Valtiosihteeri Torstilan avauspuheenvuoro Suomi-talo-kokouksessa
Valtiosihteeri Pertti Torstilan avauspuheenvuoro ulkoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäälliköiden Suomi-talo-kokouksessa kulttuuri- ja tiedeinstituuttien johdolle, Merikasarmi 20. tammikuuta 2012.
Muutosvarauksin
Tervetuloa maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuttien edustajat, puheenjohtajat ja jäsenet, ministeriökollegat, hyvät ystävät, ulkoministeriön Merikasarmiin.
10.11. 2011 päätimme kansliapäällikkö Harri Skogin kanssa lähettää teille kutsun tähän tapaamiseen keskustelemaan yhteistyöstä, Suomi-talo konseptin sisällöstä, merkityksestä ja hallitusohjelman meille asettamista velvoitteista. Harrilla ja minulla on alun pitäen ollut sama näkemys tavoitteistamme ja siksi tämän tilaisuuden valmistelu on ollut helppoa. UM:llä ja OKM:llä ei tänään puheessa olevassa asiassa ole näkemyseroja. Sen tulette illan mittaan huomaamaan.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sisältyy seuraava kirjaus Suomi-talo mallista: ”Hallitus keskittää Suomen kansainvälisiä toimintoja Suomi-talon mallin pohjalta. Tavoitteena on parantaa suomalaisten toimijoiden yhteistyötä luomalla edellytykset näiden verkostoitumiselle ja koordinaatiolle sekä selkeyttämällä työnjakoa. Hallitus ohjaa muiden ministeriöiden henkilöresursseja niiden toimialoihin kuuluvissa tehtävissä Suomen ulkomaanedustustoihin.”
Ministeriöiden kansliapäälliköiden ulkomaantoimintojen koordinointiryhmän johdolla käynnistyi 18.10.2011 työ hallitusohjelman mainitseman Suomi-talo konseptin avaamiseksi. Koordinointiryhmän rungon muostivat UM:n, TEM:n ja OKM:n kansliapäälliköt. Yksimielinen raporttimme valmistui 18.1.2012 otsakkeella ”Suomi-talo/Suomi-tiimi malli” . Ilmaus ”Suomi-tiimi” kuvaa osuvasti toimintaa yhtenä joukkueena, jossa asiantuntemus ja osaaminen yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla.
Selvitys, jonka sisältöä nyt teille ryhmämme puheenjohtajana avaan lähemmin, keskittyy ulkomailla valtion rahoituksella toimiviin eri hallinnonalojen edustajiin ja valtion avustuksia saaviin toimijoihin. Meillä kaikilla oli innoittajana tässä työssä halu ennakkoluulottomasti tehostaa toimintojemme vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Yhteistyön vahvistaminen sekä maailmalla että pääkaupungissa on välttämätöntä. Vaikeassa taloustilanteessa on vältettävä päällekkäisiä rakenteita ja raskaita koordinaatiokoneistoja. On luotava yhteinen strategia ja toimintamalli, jolla suomalaisia vahvuuksia voidaan hyödyntää paremmin.
Raportti esiteltiin tänään muille kansliapäälliköille kp-kokouksessa. Se sai hyvän vastaanoton ja etenee nyt hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelman muiden kärkihankkeiden joukossa hallituksen strategiaistuntoon 28.2.2012.
Kiitokset työryhmän jäsenille: Kirsikka Lehto-Asikaiselle, Manu Virtamolle, Timo heinolle, Severi Keinälälle/TEM ja Jaana Palojärvelle ja Anna-Maija Marttiselle/OKM tehokkaasta ja yhteistyöhaluun rakentuneesta työstä.
Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa voidaan vahvistaa niin, että keskeiset Suomi-toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä ja rakentavat yhteistyöverkostoja suomalaisille toimijoille. Vastaavasti Helsingissä tarvitaan keskeisten toimijoiden parempaa koordinaatiota ulkomaantoimijoiden työn tukemiseksi. Kun yhteistyö ja koordinaatio toimii sekä kotimaassa että ulkomailla, Suomi-talo/tiimin toiminnassa päästään uudelle tasolle.
