Valtiosihteeri Pertti Torstilan Studia Generalia -luento Hämeenlinnassa
Valtiosihteeri Pertti Torstilan luento "Euroopan unioni suomalaisin silmin" Studia Generalia -luentosarjassa Hämeenlinnassa 15. marraskuuta 2007.
Hyvät naiset ja herrat,
50-vuotias Euroopan unioni voi katsoa ansaitulla ylpeydellä menneisiin vuosikymmeniin. Maanosamme on hämmästyttävällä vauhdilla yhdistynyt rauhan ja hyvinvoinnin alueeksi. Unionin perustajia 1950-luvulla kannustivat toisen maailmansodan kauhut. Euroopan yhteisö perustettiin ennen muuta siksi, että sen jäsenet eivät enää sotisi keskenään. Tämä tavoite on saavutettu jopa yli perustajien unelmien. Rauha vallitsee Euroopassa ja hyvinvointi kasvaa. Instituutio, joka 50 vuotta sitten sitoi kuusi perustajavaltioita talouden sitein toisiinsa on nyt vallannut demokratian ja oikeusvaltion viestillään lähes koko maanosan. Unionista on tullut lähes 500 miljoonan kansalaisen yhteisö, laajin integroitu talous maailmassa ja kauppamahti, jonka koko on suurempi kuin toiseksi ja kolmanneksi sijoittuvan talousmahdin yhteensä. Kymmenen viime vuosikymmenellä kommunismista vapautuneen valtion 100 miljoonaa kansalaista ovat tänä päivänä EU:n jäseniä. Rauha Euroopassa on kestänyt yli viisikymmentä vuotta eivätkä unionin jäsenmaat ole kertaakaan käyneet sotavoimalla toistensa kimppuun. Muistakaamme, että unionia edeltävinä 50 vuotena Euroopassa käytiin kaksi tuhoisaa maailmansotaa.
Silti unionin 27 jäsenmaan kansalaiset suhtautuvat ristiriitaisesti tulevaisuuteen. Suuri osa kansalaisista on jäänyt viileäksi unionille ja sen kansansuosio on laskusuunnassa myös meillä. Mutta muuttuvan maailman haasteet ovat suuret eikä niiden ratkaisuun löydy helppoja malleja. Tulevaisuus ei seuraa automaattisesti menneisyyden saavutuksista vaan uutta on rakennettava koko ajan. Muisti ja historian taju heikkenevät. Kansallinen uho ja itsekkyys antavat merkkejä olemassa olostaan. Yhtenäisen Euroopan tarve ja tarve kansojen ja valtioiden sitominen toisiinsa yhteistyön sitein ei ole vähentynyt.
Euroopan yhdentyminen on tapahtunut yhdessä elettyjen kriisien kautta. Unioni on arvoyhteisö eikä maanosamme historia ennen Euroopan yhteisöjä ole sellaista tuntenut. Kansallisvaltioita ovat läpi historian erottaneet juuri arvokysymykset. Siksi on selvää, että unionin kehitys ei tapahdu ilman komplikaatioita. Maanosamme poliittiset johtajat etsivät tasapainoa kansallisen ja ylikansallisen välillä. Tehtävä on vaikea. Unioni on ainutlaatuinen yritys, se on kompromissi kansallisvaltiojäsenten kesken. EU elää todellisuuspohjassa, jota kansallinen politiikka ja identiteetti vahvasti värittävät. Hallitukset tietävät samalla, että ne eivät kykene toimimaan tehokaasti ilman Euroopan instituutioita. Ilmaston lämpeneminen, kansainvälinen rikollisuus, laittomat siirtolaisvirrat ja terrorismi ovat esimerkkejä aikamme haasteista. Niihin on osattava vastata yhdessä. Kansakunnan kohtaloa ei enää kyetä yksin muovaamaan. Emme ole oman onnemme seppiä.
Hyvät kuulijat,
Suomen paikka on Euroopan unionissa. Valintamme on tehty pysyvästi ja olemme siihen sitoutuneet. Suomalainen näkemys Euroopan unionista on käytännön läheinen. Euroopan valtioiden yhteistyö alkoi taloudellisena yhteistyönä, ei hurmahenkisenä liittovaltiohaaveena. Emme ajattele Euroopan unionia sotilaallisena tai voimapolitiikkaa harjoittavana suurvaltana. Se ei myöskään ole kansallisvaltio eikä ylikansallinen liittovaltio. Jäsenmailla on suvereeneina valtioina yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikankin puitteissa oma identiteettinsä.
