Valtiosihteeri Pertti Torstilan puhe MTS:n journalistiseminaarissa

Valtiosihteeri Pertti Torstilan puhe MTS:n journalistiseminaarissa

MTS:n journalistiseminaari
Finlandia-talo, Helsinki
1.11.2006

Valtiosihteeri Pertti Torstila

Ulkopolitiikan linjauksia : UM:n tulevaisuuskatsaus 2006

Hyvät seminaarin osanottajat,

Tilaisuuden järjestäjät asettivat eteeni vaikean tehtävän. Lähestyvien eduskuntavaalien alla ja uutta hallitusohjelmaa odotellessa ei virkamiehellä ole mahdollisuutta eikä mandaattia ryhtyä spekuloimaan tulevaa hallitusohjelmaa ja linjauksia malliin "Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset kaudelle 2007-2011". Siksi rakennan puheenvuoroni tulevaisuuskatsaukselle, jonka UM laati VNK:lle 30.6.2006 otsikolla "Ulkoministeriön tulevaisuuskatsaus 2006". Katsauksessa arvioidaan toimintaympäristön muutoksia 8-10 vuoden tähtäimellä ja tuodaan esiin niitä vaatimuksia, joita muutos edellyttää ulkopoliittiselta toiminnaltamme ja sen kehittämiseltä. Uskon, että tämän katsauksen pohjalta onnistun hahmottamaan eteenne tulevaisuuskuvan, joka mahdollistaa keskustelun esitykseni jälkeen.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia viimeisten parin vuosikymmenen aikana.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Madeleine Albright kuvasi tammikuussa vuonna 2001 kansainvälisen politikan pelikenttää seuraavasti : "If the Cold War impression of diplomacy pictured two players in a tough game of chess on a single chessboard with clear-cut rules and clearly articulated aims, international politics today is a game played on many boards, without distinct parties, and with changing rules. New problems have appeared on the agenda".

Maailman meno kylmän sodan päättymisen jälkeisinä vuosina on vahvistanut Albrightin arvion. Rauha ei puhjennut maailmaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Rauha ei puhjennut edes Eurooppaan vaikka Pariisiin marraskuussa 1990 kokoontuneet ETYK-maiden valtionpäämiehet julistivatkin uuden asetelman "avanneen Euroopassa rauhan ja yhtenäisyyden uuden aikakauden." Pian Pariisin kokouksen jälkeen jouduimme todistamaan Jugoslavian veristä sisällissotaa omassa maanosassamme. Presidentti Tarja Halonen sanoi tuoreessa haastattelussa maailman alkavan muistuttaa yhä enemmän Harry Potterin maailmaa, jossa paha voi olla missä tahansa. Ei tarvitse omata kaukonäkijän taitoja voidaakseen ennustaa, että kuvattu rauhaton meno maailmalla tulee jatkumaan.Keväällä 2007 toimintansa aloittava uusi hallitus laatii uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Tehtävä on vaikea ja eteen avautuu arvoituksellinen maailma. Globaali kehitys avaa yhteiskuntia ja markkinoita. Yhteydet tiivistyvät. Tiedon, ihmisten, pääomien ja yritysten liikkuminen maailmalla kasvaa. Poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset tekijät kietoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Globalisaatio lisää hyvinvointia, mutta sen jakautuminen eri maiden välillä kuin myös yhteiskuntien sisällä voi johtaa suuriinkin epäkohtiin. Ongelmat, riskit ja uhkat saavat uusia muotoja ja niitä voidaan ennakoida ja torjua vain syvälle syihin pureutuvalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Globaalien verkostojen merkitys kasvaa.

Maailmankauppa vapautuu asteittain ja taloudellinen keskinäisriippuvuus lisääntyy. Tuotannontekijät liikkuvat aiempaa esteettömämmin, mutta rajasuojan madaltuessa sisäiset sääntelykeinot tulevat aiempaa merkittävimmiksi. Kaupan esteet saavat uusia muotoja ja kiristyvä kilpailu vienti- ja tuontimarkkinoilla vaatii aktiivista vaikuttamista ulkoiseen toimintaympäristöön.

