20 vuotta Suomen ja Venäjän välistä lähialueyhteistyötä

Mitä lähialueyhteistyö on merkinnyt,
mikä muuttuu ja miksi?

24.5.2012 klo 16.00 Ulkoministeriön Engelsali
Valtiosihteeri Pertti Torstila

Arvoisat vieraat,

tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Suomi ja Venäjä allekirjoittivat lähialueyhteistyötä koskevan sopimuksen. Tämä vuosi tulee olemaan myös lähialueyhteistyön viimeinen vuosi. Vuoden 1992 lähialueyhteistyösopimuksen voimassaolo lakkaa ja nykyiset yhteistyöhankkeet viedään päätökseen. Suomen ja Venäjän välisiä yhteistyömuotoja tullaan ajanmukaistamaan vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Ennen kuin menen tarkemmin uusien järjestelyjen yksityiskohtiin, käyn lyhyesti läpi lähialueyhteistyön 20-vuotista historiaa ja tämän yhteistyön merkitystä Suomelle. Haluan myös osoittaa kiitollisuutta kaikille teille kaikille lähialueyhteistyöveteraaneille, jotka olette vuosien kuluessa mahdollistaneet onnistumistarinamme toteutumisen.

Lähialueyhteistyö sai alkunsa Neuvostoliiton suurten muutosten myötä ja Suomessa heräsi kiinnostus yhteistyöhön rajan yli. Useat tahot Itä- ja Pohjois-Suomessa pyrkivät aktiivisesti yhteistyöhön Murmanskin, Karjalan ja Pietarin alueiden kanssa. Venäjän alueiden, kaupunkien ja kuntien edustajat halusivat osaltaan solmia suoria yhteyksiä Suomen viranomaisten kanssa.

Ulkoministeri Paavo Väyrysen suorittamalla selvitysmatkalla Pohjois- ja Itä-Suomessa kesällä 1991 kartoitettiin yhteistyön tarpeita ja käynnistettiin valmistelut lähialueyhteistyön puitesopimuksen solmimiseksi Venäjän federaation kanssa.

Sopimusneuvotteluissa edettiin nopeasti. Suomi luovutti luonnoksen alueyhteistyötä koskevaksi sopimukseksi Venäjän edustajille lokakuussa 1991. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 20. tammikuuta 1992.

Lähialueyhteistyöllä on tuosta ajankohdasta lähtien ollut tuntuva merkitys suhteiden kehitykseen Suomen ja rajanläheisten Venäjän alueiden välillä. Toiminnassa ovat olleet mukana laajat joukot Venäjän puolelta, maan korkeinta johtoa myöten. Presidentti Vladimir Putin, silloisena Pietarin apulaiskaupunginjohtajana, toimi kolmen vuoden ajan Pietari-työryhmän venäläisen osapuolen puheenjohtajana.

Suomen puolelta mukana on ollut sekä keskushallinnon että aluetason hallinnon edustajia. Kehittämisryhmän puheenjohtajina ovat ehtineet toimia minua ennen UM:n valtiosihteerit Aarno Karhilo, Veli Sundbäck, Jukka Valtasaari, Antti Satuli ja Arto Mansala.

Hankkeiden kirjo on vuosien mittaan ollut laaja. Alkuvuosina toiminta sisälsi elintarvike- ja lääketoimituksia humanitaarisena apuna sekä tavara-avun kuljetustukea suomalaisille kansalaisjärjestöille. Muita 1990-luvun alun kohteita olivat mm. sotateollisuuden konversio ja reserviupseerien uudelleenkoulutus. Myös Suomen instituutin perustaminen Pietariin oli keskeinen hanke. Ajankohtaiset teemat, kuten jätevesien puhdistaminen, eläintilojen jätteiden käsittely ja hyödyntäminen sekä yhteistyö innovaatiotoiminnan alalla, olivat jo heti ensimmäisten kokousten asialistalla.

Mikä on ollut lähialueyhteistyön merkitys?

Viime vuosien aikana olemme nähneet tiedotusvälineissä arvostelua siitä, miksi Suomi tällaiselle yhteistyömuodolla rahoittaa rikasta Venäjää. Kritiikki on perustunut puutteelliseen ymmärrykseen lähialueyhteistyön sisällöstä ja merkityksestä. Kritiikki ei ole kohdallaan, kun ajattelee kaikkia niitä positiivisia vaikutuksia, joita lähialueyhteistyöllä on suomalaiseen yhteiskuntaan ja Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin ollut. Mainitsen seuraavassa niistä muutamia:

Lähialueyhteistyö on opettanut suomalaisia ja venäläisiä toimijoita tekemään läheistä yhteistyötä yhteiskunnan monilla aloilla. Yhteistyömuoto on merkinnyt laajaa keskinäistä kanssakäymistä - myös Suomen sisäisesti - valtionhallinnon sisällä niin aluehallintojen, elinkeinoelämän, kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kuin muiden hanketoteuttajien kanssa. Toimivien yhteyksien ja verkostojen syntyminen sekä tietojen ja kokemusten vaihto naapurialueiden välillä on tulos, jota meillä ei olisi ilman lähialueyhteistyöhankkeita.

