Valtiosihteeri Pertti Torstilan puhe Arvojen Akatemiassa Järvenpäässä

Arvojen Akatemia 
Järvenpää
12.10.2007

Valtiosihteeri Pertti Torstila
Ulkoasiainministeriö

”Globaalien arvojen mahdollisuudet”

Elämme tänä päivänä maailmassa, jossa meistä kaukana tapahtuvat asiat vaikuttavat monin tavoin arkipäiväämme. Aseelliset konfliktit pakolaisineen, terrorismi, luonnononnettomuudet ja monet muut kaukaistekin tapahtuvat tulevat myös suomalaisiin koteihin. Syiden ja syyllisten etsimisessä päädytään usein hätiköityihin ja yksinkertaistettuihin johtopäätöksiin.

Usein tarjotaan uskontoa selitykseksi. Uskontoja käytetään helposti niiden luonteen ja tarkoituksen vastaisesti vihan lietsomiseen ja viholliskuvien rakentamiseen. Sen vuoksi on tärkeää, että globaalin maailman poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien keskellä kirkkojen ja uskontojen edustajat läheisessä yhteydessä osapuoliin jatkavat keskustelua ja etsivät tehokkaampia yhteistoiminnan muotoja. Kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun onkin ladattu suuria odotuksia. Dialogin vaihtoehtojen, eristäytymisen ja vastakkainasettelun maailmanlaajuiset vakavat seuraukset näkyvät  tiedotusvälineiden otsikoissa.

Aikamme haasteiden keskellä on mielestäni asioiden yksikertaistamista puhua kulttuurien välisestä yhteentörmäyksestä. Useimpien konfliktien todelliset syyt ovat kamppailu resursseista, köyhyys, osattomuus, syrjäytyminen, rasismi, identiteetin etsintä ja juurettomuus. Näihin konfliktien syihin tulisi päästä käsiksi. Globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja. Ongelmia voidaan ennakoida ja torjua tehokkaasti vain jos niiden syihin onnistutaan pureutumaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Globaalien verkostojen merkitys kaikessa toiminnassa kasvaa ja vaikuttaminen niiden kautta käy aiempaa tärkeämmäksi.

Globalisaatio on haaste myös kirkoille ja maailman uskonnoille sillä ilmiö vaikuttaa monin tavoin myös uskontojen asemaan. Globalisaatio ei ole johtanut uskonnollisuuden vähenemiseen. Uskonnon merkitys on päinvastoin kasvanut monissa maailman osissa, usein  toisenlaisena kuin on kuviteltu. Uskonnon nousu ilmenee monimuotoisena, uudenlaisten yhteisöjen muodostumisena ja myös perinteisen konservatiivisen uskonnollisuuden leviämisenä. Fundamentalismi on yksi osa tätä maailmanlaajaa liikehdintää.

Fundamentalismin tänä päivänä saamaa laajaa julkisuutta ja sen herättämää pelkoa selittää osaltaan se, että tämäntyyppinen uskonnollisuus on saanut monissa maissa merkittävää poliittista valtaa ja että se usein yhdistetty terrorismiin.Löydämme historiasta monia populistisia liikkeitä, joilla on liittymäkohtia fundamentalistisiin ilmiöihin. Erona aikaisempiin liikkeisiin on se, että fundamentalismin katsotaan nyt olevan reaktiota viime vuosikymmenien globalisoitumiskehitykseen.

Tutkijoiden piirissä ei vallitse yksiselitteistä näkemystä ilmiöiden synnystä ja luonteesta, mutta tietyt piirteet näyttävät olevan niille yhteisiä. Fundamentalismi nousee kriisikokemuksesta, jossa yhteiskunnan on koettu luopuneen jostakin arvokkaasta ja muuttuneen jumalattomaksi. Uskonnollis-kulttuurisen monimuotoistumisen, pluralisoitumisen on koettu hävittäneen perinteiset turvalliset arvot ja moraalin. Perinteisiä arvoja uhkaavana tekijänä on muualla maailmassa nähty myös länsimaisen elämäntyylin leviäminen.

Fundamentalismille on ominaista uskonnon ja kulttuurin erottamaton yhteenkuuluvuus. Uskonnollisuus ilmenee pitäytymisenä vanhoihin pyhiin kirjoituksiin ja niiden perinteiseen tulkintaan. Fundamentalismissa korostuvat myös kulttuuriset tekijät kuten oman historian, perinteen, tapakulttuurin ja sosiaalisten verkostojen arvostaminen.  Fundamentalismi on myös vastakulttuuria, joka tarvitsee olemassaolonsa oikeutukseksi selvästi hahmotetun vihollisen. Fundamentalismille on ominaista viholliskuvien rakentelu.

