Utrikesminister Erkki Tuomiojas tal vid Mångfaldsdagens konferens i Helsingfors
Helsingfors,
10.12.2004
Arvoisat konferenssiosallistujat, hyvät naiset ja herrat,
Minulla on ilo ja kunnia avata vuoden 2004 Moninaisuuspäivän konferenssi. On ilo nähdä, että ihmisoikeuksien puolustaminen ja syrjinnän vastainen työ edelleen kiinnostaa näin suurta joukkoa. Tämä kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä on erinomainen ajankohta keskustelulle siitä, miten yhdessä voisimme entistä tuloksellisemmin edistää ihmisoikeuksia ja suvaitsevaisuutta - meillä Suomessa mutta myös muualla Euroopassa.
Viimeaikaisten uutisten valossa tehtävämme on pelottavankin ajankohtainen: Hollannissa elokuvaohjaajan murha on johtanut hyökkäyksiin sekä moskeijoihin että kirkkoihin. Ranskassa uskonnollisten paikkojen häväistykset ovat jatkuneet. Venäjällä äärioikeiston harjoittama raaka väkivalta on johtanut jopa pienten lasten surmaamiseen. Balkanin alueella vihanpito etnisten ryhmien välillä ei ole lakannut kansainvälisen yhteisön ponnisteluista huolimatta. Esimerkkejä voisi mainita lukuisia.
Nämä ikävät tapahtumat ovat entistä selkeämmin todistaneet, ettei työmme ihmisoikeuksien puolesta ole valmis – kaukana siitä. Vaikka me Suomessa olemmekin saaneet elää ulkoisesti rauhallisissa oloissa, on selvää, ettemme voi ummistaa silmiämme lähialueidemme kehitykseltä. Euroopan unionin jäsenmaana EU:n alueella tapahtuvat asiat koskevat myös meitä.
Puhtain paperein emme mekään selviä kansainvälisestä ihmisoikeuskokeesta. Sopimusvalvontaelimet ovat säännöllisesti havainneet puutteita myös Suomen tilanteessa. Vain muutama viikko sitten YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomea koskevat suosituksensa, joissa mm. kiinnitettiin huomiota saamelaisten oikeuksien toteutumiseen, siviilipalvelusajan pituuteen, nopeutetun turvapaikkamenettelyn oikeussuojavaikutuksiin ja syrjintään romaneja ja maahanmuuttajia kohtaan. Samoista asioista ovat muutkin valvontaelimet Suomea säännöllisesti moittineet. Nämä huolenaiheet tulee analysoida ja selvittää, mitä voisimme tehdä tilanteen parantamiseksi.
Hyvät seminaarivieraat,
Vähemmistöjen oikeuksien edistäminen kuuluu Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueisiin. Tämä vahva sitoutumisemme syrjimättömyyteen vahvistettiin jälleen ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, joka annettiin eduskunnalle viime keväänä.
Hallituksen erityisenä painopisteenä ovat ne henkilöt ja ryhmät, joilla on vaara joutua moniperustaisen syrjinnän kohteeksi. Tänään työpajaryhmä I keskustelee juuri näistä vähemmistöjen vähemmistöistä, joiden on kaikkein vaikeinta saada oma äänensä kuulumaan yhteiskunnassa. Esimerkkeinä erityisen haavoittuvaisista ryhmistä voidaan mainita vähemmistöihin kuuluvat vammaiset henkilöt ja seksuaalivähemmistöt maahanmuuttajaryhmissä.
Vähemmistöjen aseman parantaminen vaatii aktiivisia viranomaistoimia. Meidän tulee eri keinoin tukea vähemmistöjen osallistumista päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen elämään. Tehtävämme on myös selvittää, ovatko yhteiskuntamme rakenteet jollain piilevällä tasolla syrjiviä. Asuminen, koulutus ja työnteko ovat esimerkkejä perustavanlaatuisista oikeuksia, joiden yhdenvertaiseen toteutumiseen meillä Suomessakin on vielä matkaa.
On kuitenkin selvää, etteivät viranomaiset yksin saa aikaan kestäviä muutoksia. Vuoropuhelu vähemmistöryhmien itsensä kanssa on välttämätöntä oikeansuuntaisten ratkaisujen löytämiseksi. Suomessa mm. vähemmistövaltuutetun toimisto sekä etnisten suhteiden, romaniasioiden ja ihmisoikeusasioiden neuvottelukunnat ovat erinomaisia keskustelukanavia viranomaistahojen ja vähemmistöryhmien välillä.
Hyvät kuulijat,
Romanien asema vaatii edelleen huomiotamme. Vaikka joitain uudistuksia on saatu aikaan, Euroopan romanien tilanne on monessa suhteessa edelleen erittäin heikko. Raporttien mukaan useassa Euroopan maassa suuri osa romaneista elää syvässä köyhyydessä ja syrjinnän kohteena.
Suomen hallitus on jatkanut romanien oikeuksien edistämistä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tärkeä virstanpylväs saavutettiin tänä syksynä, kun Euroopan neuvoston ministerikomitean päätöksellä eurooppalainen romanifoorumi sai alkunsa.
