Valtiosihteeri Pertti Torstilan puheenvuoro suurlähettiläspäivillä 22.8.2011

Pikkuparlamentti, Helsinki

Muutosvarauksin

Arvoisat ministerit, hyvät työtoverit,
tervetuloa vuoden 2011 suurlähettiläspäiville.

Kymmenen vuotta sitten 12.6.2001 ulkoministeri Tuomioja jätti eduskunnalle selvityksen Suomen ulkoasiainhallinnon tehtävistä, tavoitteista ja voimavaroista otsikolla ”Ulkoasiainhallinnon haasteet 2000-luvun alussa”. Raportin taustalla oli huoli ulkoministeriön marginalisoitumisesta tilanteessa, jossa meiltä vähenevien resurssien keskellä odotettiin alati enemmän näyttöä ja suorituksia.

Selvityksen tarkoituksena oli selkeyttää poliittista linjausta Suomen ulkosuhteiden hoidosta, tehtävistä ja voimavaroista muuttuneissa asetelmissa. Huomio kohdistettiin muutoksiin kansainvälisessä toimintaympäristössä, viranomaiskoordinaatioon valtioneuvoston sisällä, UM:n omaan organisaatioon, edustustoverkkoon, henkilöstöpolitiikkaan ja toimintamäärärahoihin.

Äiti-selvitykseksi ristitty kriittinen raportti käynnisti vilkkaan keskustelun ja nosti ulkoministeriön ajankohtaiset kysymykset näkyvästi julkisuuden valokeilaan.

Mitä kuluneiden kymmenen vuoden aikana on tapahtunut? Mitä olemme oppineet? Oliko selvityksestä hyötyä? Kasvoivatko resurssimme ja mikä on asemamme tänään? Kuinka nyt eteenpäin?

Eduskunnan valiokuntien lausunnoissa syksyllä 2001 ulkoministeriön huolet saivat paljon ymmärrystä. Valiokunnat painottivat UM:n keskeistä roolia Suomen kansainvälisten asioiden yhteen sovittajana ja koordinaattorina. Toimintamäärärahoihin esitettiin lisäyksiä ja palkkauksen, perheen ja puolisoiden asemaan parannuksia. Edustustoverkkoa pidettiin laajuudeltaan hyvin perusteltuna tehtävien ja tarpeiden kannalta. Ulkoasiainvaliokunta katsoi, että edustustoverkkoa tulisi laajentaa supistamisen sijaan.

Vaikka eduskunnan UM-myönteisyys ei kantanutkaan yli budjettineuvottelujen - ei vuonna 2002 eikä sitä seuranneina vuosina -olimme kuitenkin saaneet poliittiset päättäjät kytketyksi mukaan ulkoministeriön arviointiprosessiin. Tämä oli Äiti-selvityksen tärkeä saavutus ja varmisti sen, että UM:stä alettiin puhua uudella tavalla kaikilla tasoilla. Ahdas talousrako pakotti myös meidät itsemme uuteen, luovaan ajatteluun. Kuluneiden 10 vuoden aikana olemme onnistuneet hyvin profiilimme korottamisessa, parantaneet tahtia, uudistaneet organisaatiota ja rakentaneet itsestämme modernin julkisuuskuvan.

Vääntö määrärahoista on ollut jokavuotista taistoa valtiovarainministeriön kanssa ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Tässä olemme kohdanneet niin voittoja kuin tappioita, aivan kuten muutkin. Edustustoja on suljettu, mutta uusiakin on avattu. Henkilöstö- ja palkkapolitiikassa emme ole saavuttaneet kaikkia tavoitteitamme, mutta askelia oikeaan suuntaan on otettu.

Uusi hallitus on aloittanut työnsä taloudellisten epävarmuuksien keskellä. Ulkoasiainhallinnon loppuvuosi 2011 voidaan viedä läpi suunnitellulla tavalla, mutta meillä ei ole varmuutta käyttöömme vuonna 2012 tulevista määrärahoista. Varmaa kuitenkin on, että ne pienenevät ja lisää säästövelvoitteita on tulossa. Yhtä selvältä näyttää, että emme voi tehdä vaadittuja säästöjä ilman rakenteellisia muutoksia edustustoverkossa. Hallitusohjelman yhteydessä sovitut isot taloudelliset sopeuttamiskohteemme ovat kehitysyhteistyörahat, toimintamenot ja lähialueyhteistyö. Toimintamenoihin kohdistuu useamman miljoonan vuosittainen leikkauspaine. Tänään saamme valtiovarainministeriön vastineen talousarvioehdotukseemme 2012 ja kehysehdotukseemme 2013-2015. Sen jälkeen tiedämme tarkemmin miten leikkausehdotusten suunnitellaan kohdentuvan. Lopullinen tieto tulee budjettiriihestä syyskuussa.