MIten fundamentalistisia ilmiöitä tulisi kohdata ? Mieleeni nousee kaksi lähestymistapaa. Ensinnäkin uskontojen välinen dialogi auttaa kunnioittamaan ja ymmärtämään toisinajattelevia ja toisinuskovia. Uskonnollis-kulttuurisia ongelmia yhteiskunnassa vähentäisi myös se, että uskonnon arvo ja asema tunnustettaisiin kaikkialla. Usko kuuluu erottamattomasti aitoon ihmisyyteen. Parhaimmillaan uskonto tarjoaa turvallisen kestävän elämän perustan, väärinkohdeltuna ja käsitettynä siitä voi tulla uhka yhteiselämälle.

Maailmanyhteisössä, jossa tiedotusvälineet ja kommunikaatio tavoittavat nopeasti ja samanaikaisesti kaikki, on vieraantumisen tunne noussut ongelmaksi ryhmissä, jotka eivät kykene jakamaan ympäröivän yhteisön arvoja ja uskomuksia. Sekularisaatio, maallistuminen voi synnyttää tiukkoja uskovien yhteisöjä uskonnosta riippumatta. Näissä yhteisöissä vieraantumisen tunne kasvaa ja saattaa muuttua vihamieliseksi asenteeksi ympäröivää yhteisöä kohtaan. Meidän olisi nähtävä, että suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden väliset linjat eivät kulje uskontojen välissä vaan uskontojen sisällä.  Jyrkän linjan fundamentalisteja – sanan nykyisen käytön mukaan – kun löytyy eri tahoilta.

                                                                     *  *  *

Elämme monimuotoisessa maailmassa, josta meille jokaiselle hahmottuu oma malli.Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhteisen arvopohjan katoamista. Tärkeitä yhteisiä arvoja ovat  demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja tasa-arvo. Nämä eivät ole vain eurooppalaisia arvoja vaan arvoja, jotka allekirjoitetaan myös muualla.  

Euroopan viime vuosien ja vuosikymmenten uskonnollisen muutoksen taustalla on nähtävissä kristillisen identiteetin muuttuminen yhä enemmän yksilöllisyyttä korostavaksi ja kriittinen suhtautuminen uskonnollisia instituutioita kohtaan. Nämä muutokset eurooppalaisten uskonnollisuudessa kertovat myös muutoshaasteista, jotka perinteinen kristillisen arvomaailma tänään kohtaan. Euroopan sosiaalisen ja uskonnollisen murroksen seurauksia on yksilöllisyyden ohella niin kutsuttu ristiriitaisen tiedon hyväksyminen. Uskon ja järjen vuoropuhelulla on ollut keskeinen osa kriittisen ajattelun kehittymisessä Euroopassa.

Islamista on toisen maailmansodan jälkeen tullut enenevässä määrin osa Eurooppaa.  Viimeisen vuosikymmenen aikana Euroopassa monet muslimit ovat kuitenkin kokeneet, etteivät he ole päässet riittävästi nauttimaan demokraattisten ja tasa-arvoisten yhteiskuntien kansalaisilleen suomista oikeuksista. Monien muslimien kokema osattomuus on synnyttänyt radikalisoitumista ja pahimmassa tapauksessa altistanut terroristiryhmiin liittymiselle.

Islamilaisessa maailmassa on taipumusta yhdistää Lähi-idän alueen selkkaukset, terrorismin vastainen sota ja muslimivähemmistöjen kohtelu. Tanskassa julkaistuihin pilakuviin liittyvän selkkauksen kaltaisissa tilanteissa alueen maiden hallitukset ja muslimimaiden uskonnolliset johtajat pystyivät vetoamaan eurooppalaisiin muslimeihin, erityisesti äänekkäisiin radikaaleihin, jotka esiintyvät muslimiyhteisön nimissä. On tärkeätä huomata, että nämä radikaalit eivät kuitenkaan edusta valtaislamia. Ruotsin pilakuvatapauksessa hallitus haki ratkaisua kiristyneeseen tilanteeseen dialogin kautta ja näyttää siinä onnistuneen. Ruotsissa toimivat muslimimaiden suurlähettiläät ja Ruotsin muslimineuvosto ovat todenneet hallituksen toimineen vastuullisesti ja rakentavasti.

Kehityksen suunnan muuttamiseksi Euroopan unionin jäsenmaiden tulisi luoda edellytyksiä eurooppalaisen islamin kehittymiselle edistämällä yhteiskunnallisia oloja, joissa muslimi-vähemmistöjen järjestäytymistä tuetaan ja vähemmistöjä kohdellaan tasavertaisesti valtaväestöön verrattuna. Muslimivähemmistöjen tiiviimpi integroiminen ympäristön poliittiseen järjestelmään vähentää radikalisoitumista. Sanan- ja ilmaisunvapaus ei anna oikeutta loukata uskontoa ja arvoja, jotka toisille ovat pyhiä ja tärkeitä. 