Yhteistyön puitteissa toteutetuilla noin 2 500 hankkeella on saavutettu hyvin konkreettisia molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia. Yhteistyön luonnetta olemme sopeuttaneet ajankohtaisiin tarpeisiin ja toiminta-alueilla tapahtuneisiin muutoksiin. Vaikka joillakin sektoreilla, kuten ympäristö- ja ydinturvallisuusalalla, toteutetaan yhä selkeitä avustushankkeita, niin viime vuosina hankkeissa korostetusti painotettu molemminpuolista hyötyä ja tasavertaista yhteistyötä.

Sekin on tärkeätä huomata, että lähialuerahoituksella on saavutettu merkittäviä hyötyjä varsin pienillä panostuksilla, kun kahdenvälinen yhteistyö on kytketty laajempaan kansainväliseen toimintaan. Esimerkkinä tästä ovat Itämeren suojelua edistävät ympäristöhankkeet, joita on toteutettu pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden puitteissa.

Lähialueyhteistyö on ollut tärkeää Suomen vientituote EU:n ulkosuhdeagendalle. Se on tarjonnut toimintamallin, jonka pohjalta EU itse on lähtenyt kehittämään ulkorajaohjelmiaan 2000-luvulla. Rajat ylittävät ENPI CBC –ohjelmat ovat perusajattelultaan hyvin samankaltaisia kuin kahdenvälinen yhteistyömme. Suomi pitääkin erittäin tärkeänä varmistaa näiden ohjelmien jatkuvuus ja joustava toimeenpano EU:n tulevalla rahoituskehyskaudella vv. 2014–2020.

Olen vakuuttunut siitä, että Suomi saanut lähialueyhteistyöhön sijoittamansa rahansa moninkertaisesti takaisin. Lähialueyhteistyövaroin olemme saaneet nauttia puhtaammasta Itämerestä, olemme pystyneet edesauttamaan ydinturvallisuuden kehittymistä lähialueiden voimalaitoksissa ja luomaan edellytyksiä taloudelliselle kehitykselle Olemme onnistuneet todistamaan Euroopan Unionille, että sen kannattaa tukea ulkoraja-alueidensa kehitystä.

Miksi lähialueyhteistyö sitten loppuu?

Mainitsemani myönteiset saavutukset todettiin ulkoministeriön vuonna 2010 teettämässä riippumattomassa evaluaatiossa lähialueyhteistyöstä ja sen kehittämistarpeista. Evaluaatio vahvisti käsityksen siitä, että lähialueyhteistyö on ollut kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellisen onnistunutta ja tuloksellista. Samalla se alleviivasi tulevia muutostarpeita.

Lähialueyhteistyön toimintaympäristö on viime vuosina muuttunut ratkaisevasti. Venäjän kehitys, ml. taloudellinen vahvistuminen ja halu tasavertaiseen kumppanuuteen, EU:n ulkorajaohjelmien kehittyminen sekä lisääntynyt alueellinen yhteistyö Itämeren ja Barentsin sekä arktisilla alueilla ovat antaneet pontta lähialueyhteistyön uudenlaiselle tarkastelulle.

Tämä toimintaympäristön muutos johti siihen, että sekä Suomessa että Venäjällä tultiin viime vuonna siihen tulokseen, että yhteistyön luonnetta ja sen juridista pohjaa tulee uudistaa. Aloitimme tätä koskevat keskustelut ja syksyllä 2011 sovittiin nykymuotoisen lähialueyhteistyön saattamisesta päätökseen vuoden 2012 loppuun mennessä ja sen korvaamisesta uudentyyppisellä, tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvalla yhteistyöllä. Uusi sopimus rajat ylittävän yhteistyön edistämisestä Suomen ja Venäjän välillä allekirjoitettiin 13. huhtikuuta 2012.

Mitä tästä eteenpäin?

Uusien järjestelyjen myötä siirrymme nyt uudelle aikakaudelle Suomen ja Venäjän välisessä yhteistyössä. Uuden sopimuksen vastuuministeriöinä toimivat Suomen työ- ja elinkeinoministeriö ja Venäjän aluekehitysministeriö. Sopimuksella luodaan Suomen ja Venäjän välille hallitustenvälinen komissio keskustelemaan rajat ylittävän yhteistyön painopisteistä. Tämä työ käynnistyy TEM:in johdolla tänä vuonna, nyt kun Venäjän uusi hallitus on nimitetty.