Tavoitteena tulee olla saumattomasti yhteenpelaava Suomi-joukkue, jonka puitteissa tehdään toimijoiden kesken tiivistä yhteistyötä synergiaetujen aikaansaamiseksi ja resurssien säästämiseksi.
Päädyimme siihen, että Suomi-talon/tiimin menestystekijöitä ovat toimivat yhteistyösopimukset, yhteinen tavoitteenasettelu ja suunnittelu sekä yhteistyön koordinoiminen ja seuranta sekä pääkaupungissa ministeriöiden välillä että asemapaikalla toimijoiden kesken.
Yhtä ainoaa oikeaa mallia Suomi-talon/tiimin toteutukselle ei ole. Suomi-talo on myös enemmän kuin yhteinen rakennus. Toimiva yhteistyömalli perustuu paikallisiin olosuhteisiin ja toimijoiden profiiliin. Toimijoiden eri luonne ja erilaiset verkostot sekä kosketuspinta yhteiskuntaan voivat parhaimmillaan olla myös rikkaus.
Kulttuuri- ja tiedeinstituutit ja Finpro eroavat monessa suhteessa ulkoministeriöstä ja UM:n edustustoista ja kaikissa UM:n edustustoissa puolestaan edistetään Suomen kulttuurivientiä ja -suhteita sekä ulkomaankauppaa.
Instituutit ovat taiteen, kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen erikoisasiantuntijoita, Finpron vientiorganisaatio taas on yritysten kansainvälistymisen asiantuntija, partneri ja konsultti.
Meillä on siis paljon yhteistä työkenttää. Siksi kysytään taitoa käyttää eri toimijoiden vahvuuksia oikein ja varmistaa se, että kaikkien toimijoiden asiantuntemus ja osaaminen hyödynnetään oikein ja tehokkaasti. Tuntemalla toistemme vahvuudet ja erilaisuudet ja tukemalla toinen toisiamme tehtävissämme olemme oikealla Suomi-talo/tiimi tiellä.
Yhteiset tilat tai läheinen sijainti asemamaassa auttavat käytännön yhteistyötä, mutta Suomi-talo/tiimi-mallin ensisijainen tarkoitus ei ole yhteisen fyysisen tilan luominen, vaan yhteistyön vahvistaminen. Mahdollisuudet fyysisten Suomi-talojen rakentamiseen ovat rajalliset ja riippuvat olosuhteista kussakin paikassa. Tavoitteena on toimia samoissa tiloissa silloin kuin se on toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista.
Suurlähetystöt tarjoavat usein luontevimman fyysisen alustan, mutta myös muut voivat toimia yhteistyön tukikohtina. Suomen ulkomaanedustustoverkkoon tukeutuminen on luontevaa siksi, että se tarjoaa maailmanlaajuisesti kattavat puitteen etujemme ajamiseen ja siksi, että suurlähetystöillä on tukenaan kansainvälisen oikeuden asema ja turva. Edustustolla on roolinsa ja toimivaltansa puolesta mahdollisuus edesauttaa ja yhteensovittaa toimintaa poikkeuksellisen vahvalla tavalla. Siksi myös on luontevaa, että edustuston päällikkö kokoaa paikallisen Suomi-tiimin ja toimii sen puheenjohtajana. Myös muut mallit ovat mahdollisia, jos se on paikallisista olosuhteista johtuen järkevää.
Suomen EU-edustuston toteutustapa ja hallintomalli, jossa eri hallinnoalojen edustajat on listattu hallintojensa edustajina edustuston päällikön alaisuuteen, tarjoaa yhden hyvin toimivan esimerkin.