Media ja uudet tietoverkot toimivat tietoyhteiskunnassa reaaliaikaisesti ja globaalisti. Kansalaisjärjestöjen, yritysten ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kansainvälisessä yhteistyössä lisääntyy. Eri politiikkalohkot nivoutuvat tiukemmin yhteen ja kaiken tämän seurauksena toimintaympäristö muuttuu tavalla, joka vaatii valtiollisilta toimijoilta lisääntyvää yhteistyökykyä, uudenlaisia kumppanuuksia ja toimintamalleja.

Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutoksessa korostuu laajan turvallisuuden näkökulma. Kaukana rajoiltamme kasvavat uhkat heijastuvat myös suomalaisten turvallisuuteen. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, ihmisoikeuksien loukkaukset, maailmanlaajuiset terveysuhat ja ympäristökatastrofit ovat usein mainittuja esimerkkejä laajan turvallisuuskäsitteen sisällään pitämistä uhkista. Konfliktit kehitysmaissa ovat vakavia. Paineita kohdistuu niiden laadukkaaseen estoon, ratkaisuun ja jälkihoitoon. Kuvat Kanarian saarille rantautuvista siirtolaisvirroista ovat konkretisoineet siirtolaisuus- ja maahanmuuttokysymysten kasvavaa merkitystä.

Suomen kansainvälisen aseman kulmakivenä on jäsenyys Euroopan unionissa. Osana Euroopan unionia Suomi on ulkopoliittiselta vaikuttavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin aiemmin. EU:n jäsenyyden myötä Suomi joutuu ottamaan kantaa muuttuneeseen kansainväliseen asialistaan toisella tavalla kuin ennen. Jäsenyys velvoittaa ja vastuullistaa, mutta samalla voimme myös vaikuttaa siihen, kuinka EU toimii ja siihen millainen toimija unioni kansainvälisessä yhteisössä on.

Venäjän tulevaisuus ja kansainvälinen asema on pitkälti sidoksissa sen talouden kehitykseen ja sisäisten uudistusten etenemiseen. Poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden Venäjällä sanotaan Putinin kaudella kasvaneen. Silti toimivaan kansalaisyhteiskuntaan ja oikeusvaltioon on silti vielä matkaa. Taloudellinen kehitys riippuu lyhyellä aikavälillä energian hintatasosta maailmanmarkkinoilla. Pidemmällä aikavälillä infrastruktuurin ongelmat ja investointien riittämättömyys voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja hidastaa kasvua. Suomen tavoitteena on Venäjän integroiminen yhteistyöhön sekä EU:n johdonmukaisen ja yhtenäisemmän Venäjä-politiikan edistäminen ja vahvistaminen. Demokratia- ja ihmisoikeuskehitystä on pyrittävä tukemaan ja EU-Venäjä energiasuhteiden osalta kumppanuutta on tiivistettävä, Lahdessa linjatun mukaisesti.

Transatlanttisia suhteita tulee kehittää ja vahvistaa. Euroopan ja Yhdysvaltojen keskeiset tavoitteet ovat samansuuntaiset ja taloudelliset intressit niiden välillä merkittävät. Jotta voimme vastata globalisaation kasvaviin haasteisiin, tarvitsemme vahvaa Eurooppaa ja vahvat transatlanttiset suhteet.

Pohjois-Atlantin puolustusliitto (Nato) käy läpi murrosta, jonka myötä se on muuttumassa kylmän sodan aikaisesta kollektiivisen puolustuksen järjestöstä globaaliksi kriisinhallintatoimijaksi. Nato säilyy tärkeänä Yhdysvaltain ja Euroopan vuorovaikutusfoorumina ja sillä on merkittävä yhteys Euroopan unioniin. Suomen suhde Natoon, rauhankumppanuussuhde ja Nato-optiomme nousevat ilman muuta esille uuden selonteon valmistelujen yhteydessä. Kansallisesta puolustuksesta puhuu teille yksityiskohtaisemmin kansliapäällikö Rimpi, mutta todettakoon nyt ulkoministeriönkin puolelta - kun asiasta viime viikolla heräsi keskustelua - että Suomen sotilaallisen puolustuksen nykykonsepti on selkeä eikä sitä UM:ssa aseteta kyseenalaiseksi. Se rakentuu yleiselle asevelvollisuudelle, alueelliselle puolustukselle ja koko maan puolustamisajatukselle. Uusissakin oloissa asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä on hyvä. Sillä on koeteltu tausta, sillä on luja kannatus ja sillä on näyttöä. Juuri se on tuottanut ne erinomaiset reserviläisjoukot, joita tänä aamuna näimme matkaamassa Libanoniin ja jotka kelpaavat kansainvälisiin tehtäviin niin YK:n, Nato:n kuin EU:n operaatioissa.