Foorumin päätehtävä on tukea romanien osallisuutta heitä itseään koskevassa päätöksenteossa sekä parempaa integroitumista yhteiskuntaan. Avainaloja ovat syrjinnän ja rasismin vähentäminen sekä koulutuksen, työllisyyden ja terveydenhoidon kohentaminen.
Presidentti Tarja Halosen aloitteesta syntyneen foorumin perustamista juhlistava tilaisuus järjestetään Strasbourgissa ensi viikolla.
Hyvät kuulijat,
Maahanmuutto ja ihmisoikeudet liittyvät kiinteästi toisiinsa. Viime vuosikymmenten tekninen kehitys on mahdollistanut ihmisten liikkumisen aiempaa helpommin. Vaikka tämä kehitys onkin valtaosin ollut myönteistä, on sillä ollut myös varjopuolensa.
Usein päätös kotiseuduilta lähtemisestä syntyy pakon edessä. Monet joutuvat turvautumaan epätoivoisiin keinoihin maasta poistuakseen. Tällöin vaarana on joutuminen ihmiskauppiaiden uhreiksi. Tämä kauhistuttava rahanteko ihmisillä on jo nyt huume- ja asekaupan jälkeen tuottoisin kansainvälisen rikollisuuden muoto maailmassa. Nyt ongelma koputtaa jo meidänkin ovellamme. Selvitysten mukaan Suomi on ihmiskaupan kohde- ja kauttakulkumaa.
Hallitus pyrkii toimimaan ihmiskauppaa vastaan monella eri keinoin: Kansainvälinen ja alueellinen yhteistyö ovat avainasemassa ihmiskaupan ehkäisyssä. Myös kansallisella tasolla on ryhdytty toimiin. Elokuussa voimaan tuli ihmiskaupan vastainen lainsäädäntö, ja valmisteilla on kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma. Siinä pyritään määrittelemään konkreettisia toimia niin ihmiskaupan torjumiseksi kuin uhrien auttamiseksi. Toimintasuunnitelma laaditaan ihmisoikeusnäkökulmasta ja erityisesti ihmiskaupan uhrin oikeuksia korostaen.
Hyvät kuulijat,
Maahanmuuttajat joutuvat Suomessa valitettavan usein rasistisen rikollisuuden ja syrjinnän kohteiksi. Asennetutkimusten mukaan erityisesti nuorten suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin on hyvin kielteistä. On välttämätöntä pureutua näiden ilmiöiden syihin ja juuriin. Emme voi vain odottaa, että ongelmat itsestään poistuisivat. Ihmisoikeus- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen lisääminen kouluissa on varmasti yksi keskeinen keino asenneilmapiirin parantamiseksi. Kuten aina, myös tässä tapauksessa muutos lähtee lapsista.
Maahanmuuttajien asianmukainen kohtelu ja heidän integroimisensa yhteiskuntaan ovat mittareita, joiden perusteella valtion onnistumista ihmisoikeuksien toteutumisessa voidaan arvioida. Niin kauan kuin maahanmuuttajaväestömme joutuu rasismin ja syrjinnän kohteiksi, emme voi olla tyytyväisiä ihmisoikeustilanteeseen Suomessa. Aivan erityistä huomiota tulee kiinnittää maahanmuuttajanaisten asemaan. On huolehdittava, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeudet toteutuvat maassamme täysimääräisesti.
Myös hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelussa, joka parhaillaan on käynnissä, tullaan painottamaan syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden periaatteita. On selvää, ettei Suomi pysty houkuttelemaan maahanmuuttajia niin kauan kuin asenteet ulkomaalaisia kohtaan eivät olennaisella tavalla muutu parempaan suuntaan. Olennaisinta on kuitenkin varmistaa, että jokaisen maahanmuuttajan oikeudet toteutuvat Suomessa mahdollisimman hyvin.
Arvoisat kuulijat,
Kuten konferenssin otsakekin toteaa, on aika ryhtyä sanoista tekoihin. On aika huolehtia siitä, että tasavertaisuus, suvaitsevaisuus ja kunnioitus muita kohtaan eivät jää vain kauniiksi periaatteiksi ilman käytännön merkitystä.
Meidän ei tule sietää yhtäkään rasistista tekoa. Nollatoleranssi on tässä tapauksessa ainoa oikea vaihtoehto. Tärkeää on myös entistä enemmän panostaa tiedonhankintaan. Emme edelleenkään tiedä tarpeeksi rasismin ilmentymisestä Suomessa.
Näiden tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan ennen kaikkea tahtoa ja rohkeutta. Jokainen meistä voi aloittaa työn pohtimalla, mitä minä itse voisin tehdä ihmisoikeuksien eteen. Vähäiseltäkin tuntuva teko voi olla juuri se käänteentekevä.
Tämä konferenssi tarjoaa erinomaisen tilaisuuden löytää yhdessä uusia, raikkaita - radikaalejakin keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Toivotan teille antoisaa, tuottoisaa ja mielenkiintoista seminaaripäivää.
Kiitos.