Mutta eurooppalainen yhteistyö ei saa olla vain suuria puheita. Suomessakin unionia usein päivitellään, sen tavoitteita ei ymmärretä ja monet pitävät sitä haitallisena, jopa tarpeettomana. Unioniin yhdistettävät kysymykset, kuten susien metsästys, liito-oravien suojelu, tervan käytön sääntely ja nuuskan myynnin kieltäminen vääristyvät kansalaisille käsittämättömiksi EU-ratkaisuisiksi. EU-byrokratia ja etäisyys keski-Euroopan Brysselistä pohjoiseen todellisuuteen synnyttää mielikuvan siitä, että vakavien kysymysten - kuten maatalouden 141-tuki, sokerinviljely, energia- ja ilmastopolitiikka, puutullit ja itärajan rekkajonot - hoito on väärissä käsissä. On vaikea hyväksyä politiikan tekoa, jonka perusteita ei ymmärrä. Myönteisilläkin ratkaisuilla kuten esim. autoveron laskulla on tällöin lyhyt kantama.
Kriittisesti suhtautuvat kansalaiset haluavat näyttöjä Euroopan yhdentymisen tuloksista ja eduista. Unionin on tuotettava todellisia käytännön tuloksia, joilla edistetään maanosamme asukkaiden työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia. Paljon tuloksia onkin saatu aikaan. Meitä kaikkia kiehtoo unionissa yhteinen valuutta, ihmisten vapaa liikkumismahdollisuus yli rajojen, rajatarkastusten poistuminen - se, että eurooppalaiset saavat kulkea, asua ja elää missä tahansa unionin sisäpuolella. On hienoa nähdä puolalaisia rakennustyöläisiä Pariisissa, brittiläisiä suunnittelijoita Berliinissä, suomalaisia lääkäreitä Lontoossa tai virolaisia sähkömiehiä Hollannissa. Tässä muutama konkreettinen esimerkki.
Miltä Euroopan Unioni sitten tänä päivänä näyttää? Lähestyn kysymystä tarkastelemalla unionin maailmanlaajuista roolia, perussopimusuudistuksen loppuunsaattamista, unionin laajentumista ja yhteistä ulko -ja turvallisuuspolitiikkaa.
Painoarvonsa nousun vuoksi EU:sta on tullut globaali toimija. Ensimmäiset 50 vuotta olivat paljolti sisäänpäin katsomisen ja kotipesän kunnostamisen aikaa. Jotta unioni pysyisi maailmanlaajuisessa kehityksessä mukana on sen käännettävä huomiotaan enenevästi ulospäin. Muuttuvassa maailmassa unioni rinnastuu niiden toimijoiden kanssa, joita perinteisesti voimavarojensa ja merkityksensä vuoksi pidämme suurvaltoina. Yhdysvallat omassa luokassaan ja Kiina, Venäjä, Intia ja Brasilia luetaan tähän maajoukkoon. EU:ssa on nyt Romanian ja Bulgarian jäsenyyden myötä lähes 500 miljoonaa asukasta. Unioni on maailman suurin humanitaarisen ja kehitysavun antaja. Maailmankaupasta EU kattaa noin viidenneksen. Luvut ovat vakuuttavia ja nostavat unionin suurten kärkijoukkoon..
Olemme tottuneet siihen, että EU on yhteisen politiikkansa kautta johtava toimija kauppapolitiikassa ja merkittävä tekijä maailmantaloudessa. Unionin vaikutus ja vastuu on kuitenkin laajempi ja vaikutusvalta on kasvamassa sekä tehtävien muodossa että alueellisesti.
Unionin on oltava valmis toimimaan kaikkialla maailmassa rauhan ja vakauden edistämiseksi. Kyse ei ole enää vain omien prioriteettien asettamisesta, vaan vastuun kohtaamisesta ja kantamisesta yhä laajemmin. Turvallisuusongelmat eivät tänä päivänä tunnusta valtioiden rajoja. Turvallisuus, hyvinvointi ja ihmisoikeuksien mukainen elämä ovat globaaleja, maailmanlaajuisia yhteisiä huolia. Suurin tavoite, johon meidän tulee tästä eteenpäin paneutua, on unionin nousu ja rooli maailmanlaajuisena toimijana.