Julkisuuspolitiikkamme on tuottanut tuloksia. Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selonteosta löytyy kappale otsikolla ”ulkoasiainhallinnon ja edustautumisen kehittäminen.” Ensimmäistä kertaa UM:n edustustojen merkitys Suomen turvallisuuden keskeisenä tekijänä nostetaan esiin tällaisessa yhteydessä. Ulkoministeriö ja työmme ei ole aiemmissa hallitusohjelmissa saanut yhtä paljon huomiota kuin nyt pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa, jossa ulkoasiainhallinnon kehittämiselle on annettu jopa oma lukunsa :

”Tehokas ja toimiva ulkoasiainhallinto on Suomelle tärkeä väline. Suomen ulkomaanedustustot muodostavat globaalisti kattavan toimipisteverkon, jonka toimintaedellytykset hallitus haluaa turvata.”

Keskustelua ulkoministeriöiden uudesta roolista ja diplomatian keinoista käydään laajalti ympäri maailmaa. Perinteisen diplomatian uskottavuus ja toimintaedellytykset kyseenalaistetaan muuttuneessa tiedotusympäristössä. Olen osallistunut useisiin aihetta pohtiviin kokouksiin. Viime vuonna Reykjavikissa pohdimme pohjoismaisten valtiosihteerien kesken edustuksellisen diplomatian tulevaisuutta. Taustaa antoi entisen brittidiplomaatin Carne Rossin arvio "on aika kuopata suurlähettiläät ja heidän lähetystönsä."

Rossin mukaan perinteiset suurlähetystöt, eikä liioin EU:n rakenteilla oleva ulkosuhdehallinto vastaa aikamme haasteisiin. ”Vanhan maailman diplomaatit puhuvat toisilleen, he eivät edusta kansalaisten näkemyksiä eivätkä näe todellista maailmaa ympärillään. EU:n uudessa ulkosuhdehallinnossa tämä ongelma hänen mielestään vain moninkertaistuu. Diplomats are declining in importance, this is inevitable", Ross väittää.

Diplomatia on kiistatta saanut uutta sisältöä ja merkitystä ja diplomatian ammattilainen numero yksi - ulkoasiainhallinto - on monen haasteen edessä. On kyettävä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan uusin keinoin, on omaksuttava uusia asioita ja toimintatapoja.

Tämän päivän suurlähettiläs ei istu turvahuoneessa vain raportteja kirjoittamassa – vaikka niitäkin tarvitaan. Omia arvioita sisältävän raportoinnin tarve ei ole vähentynyt. Presidentti, ministerit, muu valtionjohto ja yhteistyötahot tarvitsevat ja arvostavat niitä. Päälliköiden raportointia on seurattu kahdessa jaksossa menneen syksyn ja kevään aikana. Saamani seurantaraportit ovat olleet rohkaisevaa luettavaa. Yhteenvetona voin todeta, että raportointinne pääsääntöisesti arvioidaan kattavaksi, korkeatasoiseksi ja oikea-aikaiseksi. Jos tehostetulla seurannalla oli vaikutusta raportoinnin parantumiseen niin voin kertoa, että seuranta jatkuu.

Tarvitaanko tässä tilanteessa uusi Äiti-selvitys, minulta on kysytty? Mielestäni ei tarvita sillä UM:n muutosprosessi on 10 vuoden aikana edennyt vauhdilla oikeaan suuntaan ja muutos on jatkuvaa. Se mitä nyt tarvitaan on sopeutumiskykyä ajan haasteisiin ja itsekriittistä pohdintaa siitä millainen tulevaisuuden menestyvän ulkoministeriön muuttuvissa asetelmissa pitää olla. Olen koonnut ajatuksia seuraavaan neljään pääviestiin.

