Ulkoministeri Tuomiojan puheenvuoro naisten syrjinnän kieltävän sopimuksen 25-vuotisjuhlaseminaarissa
Helsinki
8.12.2004
Hyvät naisjärjestöjen edustajat, hyvät naiset ja herrat,
Minulla on ilo olla mukana juhlimassa YK:n naisten syrjinnän poistamista koskevan sopimuksen 25-vuotisjuhlapäivää. Yleissopimus on tänäkin päivänä tärkeä väline edistettäessä naisten oikeutta yhdenvertaisuuteen.
Parin viime vuosikymmenen aikana olemme toki saavuttaneet paljon. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että naisten ja tyttöjen oikeudet on selkeästi tunnustettu erottamattomaksi, olennaiseksi ja jakamattomaksi osaksi ihmisoikeuksia. 1990-luvulla järjestetyt Wienin, Kairon, Kööpenhaminan ja Pekingin konferenssit olivat selviä askeleita eteenpäin tässä suhteessa. Myös Vuosituhatjulistuksen hyväksyminen oli naisten oikeuksien kannalta merkityksellinen saavutus. Julistuksessa mainitut kehityspäämäärät eivät mitenkään voi toteutua ilman naisten ja tyttöjen aseman selkää vahvistumista.
Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että kaikki valtiot täyttäisivät sopimus- ja raportointivelvoitteensa täysimääräisesti. Tästä ideaalitilanteesta olemme valitettavasti vielä hyvin kaukana. Suomi mm. vastustaa Cedaw-sopimukseen tehtyjä lukuisia yleisluonteisia varaumia, jotka ovat sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän vastaisia.
Entistä enemmän tulisi panostaa myös Cedaw-sopimuksen valinnaispöytäkirjan tunnetuksi tekemiseen ja sen valitusmekanismin tehokkaampaan hyödyntämiseen. Toistaiseksi yksilövalituksia on tehty melko vähän, vaikka menettely tarjoaa loukkauksen kohteelle konkreettisen keinon hakea hyvitystä.
Arvoisat läsnäolijat,
Kaikkien naisten oikeuksien edistäminen tasavertaisesti on luonnollisesti tärkeää. Haluaisin kuitenkin tässä nostaa esille muutamia, jotka mielestäni edesauttavat myös muiden ihmisoikeuksien toteutumista.
Ensinnäkin oikeus koulutukseen. Maailman lukutaidottomista valtaosa – yli 500 miljoonaa – on naisia. Koulua käymättömistä lapsista suurin osa on tyttöjä. Tämä surullinen tosiasia on yksi tärkeimmistä esteistä naisten aseman parantamiselle maailmassa. Kuten YK:n pääsihteeri kansainvälisenä lukutaitopäivänä syyskuussa totesi:
"...mikään ei edistä kehitystä yhtä hyvin kuin naisten ja tyttöjen koulutus...Mikään muu poliittinen toimi ei yhtä tehokkaasti lisää talouden tuottavuutta, alenna lapsi- ja äitiyskuolleisuutta tai edistä ravitsemus- ja terveystilannetta, mukaan lukien HIV/AIDSin torjunta. Naisten kouluttaminen parantaa myös seuraavan sukupolven mahdollisuuksia koulutuksen saantiin."
Meillä suomalaisilla on hyvä syy olla eturivissä taistelemassa naisten ja tyttöjen lukutaidottomuutta vastaan. Onhan kansainvälisin tutkimuksin osoitettu, että suomalaiset tytöt ovat maailman parhaita lukijoita!
Toisena keskeisenä oikeutena haluan maininta naisten oikeuden elää ilman väkivaltaa. On surullista luettavaa, että meillä Suomessakin noin 30 naista vuosittain kuolee väkivallan uhrina. Kansainvälisesti ajatellen uhreja on miljoonia. Näistä jokainen on liikaa. On välttämätöntä että me – kansainvälinen yhteisö – yhdistämme voimamme tämän vakavan ihmisoikeusloukkauksen poistamiseksi.
Hyvät kuulijat,
Työ naisten oikeuksien puolesta on vielä pahasti kesken. Joudumme yhä perustelemaan ihmisoikeuksien universaalisuutta – sitä, että naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen ei ole ns. läntinen tai muutoin kulttuurisidonnainen arvo, vaan aidosti maailmanlaajuinen tehtävä. Viime aikoina on kansainvälisillä foorumeilla ollut havaittavissa asenteiden kiristymistä edelleen. Vuosikymmen sitten sovittuja periaatteita on yritetty avata ja heikentää. Suomi onkin pyrkinyt kaikin tavoin taistelemaan tällaisia yrityksiä vastaan.
On selvää, että ilman kansalaisyhteiskunnan vahvaa tukea, eivät edes samanmieliset hallitukset yhdessä saavuta kestäviä tuloksia ihmisoikeuksien vahvistamiseksi. Kansalaisjärjestöt, tiedotusvälineet, parlamentit ja muut vastaavat toimijat ovat korvaamattomia silloin, kun kyse ei ole muusta kuin poliittisen tahdon puutteesta. Julkinen huomio ja kansalaisjärjestöjen painostus ovat usein avainasemassa läpimurron saavuttamisessa.
Pidänkin erityisen arvokkaana sitä, että olemme Suomessa onnistuneet luomaan avoimen ja luottamusta herättävän vuoropuhelun hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välille. On tärkeää jatkaa tätä pitkäaikaista perinnettä myös tulevaisuudessa. Hallitus on sitoutunut siihen myös tuoreessa ihmisoikeusselonteossaan. Hyvä yhteistyö ei luonnollisestikaan poista kansalaisjärjestöjen oikeutta - ja myös velvollisuutta - valvoa hallituksen toimintaa. Tämä Watchdog-tehtävä on varmasti yksi kansalaisyhteiskunnan tärkeimmistä.
Voin vakuuttaa, että tulemme tarkoin lukemaan myös tämän juuri saamani raportin suosituksineen.
Kiitos.