Maailmanlaajuisia ongelmia tulee hoitaa maailmanlaajuisin menetelmin. Globalisaatiota ei voi hallita tai käyttää ahtaan kansallisen edun politiikalla. Unionin maailmanlaajuinen yhteistyö koskee talouden ohella köyhyyden poistamista, ympäristöä ja energiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa ja oikeusvaltiota, tarttuvien tautien torjuntaa ja suuronnettomuuksien hoitamista. Se koskee myös konfliktien estoa ja kriisinhallintaa, terrorismin vastaista yhteistyötä ja järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja laittoman siirtolaisuuden torjuntaa. Rajattomassa maailmassa globalisaation vaikutukset koskettavat kaikkia. Eurooppa ei ole tässä poikkeus. Maailmanlaajuiselta kilpailulta ei voi piiloutua eikä taloudellinen eristäytyminen ole realistinen vaihtoehto. EU:n on parannettava näkyvyyttään ja omaa kilpailukykyään. Maanosastamme on tehtävä tutkimusta ja tuotekehitystä tukeva toimintaympäristö, jossa aloitteellisuutta ja luomiskykyä innostetaan, luodaan ja otetaan tehokkaasti käyttöön.
Unioni ei ole tekemisissä pelkästään "pehmeiden" kysymysten kanssa. EU on muutamassa vuodessa tullut merkittäväksi siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan toimijaksi. Länsi-Balkanilla, entisessä Jugoslaviassa olemme päävastuussa, mutta unionin lippu näkyy myös Lähi-idässä, Afrikassa ja Aasiassa. Unioni on monin tavoin tekemisissä kovan todellisuuden, voimankäytön ja sen seurausten kanssa.
Toimiessamme EU:n puheenjohtajana vuonna 2006 koimme vahvasti, että unionin on kyettävä toimimaan yhtenäisesti. Kun unioni puhuu yhdellä äänellä sitä kuunnellaan. Kun kansalliset intohimot vievät unionijäsenet eri teille päätöksenteossa koetaan unioni maailmalla sekoilevana ja tempoilevana kansallisvaltioiden joukkona, jolla ei ole yhteistä päämäärää. EU:n on parannettava ulkoisen toimintansa linjakkuutta jotta sen uskottavuus kasvaa ja negatiivisista mielikuvista päästään eroon.
Hyvät kuulijat,
Institutionaalinen rakenne ja päätöksentekokoneisto vaikuttavat merkittävästi siihen kuinka yhtenäiseltä esiintymisemme maailmalla näyttää. EU-maiden päämiehet hyväksyivät lokakuussa uudistussopimuksen, joka on tarkoitus allekirjoittaa joulukuussa. Suomi on tyytyväinen sopimukseen. Oli tärkeää, että pitkälliset neuvottelut ja keskustelut saatiin viimein puettua sopimuksen muotoon. Nyt pääsemme keskittymään varsinaisiin asioihin, kun instituutioita koskevista uudistuksista on sovittu.
Uudistussopimuksessa vahvistetaan monin tavoin unionin demokratian, avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita. Sopimus yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin monimutkaista päätöksentekomenettelyä ja oikeusjärjestystä. Myös unionin ja jäsenvaltioiden työnjako selkiytyy. Perusperiaatteena on, että EU toimii jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa, ja se toimivalta, jota ei ole siirretty unionille, kuuluu jäsenvaltioille.
Suomi tulee toimimaan seuraavat vuodet EU:ssa sen hyväksi, että nyt sovituilla sopimus-uudistuksilla saadaan aikaan tuloksia. Suomi on unionissa kokenut parhaimmaksi linjakseen yhteisöllisyyden. Yhteisöllisyys ei tarkoita Suomelle elintärkeiden etujen ajamisesta luopumista sillä EU:n yhtenäisyys ja jäsenvaltioiden sitoutuminen unionin perusperiaatteisiin takaa myös Suomelle parhaat vaikutuksen mahdollisuukset. Komissiotakin saa kritisoida, silloin kun on aihetta.