1. Huomispäivän menestyvän ulkoministeriön tulee olla operatiivinen, joustava ja muuntautumiskykyinen. Strategisten prioriteettiemme joukosta esiin nousevat tutut teemat: turvallisuus, hyvinvointi ja palvelut. Nämä tehtäväalueet pysyvät, mutta tapahtumien kirjo ja vauhti ohjaavat meitä ennakoimaan ja varautumaan yllätyksiin. Pikatilanteissa, joita eteen tulee paljon, tarvitaan joustavia toimintamalleja ja voimien oikeaa suuntaamista. Tulevaisuuskatsauksessamme ”Ulkopolitiikka 2020” hahmotamme tämän vuosikymmenen kehitystä, mutta kaikkea tulevaa on mahdotonta nähdä. Lopputulemaksi jää, että ulkoasiainhallinto on vahvasti ”event-driven”.

UM:n uutta työkalupakkia täydentää sosiaalinen media. Sosiaalinen media on haastanut painetun viestinnän ja tehnyt kansalaisista tiedonvälittäjiä ja mielipidevaikuttajia. Kansalaismielipide, eturyhmät ja rajoista piittaamattomat verkostot ovat tulleet voimalla kansainvälisten suhteiden kenttään. Ruohonjuuritason välineinä Facebook ja Twitter muuttavat ihmisten välistä kommunikaatiota. Sosiaalisessa mediassa ilmiöt etenevät ja paisuvat hämmästyttävällä vauhdilla ja voivat kasvaa maailmanlaajuisiksi. Facebook-sivustolla arvioidaan olevan yli puoli miljardia käyttäjää ja Suomessa käyttäjätilejä on jo 1,9 miljoonaa.

Moderni ulkoministeriö voi rakentaa julkisuusdiplomatiasta internetissä itselleen uuden työkalun. Suurlähetystö voi käyttää Facebookiaan esimerkiksi alueen suomalaisyritysten yhteenkokoamiseen. Mediateknologia on väline poliittisille päättäjille ja virkamiehille siinä missä journalisteillekin.

Videoneuvottelujärjestelmämme mahdollistaa yhteydenpidon ministeriön ja edustustojen välillä kuin myös talon ulkopuolisten tahojen kanssa. Järjestelmän hyödyt ovat merkittäviä ja sitä tulee hyödyntää entistä laajemmin. Järjestelmän piiriin kuuluvia videoneuvottelupäätelaitteita on tällä hetkellä seitsemässä neuvotteluhuoneessa ministeriössä ja 18 edustustossa. Laitteita hankitaan lisää tämän syksyn aikana 26 edustustoon, jolloin lähes puolet edustustoverkosta on katettuna. Rohkaisen edustustoja videoneuvottelujärjestelmän hankintaan ja hyödyntämiseen. Taloussuunnittelu tukee tässä teitä.

UM:n johtoryhmä määräsi viestintä- ja kulttuuriosaston kehittämään julkisuusdiplomatian konseptia jo tammikuussa 2007. Jorma Ollilan johtama maabrändihanke kohdisti huomionsa Suomen maakuvan kehittämiselle ja painotti hyvän brändin olevan edellytys onnistuneelle julkisuusdiplomatialle. Käynnistimme 11 julkisuusdiplomatian maaohjelmaa ja laajensimme toimintamallin koko edustustoverkkoon. Liki 40 edustustolla on nyt oma Facebook-sivunsa.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan ulkomailla tapahtuva suuronnettomuus, joka koskettaa suomalaisia, kuuluu UM:n toimivaltaan. Tapaninpäivän 2004 tsunamikriisin tiedotusvaikeuksista on opittu paljon. Japanin maaliskuisen luonnonkatastrofin vaikutusalueella oli yli 800 suomalaista. Viikonlopun 12.-13.3. aikana saimme yhteyden heihin kaikkiin tekstiviestein, puhelimella, sähköpostilla, omaisten kautta ja Facebookilla. Facebook-sivustomme oli nopeudessaan ja joustavuudessaan korvaamaton. Sivujen kävijämäärä nousi tuhansiin ja Helsingin päässä omaistiedustelunumeroon tuli yli 2000 puhelua.

Kansalaispalautteessa kiiteltiin UM:ää ja sosiaalisen median käyttöä vuolaasti.”Sosiaalisen median ansiosta UM ja suurlähetystö pystyivät toimimaan huomattavasti aiempaa joustavammin ja tehokkaammin, eikä paniikkitilanteita päässyt syntymään katastrofin laajuudesta huolimatta”, arvioi UM:n suoritusta EVA:n tuore raportti ”Suora yhteys”.