Yhteistyön olennaisimmat erot entiseen verrattuna ovat :

• Hankkeita toteutetaan sekä Suomen että Venäjän raja-alueilla. Venäjä sitoutuu rajat ylittävän yhteistyön edistämiseen, mutta yhtälailla tärkeää ovat myös investoinnit Suomen puolelle rajaa.
• Sopimuksella ei luoda Suomessa uusia lähialueyhteistyömomentin kaltaisia kansallisia rahoitusvälineitä. Rahoitus tulee pääasiassa EU:n ulkorajaohjelmista, ns. ENPI CBC-ohjelmista, joiden kautta voidaan rahoittaa myös investointihankkeita.
• EU, Suomi ja Venäjä osallistuvat tasavertaisella pohjalla Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön rahoitukseen ENPI CBC- ohjelmien kautta.

Nykytilanteessa, jossa rajan ylityksemme idässä kasvavat 20 – 30% vuosivauhtia ja EU:n ja Venäjän välillä on yhteisesti sovittu viisumivapaustavoitteesta, uusi sopimus tarjoaa erinomaisen välineen kehittää raja-alueitamme ja niiden infrastruktuuria yhteisten tavoitteiden pohjalta. On tärkeätä, että hyödynnämme näin avautuvia mahdollisuuksia mahdollisimman tehokkaasti.

Entä ulkoministeriön rooli - mitä tulee lähialueyhteistyön jälkeen?

 Uusi sopimus tuo muutoksia ulkoministeriön rooliin, kun työ- ja elinkeinoministeriö ottaa vastuuministeriön paikan. Ulkoministeriö - muiden ministeriöiden lailla - tulee jatkossakin osallistumaan aktiivisesti sopimuksen toimeenpanoon.
Venäjä-yhteistyöhön suunnatut UM:n pääluokassa olleet lähialueyhteistyön määrärahat olivat enimmillään noin 20 milj. euroa vuodessa. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa osana hallituksen menosäästöjä määrärahoja leikattiin 8 milj. eurolla vuoteen 2015 mennessä. Kuluvana vuonna on käytössä ollut 6 milj. euroa.
Mutta laskevasta trendistä huolimatta on hyvin tärkeätä, että meillä on jatkossakin käytössämme rahoitusväline, jonka avulla voimme tukea politiikkatavoitteidemme toteutumista lähialueillamme.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomi tehostaa toimintaansa pohjoisilla alueilla tehtävässä yhteistyössä, jossa Venäjä on tärkeä kumppani. Toiminnassa painotetaan pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa sekä monenvälistä yhteistyötä pohjoisissa alueneuvostoissa, kuten Itämeren valtioiden neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Arktisessa neuvostossa. Lisäksi alueellista yhteistyötä ohjaavat EU:n Itämeri-strategian ja Suomen arktisen strategian tavoitteet.

Nykymuotoisen lähialueyhteistyön loppuessa ulkoministeriön tarkoitus onkin tulevina vuosina suunnata rahoitusta ensisijaisesti hallitusohjelman tavoitteita tukevaan monenväliseen Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyöhön. Emme puhu enää lähialueyhteistyörahoituksesta. Olemme nimenneet tämän maantieteellisen kohdealueen IBA-rahoitukseksi, jossa I tarkoittaa Itämerta, B Barentsia ja A arktista.
IBA-rahoituksen avulla Suomi voi jatkossakin edistää EU:n ja muun kansainvälisen rahoituksen ohjautumista Suomen kannalta tärkeisiin hankkeisiin Suomen lähialueilla, kuten esimerkiksi Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuteen.
IBA-rahoituksella voidaan myös rajoitetussa määrin edesauttaa myös hallituksen Venäjä-toimintaohjelman toteuttamista. Toimintaohjelmaa ollaan parhaillaan päivittämässä.

Hyvät lähialueyhteistyön veteraanit ja ystävät,

Haluan esittää ulkoministeriön puolesta lämpimän kiitoksen hyvästä yhteistyöstä kuluneina vuosina kaikille mukana olleille. Ulkoministeriön tehtävät kahdenkymmenen vuoden ajan on ollut koordinoida tätä yhteistyötä, mutta yhteistyön sisältö on ollut useiden eri hallinnonalojen vastuulla. Jokaisen ministeriön, aluetason työntekijöiden, yrittäjien ja yksittäisten henkilöiden panos ja paneutuminen on ollut takeena onnistumisellemme pioneerityössä, josta voimme olla ylpeitä.