                                                         *  *  *       

Myös suomalainen yhteiskunta on muuttumassa  monikulttuuriseksi ja monietniseksi. Maahanmuutto lisääntyy ja uudet etniset vähemmistömme hakevat paikkaansa yhteiskunnassamme. Myös meille perinteisempi ja tutumpi etnisyyskysymys on ajankohtaista romanien ja saamelaisten hakiessa oikeuksiaan. 

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 30 000 - 40 000 muslimia pääosin suurimpiin kaupun-keihimme sijoittuneena. Eurooppalaiset trendit osoittavat, että muslimimaahanmuuttajien ja käännynnäisten radikalisoituminen on vakavasti otettava uhka. Suomessa tilanne on kuitenkin helpompi kuin monissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa.

Eurooppalaisessa keskustelussa korostuvat monikulttuuristen yhteiskuntien ongelmat : gettoutuminen, ääriliikkeet, sosiaalinen syrjäytyminen, työttömyys ja näköalattomuus. Nämä ongelmat ovat todellisia, mutta ne eivät edusta koko kuvaa. Kokonaisuudessaan yhteiskunnat toimivat, maahanmuuttajat tuovat arvokkaan panoksen hyvinvointiin, ja väestön moninaisuus on useimpien hyväksymää todellisuutta. Etninen muutos tuo eurooppalaisuuteen uutta, tärkeätä elinvoimaa. Samalla on kuitenkin ennakoitava riittävän varhain se kuinka  otamme yhteiskunnan muutoksen haltuun poliittisesti ja mitä kaikkea tarvitsemme etnisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan varmistamiseksi yhteiskunnassa.

Yksi keskeisimmistä etnisen hyvinvoinnin takeista on, että monikulttuurinen muutos hyväksytään kahdensuuntaisesti. Sekä kantaväestön että maahanmuuttajien on hyväksyttävä muutos. Tulijoiden tulee noudattaa uuden kotimaansa lakeja, on opiskeltava kieltä, täydennettävä ammattitaitoa, verkottauduttava ja näin hankittava valmiudet osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ja sen toimintoihin. Suomalaisen kantaväestön tulee puolestaan tukea saapuneiden kotiutumista ja osoitettava valmiutta myös itse muuttua ja sopeutua.

Suomessa onkin muiden Euroopan maiden tapaan ryhdytty selvittämään mitä on tehty ja mitä tulisi tehdä maahanmuuttajien syrjäytymisen ja radikalisoitumisen ehkäisemiseksi. Viime elokuussa keskeisimmät kirkot ja uskonnolliset yhteisöt päättivät perustaa uskontojen välisen yhteistyöelimen Suomeen. Selvitystyön yhteydessä on huomattu, että lisää tietämystä tarvitaan kansalaisten ja viranomaisten taholla paljon. Pidemmällä aikavälillä tavoitteeksi on asetettu yhteistyörakenteiden luominen viranomaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen kesken. Ongelmallisiksi todettuja ja koettuja asioita voidaan näin käsitellä läheisemmin yhdessä ja parantaa muuttajayhteisöjen mahdollisuuksia tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa myös vuoropuhelun kautta.

Toimivaan yhteiselämään tarvitaan kaksi toisensa hyväksyvää osapuolta. Vastuu on jokaisella: kantaväestöllä, maahanmuuttajilla, kristityillä, muslimeilla tai muiden uskonarvojen ja tapakulttuurien edustajilla. Vain dialogi ja konkreettiset teot johtavat oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, joka tarjoaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet, arvostuksen ja turvallisuuden etniseen alkuperään tai vakaumukseen katsomatta.

Tarvitsemme Suomessa kansallista dialogia, johon kaikkien osapuolten kuten kirkon, muiden uskonnollisten yhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja valtion tulisi osallistua. Emme saa unohtaa, että kaikissa uskonnoissa on ainekset hyvään. Jokaisessa uskonnossa on vakaa pohja pyhyyden kunnioittamiseen ja toisten arvostamiseen. Avoimeen keskusteluun kuuluu vapaa tiedonkulku ja terve kriittisyys. Tulee omata rohkeutta ilmaista omaa vakaumustaan ja kuunnella toista. Tähän tarvitaan ennakkoluulottomuutta, itseluottamusta ja vahvaa identiteettiä.

Yhteinen uhka kaikille uskonnoille on sellainen arvo-maailma, jossa sosiaalinen vastuu, oikeudenmukaisuus ja heikommassa asemassa olevan puolustamisen hämärtyy. Demokratia, oikeusvaltio, sananvapaus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet ovat arvojamme, joista hyötyvät kaikki Suomessa asuvat. Nämä arvot eivät ole ilmaisia vaan niiden eteen on tehtävä työtä ja niitä on aktiivisesti ajettava ja tarvittaessa myös puolustettava. Vain näiden arvojen täysimittainen toteutuminen takaa inhimillisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti turvallisen yhteiskunnan Suomessa ja muualla maailmassa.

+++