Keväällä 2010 Islannin tulivuorenpurkauksen aikana edustustomme hyödynsivät matkajärjestelyissä sosiaalista mediaa aktiivisesti. Kevään 2010 Bangkokin levottomuuksien jaloissa oli tuhansittain suomalaisia. Suurlähetystö oli valppaana ja avasi Facebook-sivunsa. Viestit liikkuivat sivulle kirjoittavien avulla kaikkiin suuntiin ja Thaimaassa olevat suomalaiset jäljitettiin nopeasti. Sama saatettiin havaita kuluvan vuoden aluekriiseissä Pohjois-Afrikassa. Egyptin levottomuuksien yhteydessä Kairoon lähetetty konsulikomennuskunta avasi suurlähetystölle Facebook- ja Twitter-tilit.

2. Menestyvän ulkoministeriön tulee olla verkottunut, sosiaalinen ja avoin. Keskusteluyhteys poliittisiin vaikuttajiin, kansalaisiin, elinkeinoelämään ja tiedotusvälineisiin on hoidettava taidolla. Hierarkioita on riisuttava, on omaksuttava joustavia käytäntöjä, kommunikatiivisia taitoja kohennettava ja nuoret voimat on nostettava esiin. Diplomaatit, jotka osaavat hyödyntää joukkotiedotusta, sosiaalista mediaa, blogata ja rakentaa siltoja myös ei-valtiollisten toimijoiden kanssa ovat huomisen menestyjiä.

Public-private partnership ajattelu on entistä vahvemmin tuotava ulkoministeriöön. Osaamisensa ja ammattitaitonsa myötä UM:n tulee verkottua tiiviimmin muuhun yhteiskuntaan. Olemme onnistuneet pitämään ympäröivän yhteiskunnan kiinnostuksen ulkoministeriötä kohtaan hereillä ja suhdetoimintatyötä jatketaan. UM on laajassa vuorovaikutuksessa tutkimuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Maakuntamatkat, avoimien ovien päivät, Porin SuomiAreenat ja UM:n muut ”road show’t” ovat aito menestystarina.

Suomen vaikutusvirrat maailmalla on ohjattava yhteen. Ei ole perusteltua pitää ulkomailla valtion varoin päällekkäisiä, toisistaan erillään olevia toimipisteitä – vallitsevassa taloustilanteessa vielä vähemmän. Ulkoministeriön tulee johtaa, edistää ja toteuttaa poikkihallinnollista ajattelumallia, jossa kansainväliset toiminnot kulkevat koordinoidusti läpi koko valtiokonsernin. Avainasemassa tässä yhteistyössä ovat UM, TEM/Finpro ja OKM/kulttuuri-instituutit. Suurlähetystöihin tukeutuen on luotava ”Suomi-talo”, jossa valtion eri ulkomaantoiminnot yhdistetään vahvoiksi ja monipuolisiksi Suomi-keskuksiksi.
Uuden hallituksen ohjelma ohjaa yhteistyötä oikeaan suuntaan. Se toteaa, että ”hallitus keskittää Suomen kansainvälisiä toimintoja Suomi-talon konseptin pohjalta tavoitteena parantaa suomalaisten toimijoiden yhteistyötä luomalla edellytykset näiden verkostoitumiselle ja koordinaatiolle sekä selkeyttämällä työnjakoa.” Tulen esittämään UM:n vedolla toimivaa kansliapäälliköiden ryhmää, jonka tehtävänä on edistää ministeriöiden välistä kansainvälistä yhteistyötä hallitusohjelman mukaisesti. Tästä ryhmästä tulee Suomi-talo konseptin Suomen pään esikunta.

Kaikilla hallinnonaloilla on kansainvälistä toimintaa, mutta ulkoministeriön ja edustustojemme valttikortteja ovat paikallistuntemus, laaja kontaktiverkko, kyky kokonaiskuvan hahmottamiseen ja mahdollisuus saattaa toimijat yhteen. Menestyvän ulkoministeriön ominaisuus on oikein toimiva ulkomaanverkko, etukenttäpainotteisuus, ”forward deployment”. Ulkoasiainhallinnoilla on edustustoverkkonsa ja osaamispääomansa ansiosta ylivertainen asiantuntemus ja edustuston päällikkö, suurlähettiläs, on Suomi-talon toimitusjohtaja.

Hallitusohjelma tukee uuden yhteistyömallin kehittämistä sanoessaan, että ”hallitus ohjaa muiden ministeriöiden henkilöresursseja niiden toimialoihin kuuluvissa tehtävissä Suomen ulkomaanedustustoihin.” Tässä tärkeä partneri meille on sisäministeriö maahanmuuttoon ja turvapaikan hakijoihin liittyvissä asioissa.