Suomen on vaikutettava siihen, että nyt viimeisteltävillä uudistuksilla EU:sta tulee entistä johdonmukaisempi, tehokkaampi ja näkyvämpi toimija maailmassa. Kun unioni on vahva, se voi myös toimia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuullisena suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa, esimerkiksi ilmasto- ja energiakysymyksissä.
Energiakysymykset ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat nousseet EU:n asialistan kärkiaiheiksi. Maaliskuun 2007 EU-maiden päämiehet hyväksyivät vuosille 2007-2009 kattavan toimintasuunnitelman Euroopan energiapolitiikalle. Sen tavoitteena on unionin energian saannin ja kohtuuhintaisen energian turvaaminen, kestävän energian käytön edistäminen sekä ilmastonmuutoksen torjuminen. EU:n seuraava haaste on sopia keinovalikoimasta, jolla historialliset ilmasto- ja energia-päätökset toimeenpannaan. Keskeinen kysymys on jäsenmaiden taakanjako kasvihuone-kaasujen vähentämisestä ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisestä.
Unionin laajentumispolitiikka on menestystarina. Näkymä EU-yhteistyöstä ja mahdollisuus jäsenyyteen on rauhoittanut unionin epävakaata naapurustoa ja motivoinut ehdokkaita uudistusten tielle. EU:n naapurustossa on vaikeita kriisi- ja konfliktialueita ja maita, joiden taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä ovat murroksessa. Unioni antaa maiden kehitykseen apua monipuolisen välineistönsä "pehmeän voimansa" avulla.
Unionin tämän hetken laajentumismalli kattaa Kroatian ja Turkin, joiden kanssa neuvotellaan jäsenyydestä sekä Makedonian, jolle on myönnetty jäsenehdokasasema. Unionin tehtävänä on saattaa maanosamme viimeisten sotien ja konfliktien koettelemat Länsi-Balkanin maat osaksi unionia.
Unionijäsenyyden mahdollisuus on kymmenen viime vuoden aikana ankkuroinut Turkkia unionin yhteyteen. Turkilla on paljon annettavaa unionille nuoren väestönsä ja energiastrategisesti keskeisen sijaintinsa kautta. Turkissa on runsaasti taloudellista potentiaalia, jota myös suomalaisyritykset ovat enenevissä määrin hyödyntäneet. Turkin EU-jäsenyysprojekti on merkittävä myös kulttuurien välisen vuoropuhelun kannalta. Turkin EU-jäsenyysprosessi etenee hitaasti, mutta sen käynnissä pitäminen on tärkeää, jotta myönteinen kehitys EU:n ja tämän strategisesti merkittävän partnerin välillä jatkuisi ja vahvistuisi.
Maanosamme rauhan takeeksi osoittautuneen laajentumisprosessin on jatkuttava. Samalla on huolehdittava siitä, että yhteistyö nykyisten jäsenmaiden välillä syvenee. Käytännössä nämä kaksi prosessia - laajentuminen ja syveneminen - ovat edenneet rinta rinnan. Laajentuminen palauttaa ajatukset EU:n perustamisajatuksen juurille, rauhanprojektiin 2. maailmansodan vihollisten Saksan ja Ranskan välillä. Länsi-Balkanin sodassa ruhjoutuneita maita mahdollisuus EU-käsenyydestä rohkaisee ja kannustaa uudistuksiin.
Samalla keskustellaan siitä, miten unionin tulisi jatkossa kehittyä sisäisesti. Pelkkä laajentuminen ei EU-kansalaisille riitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 53% suomalaisista (39% kaikkien jäsenmaiden kansalaisista) asennoituu kielteisesti unionin jatkuvaan laajentumiseen. Peräti 71% vastustaa Turkin jäsenyyttä. On siis pidettävä huoli siitä, että laajentumisen edellytyksenä oleva unionin toiminnan syventyminen jatkuu ja näin varmistettava kansalaisten tuki omaksutulle politiikalle.