Yhteistyöasiakirjat ja toimintaperiaatteet ml. periaatteet yhteisten tilojen käytöstä ovat tuttuja meille useista yhteistyöpisteistä maailman eri puolilta. Raporttiin on koottu malliksi yhdeksän esimerkkiä paikkakunnittain.
Jatkotyössä tulemme kehittämään yhteistyöasiakirjamenettelyä tiiviissä yhteydessä ministeriöiden ja kenttätoimijoiden kesken. Yhteistyöasiakirjamenettelyn fokusointia ja joustavuutta tarkennetaan. Selvitetään tarve ja edellytykset laatia yhteistyösopimuksia myös kolmikantaisesti edustustojen, instituuttien ja Finpron kesken.
Suomi-talo/tiimin toiminnan seurantaa varten organisoidutaan pääkaupungissa ja asemamaissa seuraavan mallin mukaisesti.
1. Kansliapäälliköiden ulkomaantoimintojen koordinointiryhmä vastaa strategisista linjauksista ja seuraa hallitusohjelman toteutumista.
2. Kansliapäälliköiden alainen ministeriöiden virkamiestyöryhmä tarkastelee yhteistyön yleistä toimivuutta ja yhteensovittamista. Työryhmä tarkastelee myös yleisellä tasolla paikallisesti laadittavien yhteistyöohjelmien toteuttamista ja kehittämistarpeita,
3. Laajapohjainen yhteistyöverkosto, jossa mukana olisivat Suomi-talon/tiimin keskeisten toimijoiden edustajat (ministeriöt, valtionlaitokset, kansalaisyhteiskunnan edustajat, muut toimijat) kokoontuu kaksi kertaa vuodessa tarkastelemaan Suomi-talon/tiimin yhteensovittamiskysymyksiä, mahdollisia yhteisiä kampanjoita (esimerkiksi World Design Capital Helsinki 2012) sekä hankkeita.
4. Maakuvanviestinnän toimijoiden verkostoja koordinoimaan kaavailtu Helsingissä toimiva ammattimainen viestintäorganisaatio kytkeytyy Suomi-talo/tiimeihin siten, että sen toiminta heijastuu ulkomaille erilaisin viestintävälinein.
5. Asemamaissa yhteistyöstä huolehtii suurlähetystön/edustuston kokoama Suomi-tiimi. Osapuolten kesken(edustusto, Finpro, kulttuuri- ja tiedeinstituutit) valmistellaan yhteistyöohjelmat, joissa sovitaan toimijoiden yhteisistä vuositason tavoitteista, kontaktissa ministeriöiden kesken. Määritellään yhteiset tavoitteet, hahmotetaan yhteisen vaikuttamisten kohderyhmät ja määritellään konkreettiset hankkeet.
Yhteisohjelmaa laadittaessa otetaan huomioon paikalliset erityispiirteet ja yhteistyömahdollisuudet sekä se, että toimijat ovat erilaisia: valtio, valtion laitokset, kansalaisyhteiskuntaa edustavat toimijat ja yhdistykset.
Pidemmällä tähtäimellä tulee tutkia mahdollisuudet siirtyä yhteen asiakirjaan, joka sisältäisi sekä yhteistyöasiakirjat että yhteisen ohjelman. Tätä voidaan pilotoida jo vuoden 2012 aikana sopivissa Suomi- talo/tiimi-kohteissa, esimerkiksi Tokiossa ja Berliinissä.
Kaikki Suomi-taloa/tiimiä koskevat esitetyt selvitykset tulisi tehdä tämän vuoden kuluessa, jotta ne voitaisiin huomioida vuoden 2013 suunnittelussa.
19.1.2012 julkaistu Matti Alahuhdan taloudellisten ulkosuhteiden työryhmän loppuraportti käsittelee laajasti suomalaisten toimijoiden yhteistyötä ja sen tehostamista maailmalla. Alahuhdan raportit suositukset otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tämän selvityksen pohjalta tehtävässä jatkotyössä.