EU:n ulkosuhdehallinnon rakennustyössä annamme kaiken tuen korkealle edustajalle Catherine Ashtonille. Edustustoyhteistyö samanmielisten maiden ulkoasiainhallintojen kanssa säästää voimavaroja ja opettaa yhteistyön kulttuuria. Viemme tätä eteenpäin. Pohjoismainen ryhmä on näistä meille luontevin ja läheisin.

3. Huomisen menestyvä ulkoministeriö nostaa taloudellisen diplomatian ja Suomen taloudellisten etujen edistämisen edustustojemme keskeiseksi tehtäväksi. Pääministeri Kataisen hallitus laatii hallinnonalojen rajat ylittävän Suomen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelman. UM on määrätty tässä työssä vastuuministeriöksi. Hallitusohjelman mukaan ”Suomen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelman toteuttaminen kuuluu ulkomaanedustustojen keskeisiin tehtäviin.” Näin hallitus antaa ulkoministeriölle lisää vastuuta Suomen talouden kasvuedellytysten edistämisessä ja edellyttää meiltä talouspoliittista viisautta. Globaalit talousongelmat ja Euroopan velkakriisi vaativat jokaiselta UM:n virkamieheltä syvällistä perehtymistä haasteelliseen aihepiiriin.

Kun taloudellinen diplomatia nousee ykkösprioriteettiemme joukkoon ei nimike ”kauppapoliittinen osasto” UM:n ykkösvastuunkantajana tällä sektorilla enää kuvaa oikein nykytilannetta. ”Taloudellisten ulkosuhteiden osasto” olisi oikeampi nimi osastolle.

Uutta, luovaa ajattelua on se, että Tanskan ulkoministeriö on tehnyt finanssiministeriönsä kanssa kahden vuoden koesopimuksen viiden kokeneen suurlähettilään palkkaamisesta kaupalliseen erityistehtävään. Lähettiläiden tehtävänä on auttaa ja opastaa tanskalaisyrityksiä BRICS-maiden markkinoilla. Rahat tähän kokeeseen järjestyivät välittömästi. Me voisimme seurata mallia.

4. Menestyvä ulkoministeriö ymmärtää kriisivalmiuden ja kansalaispalvelujen merkityksen. Kansalaispalvelujen parantaminen on 2010-luvun teema, sanoi ulkoministeri Stubb puheessaan viime vuonna. Hätäpalvelujen kysyntä kasvaa kun miljooniin nouseva suomalaisjoukko matkustaa, elää tai työskentelee ulkomailla. Konsulitehtävien määrä on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. Luku oli 22671 vuonna 2004 ja 41662 vuonna 2009. Vuonna 2010 meillä oli 161 päivystäjiä työllistävää kriisitehtävää. Kuvaan tuo oman sävynsä median aihetta kohtaan lisääntynyt kiinnostus ja reagointiherkkyys sekä kansalaisten kasvavat odotukset. Ulkoasiainhallinnon merkitystä ja uskottavuutta punnitaan yhä enemmän palvelumme nopeuden ja laadun kautta. Kansalaispalvelut ovat tavalliselle suomalaiselle tärkeä – monelle kaikkein tärkein – osa ulkoministeriön toimintaa. Eletyt kriisit, onnettomuudet, tsunamit, tuhkapilvet ja maanjäristykset ovat opettaneet meille sen, että hätään joutunut ihminen läheisineen odottaa UM:ltä ja edustustoilta apua heti. Kansalaisia on palveltava 24/7/365. Tälläkin alueella joudumme tasapainoilemaan kasvavien odotusten, lainsäädännön ja vähenevien resurssien välillä.

Kriisikeskuksen ja konsulikomennuskuntien toimivuutta testaamme säännöllisin harjoituksin. Hyvän mallin tarjoavat Italian ja Norjan ulkoministeriöiden mainetta keränneet kriisikeskukset. Olemme toistuvasti muistuttaneet konsulipalvelujen ansaitsevan enemmän huomiota myös Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon rakennustyössä. Yhteistyö kriisitilanteissa on vähintä mitä EUH:lta ja paikallisilta EU-edustustoilta edellytetään. Näytöt Pohjois-Afrikan tai Japanin tuoreilta kriisinäyttämöiltä eivät imartele hidasliikkeistä unionia. Jäsenmaat rientävät kilvan kriisitilanteisiin suojaamaan ja evakuoimaan omiaan kun EU:n kriisivalmius ontuu. Kansallisten ulkoasiainhallintojen ja EUH:n merkitys ja arvo kansalaisten silmissä punnitaan paljolti konsuli- ja kansalaissuoritteiden myötä.