Kuinka moni teistä vielä muistaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön? Suomen puheenjohtajuus Etyjissä vuonna 2008 antaa meille paljon vaikutusmahdollisuuksia Etyj-alueen turvallisuuskysymysten edistämisessä. Etyjin tehtäväkenttään kuuluvat tänäkin päivänä kaikki tutut politiikkaulottuvuudet, kaikki kolme koria : poliittis-sotilaallinen, talous ja ympäristö sekä inhimillinen ulottuvuus. Kokonaisvaltaisen turvallisuusnäkemyksen edistäminen on haaste uusiin turvallisuusuhkiin vastaamisessa erityisesti järjestön kenttätoiminnassa Keski-Aasiassa ja Etelä-Kaukasiassa. Ns. jäätyneiden konfliktien ratkaisussa tarvitaan edistystä. On tärkeää edistää Etyjin suhdetta muihin kansainvälisiin toimijoihin ja tehostaa erityisesti EU:n ja Etyjin välistä yhteistyötä sekä toiminnan koherenssia.

EU:n globaalin roolin sekä päätöksenteko- ja kriisinhallintakyvyn kehittäminen

Suomen EU-puheenjohtajuutta on tänään jäljellä tasan kaksi kuukautta. Hyvin hoidettu EU-puheenjohtajuus sekä puheenjohtajuuskauden opit tarjoavat mainion pohjan tulevalle toiminnallemme Euroopan unionissa. Yli kymmenen jäsenyysvuoden aikana Suomen osallistuminen EU:n päätöksentekoon on kehittynyt ja tulevaisuuden keskeiseksi haasteeksi on tullut koko EU:n päätöksenteon tehostaminen. Jos EU:n päätöksentekokyky ja samalla kriisinhallintakyky vahvistuvat, unionin poliittinen rooli maailmanlaajuisena toimijana kasvaa.

Mikäli EU:n uusi perustuslaillinen sopimus ei olisi kaatunut Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, uusi sopimus olisi tullut voimaan tänään, 1.11.2006. Se olisi epäilemättä ollut mediaa hallitseva ajankohtainen EU-uutinen ja Suomella EU-puheenjohtajamaana olisi ollut vastuu siitä, että uusi sopimus olisi ollut toimiva tästä päivästä lähtien. Unioni olisi saanut mm ulkoministerin ja presidentin.

Nyt jatkamme ilman uusia instituutioita ja toimijoita. Vanhalla pohjalla pystymme toimimaan, koska unionin ulkoista toimintaa voidaan tehostaa nykysopimusten puitteissa, käytännön toimien avulla. Unionin institutionaalinen rakenne ja päätöksentekokoneisto vaikuttavat kuitenkin merkittävästi siihen, miten yhtenäisesti unioni esiintyy ja mikä on sen kansainvälinen vaikutusvalta, joten ponnisteluja unionin toimintaa tehostavan perustuslaillisen sopimuksen aikaansaamiseksi on syytä määrätietoisesti jatkaa. Vaikka Suomi itse ratifioi sopimuksen vielä kuluvan vuoden aikana, realistista on arvioida, että unionin tasolla ratkaisuja tehdään vasta vuodesta 2008 alkaen - toisella vuosipuoliskolla.

Ensi vuoden alussa EU laajenee Bulgarian ja Romanian jäsenyyden myötä 27 jäsenmaan ja lähes 500 miljoonan asukkaan unioniksi. Suomi tulee myös jatkossa vaikuttamaan siihen, että unionin laajentumispolitiikan johdonmukainen jatkaminen sekä naapuruuspolitiikan luova toteuttaminen säilyvät EU:n keskeisinä prioriteetteina.