On syvennettävä ja tiivistettävä yhteistyötä. Tärkeämpää on, että se koko ajan tuottaa jatkuvasti lisäarvoa ja uskoa unionin jäsenille, vanhoille ja uusille. Perhepiirin kasvaessa on väistämätöntä, että joukon vauhti hidastuu. Hyväksymmekö silloin sen, että jotkut maat etenevät yhdentyminen tiellä nopeammin kuin toiset? Tuleeko päätökset aina tehdä yhdessä vai voiko kehitystä viedä eteenpäin pienryhmä, jossa kaikki eivät ole mukana? Jos yksi 27:stä voi estää uudistukset on unioni umpikujassa. Tuleeko unionia kehittää hitaimpien ehdoilla? Regatta-malli - kaikki viivalla yhtä aikaa - ei olisi tuottanut yhteistä valuuttaa, Schengenin passivapautta tai nopean toiminnan kriisinhallintajoukkoja. Nämä ovat elintärkeitä kysymyksiä unionin tulevaisuutta pohdittaessa.
Unionin ulkosuhteet ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) ovat se osa-alue, jossa EU:n tuottama lisäarvo usein huomataan. Television uutiskuvat pitävät siitä huolen. YUTP kuuluu tänä päivänä eniten lisäarvoa tuottaviin EU:n toiminta-alueisiin. Tämän politikan alueen painavuutta on lisännyt unionin kriisinhallintataitojen kysynnän kasvu maailman monissa kriisipesäkkeissä. Ajankohtaisin kysymys, jossa EU:n ulkoisen toiminnan uskottavuutta pian testataan, on Kosovo. Kosovo on eurooppalainen kysymys. On tärkeää, että unionimaat säilyttävät yhtenäisyytensä ja toimintakykynsä Kosovon itsenäistyessä.
Naapurimme Venäjäpuhuu nyt uutta itseluottamusta saaneena suurvaltana. Venäjä vakuuttaa kuuluvansa eurooppalaiseen aate- ja kulttuuriperinteeseen, mutta ei ole pyrkimässä unionin jäseneksi. EU:n ja Venäjän kumppanuus nojaa yhteiseen historiaan, maantieteeseen ja kulttuuriin. Yhteisyys on molemminpuolista taloudellista riippuvuutta ja hyötyä, jonka vaikutus tulevaisuudessa kasvaa, kuten energiaturvallisuuden esimerkki osoittaa. EU:lla ja Venäjällä on yhteinen vastuu Euroopan turvallisuudesta ja avoimina olevien kiistakysymysten, kuten Kosovon ratkaisemisesta. Kumppanuuteen kuuluu kysymys siitä, miten sovellamme niitä yhteisiä arvoja ja normeja, joihin Venäjä EU-maiden tavoin on sitoutunut YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä.
EU:n ja Venäjän suhde on Suomelle läheinen ja tärkeä asia. Me haluamme nähdä Venäjässä partnerin, joka puolustaa oikeuksiaan, mutta joka myös kantaa vastuunsa. Aito partnerisuhde on kahdensuuntainen tie. Unionin ja Venäjän suhteessa on ajoittain häiriötekijöitä, joiden ei kuitenkaan saa hämärtää kokonaiskuvaa: EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan. Venäjän kanssa on päästävä avoimeen ja suoraan keskusteluun ja näin vahvistettava strategista kumppanuutta.
Itämeren asiat ovat Suomelle elintärkeä asia ja nyt on aika kehittää Itämeren alueen EU-yhteistyötä. Painopisteet ovat ympäristöturvallisuuden parantaminen ja taloudellisen yhteistyön kehittäminen. Kaikkien rantavaltioiden on sitouduttava tähän työhön, Venäjä mukaan lukien.
Hyvät kuulijat,
Euroopan unionin jäsenten ajatusmalli - luovuttaa siivu kansallista suvereniteettia yhteisen hyvän vuoksi - on ollut yksi maailman historian suuria, luovia uudistuksia. Unioniyhteistyö on avannut mahdollisuuksia, jollaisista ei ennen osattu uneksia. Eurooppa ei ole koskaan aikaisemmin ollut rauhallisempi, turvallisempi ja hyvinvoivampi kuin nyt. Kiitos tästä kuuluu Euroopan yhteisölle, unionille ja niille maille, jotka ovat jaksaneet tähän unelmaan uskoa. Suomi on 12 jäsenyysvuosiensa ajan ollut Euroopan yhdistymisaatteen luja puolustaja ja rakentaja. Edessämme on varmasti vaikeita haasteita ja kriisejä, mutta ainutlaatuisena valtioiden ja kansojen yhteenliittymänä uskon unionin kehittyvän eteenpäin myös seuraavien vuosikymmenten aikana.