Hyvät kollegat,

Minulla on vuodelta 1970 tallessa KAVAKU-kurssitoverini arvio ulkopolitiikan hoidon tulevaisuudesta : ”Diplomaatit poistuvat nimikkeenä ja sisällöllisesti seuraavien 10 vuoden sisällä. Viiden tai kymmenen vuoden kuluessa karriääridiplomaatit katoavat ja diplomaatit tulevat politiikasta, mediamaailmasta ja talouselämästä.” Ennustuksesta on nyt yli 40 vuotta eivätkä diplomatia, diplomaatit, ulkoministeriöt ja suurlähetystöt ole mihinkään kadonneet.

Reykjavikissa emme ostaneet brittidiplomaatti Rossin ajatuksia. Kaikille siellä kokoontuneille lähtökohta oli ja on pitkälle tulevaisuuteen kansallisista asetelmista nouseva, valtiorakenteelle pohjautuva järjestelmä ja yhteistyön malli. Tälle pohjalle nojaa myös Suomen ulkoministeriö.

Vuoden 2007 hallitusohjelman edellyttämässä edustustoverkkoselvityksessämme todetaan, että mikään ei korvaa Suomen omia ulkomaanedustustoja etujemme puolustajina maailmalla. Mikään ei korvaa paikan päällä oloa. Tietoyhteiskunta ei muuta sitä, että diplomatian ammattilaisia ja Suomen omia edustustoja maailmalla tarvitaan vielä kauan. Suurlähetystöjen sulkeminen säästötoimenpiteenä herättää kysymyksiä tilanteessa, jossa nousevat taloudet Kiina, Venäjä, Brasilia, Intia ja Turkki avaavat kymmenittäin uusia. Vaikka perinteisen diplomatian tavat muuttuvat uusien tekijöiden myötä, on tapakulttuuri vahva. Diplomatiaa ja ulkopolitiikan käytäntöjä ei muuteta hetkessä. Ne eivät muutu yhtä aikaa kaikkialla vaikka jokin maa tai maaryhmä niitä omassa käytännössään muuttaisikin. Valtioiden välisessä kanssakäymisessä perinteillä on suuri merkitys ja iso osa maailmaa toimii yhä perinteisen diplomatian mukaan.

Britannian ulkoministeri William Hague puhui tästä aiheesta Lontoossa 11.5.2011 näin: ”Suurlähetystömme ovat maamme vaikutusvallan ja taloudellisen kasvumme olennainen pohja maailmalla. Ne toimivat ennakkovaroitusjärjestelmänä turvallisuuttamme vastaan suuntautuvissa uhkissa ja avustavat kansalaisiamme kriiseissä. Ne tukevat talouttamme ja auttavat yrityksiämme pääsemään markkinoille ulkomailla. Ne edistävät demokraattisia arvojamme ja poliittisia vapauksia kautta koko maailman. Ne ovat kuvassa kun neuvotellaan merkittäviä kansainvälisiä sopimuksia ydinasevalvonnasta ilmaston muutokseen. Me emme tulisi yhtäkään päivää toimeen ilman niitä.”

Suomalaisen diplomaatin mieltä rauhoittaa se, että pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma 2011 vahvistaa saman.

Vuoden 2010 lähettiläskokouksen jälkeen eläkkeelle ovat jääneet suurlähettiläät Hannu Hämäläinen, Jaakko Kalela, Lauri Kangas, Antti Koistinen, Anna-Maija Korpi, Timo Lahelma, Glen Lindholm, Markus Lyra, Ilpo Manninen, Timo Oula, Kimmo Pulkkinen ja Birgitta Stenius-Mladenov. Kaikille näille hyville kollegoille haluan ulkoministeriön puolesta esittää parhaan kiitoksen pitkäaikaisesta työstä Suomen parhaaksi.
Kuluneen vuoden aikana saimme suru-uutiset suurlähettiläs Klaus Castrénin, Laura Kakon, Vilho Koirasen, Eero Yrjölän ja Björn-Olof Alholmin kuolemasta. Nousemme muistamaan ja kunnioittamaan meille läheisten, pitkäaikaisten ystäviemme ja työtovereittemme muistoa. Tämän jälkeen puheenvuoro siirtyy ulkoministeri Tuomiojalle.