Laajentumispolitiikkansa avulla EU on edistänyt Keski- ja Itä-Euroopan maiden siirtymistä eurooppalaisiksi demokratioiksi. Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvottelut ovat käynnissä, vaikka Turkin neuvottelujen osalta on paljon tummia pilviä taivaalla. Puheenjohtajamaana yritämme poliittista ratkaisua, joka velvotteista tinkimättä mahdollistaisi Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen jatkumisen.

Suomi on EU:n laajentumisen vankka puolesta puhuja, mutta toki näemme, että laajentuminen tulee vaativammaksi ja on noussut unionin sisäistä yhtenäisyyttä ja ulkoista toimintakykyä testaavaksi kysymykseksi. Vuoden 2004 laajentumisen jälkeen ja perustuslakisopimusta koskevan kriisin vuoksi unionin tahto ja kyky jatkolaajentumiseen on koetuksella. Jokaisen uuden jäsenmaan liittyminen unioniin edellyttää myös jatkossa jäsenyysehtojen täyttämistä ja jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää.

Hyvät kuulijat,

Lähialueilla on keskeinen merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle myös globalisoituvassa maailmassa. EU:n ja Naton laajentuminen on vahvistanut alueen vakautta. Alueellisella yhteistyöllä, kuten Pohjoisen ulottuvuuden politiikalla, jossa Venäjä on mukana partnerina - eikä vain objektina - ratkotaan rajoja ylittäviä ongelmia ja hyödynnetään ympäristön, talouden ja energian sekä sosiaalisen hyvinvoinnin alan suuria mahdollisuuksia.

Itämeren valtioiden, Pohjoismaiden neuvoston ja pohjoismaiden-Baltian maiden yhteyksillä on suuri merkitys yhteistyön edistämisessä ja toteuttamisessa. Ne tukevat ja täydentävät Pohjoisen ulottuvuuden hankkeita. Pohjois-Eurooppa on malliesimerkki alueellisen yhteistyön hyödyistä. Samalla on osattava katsoa peiliin ja kriittisesti tarkastella lähialueemme lukuisten toimijoiden tehtäviä ja mahdollisia päällekkäisyyksiä.

EU:n yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka

Suomi osallistuu täysimääräisesti Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehittämiseen. Kriisinhallinta, jossa on tällä hetkellä käynnissä yli kymmenen siviili- ja sotilasoperaatiota, on nopeasti kehittyvä ja tärkeä osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

EU:lla on laajan keinovalikoimansa vuoksi hyvät mahdollisuudet vastata konfliktien, epävakauden ja hauraiden valtioiden muodostamiin turvallisuushaasteisiin. Siviili-sotilaskoordinaation ja ulkosuhteiden eri sektoreiden välistä yhteensopivuutta tulee parantaa sekä EU:n kriisinhallinnassa että kansallisesti.

Puolustusteollisuuden ja -teknologian yhteistyön ja yhdentymisen merkitys kasvaa sekä valtioiden että yritysten kesken. Suomen osallistuminen unionin sotilaallisten voimavarojen kehittämistyöhön sekä Euroopan puolustusviraston toimintaan tukee kansallisen puolustuspolitiikkamme tavoitteita.

EU:n ja Naton yhteistyö kriisinhallinnassa

Sotilaallisesti liittoutumattomanakin Suomen on perusteltua osallistua aktiivisesti Naton kriisinhallintatoimintojen sekä EU:n ja Naton suhteiden kehittämiseen. Kahdenvälisessä rauhankumppanuusyhteistyössämme keskeisellä sijalla ovat osallistuminen Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin, yhteistoimintakyvyn ja sotilaallisten voimavarojen kehittäminen Naton ja EU:n kriisinhallintaoperaatioita varten, poliittinen dialogi sekä osallistuminen siviilivalmius- ja vakausyhteistyöhön.

EU/ETPP:n yhteistyötä ja koordinointia Naton kanssa kehitetään voimavaratyössä, joka hyödyttää molempien toimijoiden operaatioita. Strategisen kumppanuuden merkitys korostuu kun Nato kehittää kriisinhallintakykyään, mukaan lukien siviili-sotilasyhteistyötä ja siviilikykyjä samaan aikaan kun EU vahvistaa sotilaallisia kykyjään. EU:n osaaminen luo yhteistyömahdollisuuksia erityisesti jälleenrakennuksen ja siviilikriisinhallinnan alalla.

EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa suunnitellaan pitkällä tähtäyksellä. Kansainvälistä, strategista ja teknologista toimintaympäristöä, jossa EU:n operaatiot tapahtuvat, ennakoidaan 2020-2025 asti. Osallistuminen suunnitteluun ja voimavaratyöhön edellyttää asiantuntemusta ja panostusta, joka edistää samalla osallistumista YK:n ja muuhun kansainväliseen kriisinhallintaan.

Vaikka Yhdysvaltain supervaltarooli näkyy ja tuntuu painavana niin maailma moninapaistuu. Uusien voimakeskusten, Kiinan, Intian ja Brasilian, kansainvälinen painoarvo kasvaa. Vaikuttaminen EU:n strategisiin kumppaneihin, Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan, vaatii lisää panostusta. Perinteisten kysymysten ohella yhteistyössä painottuvat erityisesti teemat : energia, energiavaroihin kohdistuva maailmanlaajuinen kamppailu, hauraiden valtioiden krisiherkkyys, köyhyyden lisääntyminen ja ilmastonmuutos.

Kauppapolitiikka kilpailukyvyn vahvistamisen välineenä

Globaalia toimintaympäristöä on kehitettävä suuntaan, joka vahvistaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja turvaa Suomen talouden ja viennin kannalta mahdollisimman suotuisat toimintaedellytykset. Suomalaisten yritysten etu on avoin, ennustettava ja toimijoiden tasapuoliseen kohteluun pohjautuva kansainvälinen talous. Kauppapolitiikka on osa ulkopolitiikan keinovalikoimaa ja sellaisena yhä selvemmin kilpailukyvyn vahvistamisen väline, joka EU:n sisämarkkinoita koskevan työn rinnalla parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailuasetelmaa.

Kehityspolitiikka osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Kehityspoliittisten kysymysten painoarvo kasvaa, ei pelkästään solidaarisuuden ja perinteisen kehityspolitiikan näkökulmasta, vaan ennen kaikkea yhteisen ja Suomen oman edun vuoksi. Kehityspolitiikka on sidottava entistä tiiviimmin osaksi yleistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sen keinovalikoimaa. Haasteena on kehitysyhteistyön tarjoaminen keinojen käyttö mielekkäästi, johdonmukaisesti sekä muita keinoja täydentävästi vastaamaan globaaleihin turvallisuushaasteisiin, oikeudenmukaisen maailman luomiseen ja epätasa-arvoisuuden vähentämiseen niin maiden välillä kuin maiden sisäisesti.

Edellä kuvaamani kansainvälinen toimintaympäristö asettaa Suomen ulkoasiainhallinnolle uusia, suuria haasteita. Toimintaympäristön kiihtyvä ja jatkuva muutos kasvattaa odotuksia niin kotimaassa ministeriölle kuin maan rajojen ulkopuolella toimivalle edustustoverkollemme. Ulkoasiainhallintoon kohdistuvat vaatimukset sidosryhmien ja kansalaisten suunnasta lisääntyvät. Samanaikaisesti valtionhallintoon kohdistuvat tuottavuus- ja säästötoimet kuristavat resursseja. Lisääntyvien tehtävien, kasvavien odotusten ja supistuvien resurssien yhtälö on mahdoton.

Monet turvallisuuspoliittiset ja taloudelliset haasteet vaativat uudenlaista, laaja-alaista asioiden hallintaa ja osaamista sekä kulttuurien kohtaamiseen liittyviä taitoja. UM:n erityisosaaminen on kokonaisvaltaisen näkökulman ja horisontaalisten teemojen hallintaa, politiikan johdonmukaisuuden vaatimusten ymmärtämistä sekä kykyä toimia erilaisten ja eritaustaisten vaikuttajien kanssa yhteistyössä. Kansainvälisyyden osaaminen, tietotaito ja edustustoverkkomme maailmalla ovat kullanarvoista pääomaa, jota ei tule tuottavuus- ja säästöohjelmilla tuhota.