteellisen vähän verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Yksittäinen lakanaan pukeutunut hölmö ei tee koko kansasta rasisteja.
Suhtaudun hyvin tiukasti rasismiin ja vihapuheeseen. Meillä jokaisella on vastuu siitä, että sekä puheissa että teoissa kunnioitamme ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta.
Jo useammat peräkkäiset hallitukset ovat joutuneet supistamaan julkisia menoja, jotta velka ei karkaa käsistä. Leikkaukset ovat olleet ikäviä ja totta kai ne ovat tuntuneet ihmisten arjessa.
Mutta silti Suomi on edelleen yksi koko maailman tasa-arvoisimmista maista. Meillä on pitkäaikaistyöttömyyttä, syrjäytymistä ja leipäjonoja, mikä on erittäin vakava ongelma. Mutta maailmanlaajuisessa tai edes eurooppalaisessa vertailussa Suomi tässäkään asiassa ole muita huonompi. Itse asiassa Suomi on useissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vertailuissa aivan kärjessä.
Eli: Pitäkää pintanne ja puolustakaa Suomen mainetta maailmalla. Houkutelkaa investointeja, osaajia ja auttakaa yrityksiämme uusille markkinoille.
Ja osallistukaa keskusteluun täällä kotona. Laittakaa oma osaamisenne peliin ja perustelkaa ihmisille, miksi Suomen kannattaa jatkossakin olla avoin ja kansainvälinen maa.
Minä lupaan vastavuoroisesti tehdä kaikkeni Suomen talouden kääntämiseksi. Jotta meillä on jatkossakin toimivat hyvinvointipalvelut ja myös vahva ulkoministeriö, jolla on riittävät resurssit hoitaa sitä äärimmäisen tärkeää tehtävää, joka sillä on.
Kiitos!