Ulkoministeri Tuomiojan puhe suurlähettiläspäivillä: Keskinäisriippuvuuden ajan ulkopolitiikka

Ulkoministeri Tuomiojan puhe suurlähettiläspäivillä: Keskinäisriippuvuuden ajan ulkopolitiikka

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan puhe vuoden 2012 suurlähettiläspäivillä  Pikkuparlamentissa Helsingissä.

20. elokuuta 2012

Muutosvarauksin

Keskinäisriippuvuuden ajan ulkopolitiikka

Hyvät kuulijat,

Suurlähettiläspäivien avaus on arvokas tilaisuus tehdä kokonaiskatsaus Suomen ulkopoliittisen ympäristön kehitykseen ja siitä toimintaamme varten tehtäviin johtopäätöksiin.

Keskeiset viestini lähtevät siitä arviosta, että ulkopolitiikkaa tehdään uudenlaisessa globaalissa ympäristössä, jossa monenkeskisen toiminnan välttämättömyys korostuu entisestään.

Aloitan siitä, kuinka globaalitason muutokset vaikuttavat Suomeen.

Keskinäisriippuvuus on aikamme hallitseva muutosvoima

Kuluvaa aikakautta muokkaava muutosvoima on keskinäisriippuvuuden kasvu. Sitä vahvistavat lukuisat, toisistaan monilta muilta osin hyvin erilaiset kehityskulut.

Merkittävin näistä on väestönkasvu, joka on toisen maailmansodan jälkeen yli kolminkertaistanut maapallon väestön.

Luonnonvarojen kestämätön käyttö on muuttanut ihmisen ja luonnonympäristön suhteen kriittiseksi. Sen kouriintuntuvin, mutta ei ainoa ilmentymä on ilmastonmuutos. Odotimme ja toivoimme, että Rio+20 olisi konkreettisesti osoittanut maailman valtioiden sitoutumisen kestävän kehityksen saavuttamiseen, mutta näin ei tapahtunut.

Muita keskinäisriippuvuuteen vaikuttavia trendejä ja asioita ovat muun muassa Aasian nousu maailmantaloudessa, velkaantuminen ja väestön huoltosuhteen heikentyminen länsimaissa sekä jatkuva edistys teknologisissa innovaatioissa ja tiedon saatavuudessa.

Kasvavan keskinäisriippuvuuden vaikutukset ulottuvat lähes kaikille inhimillisen toiminnan aloille niin hyvässä kuin pahassakin. Eristäytyminen tai yksin toimiminen ei tuo kestävää menestystä eikä ylipäätään ole mahdollista millekään valtiolle, kansakunnalle tai ihmisryhmälle.

Niin sanottuna arabikeväänä alkanut tapahtumaketju on sorron syvyydestä ja erilaisten paineiden kasautumisesta johtuen ollut tästä voimakkain osoitus, mutta kansalaisten vaatimukset oikeuksiensa kunnioittamisesta ovat muuallakin vahvistuneet.

Yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten sekä muiden ei-valtiollisten ryhmien toiminnan vaikuttavuus kasvaa, vaikka valtiot ja valtioiden väliset järjestöt säilyvätkin normien asettajina ja ratkaisevina turvaverkkoina. Kansalaisyhteiskunnan merkityksen kasvu tulee huomioida myös ulkopolitiikassa. Suomessa tämä näkyy vakiintuneena ja laajana yhteistyönä ja vuorovaikutuksena sekä suomalaisen että kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Kansainvälisen turvallisuuden käsite väistämättä alati laajenee, kun vakavimmat uhkat koskettavat kaikkia. Tämän heijastuminen eri valtioiden tekemiin uhka-arvioihin ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen kuitenkin vaihtelee, ja mahdollinen muutos tässä suhteessa voi olla hyvin hidasta. Alueelliset jännitteet, kriisit ja konfliktit ovat kansainvälisessä järjestelmässä tulevaisuudessakin valitettavan todennäköinen ilmiö. Maailmanpoliittisesti yhä keskeisempiä kysymyksiä ovat luonnonvarakilpailujen välttäminen sekä rauhanomaisuuden ja vapauden varmistaminen valtamerten, ilmakehän, avaruuden sekä ihmisen rakentaman kybertilan käytössä.

Suomen ulkopolitiikalle keskinäisriippuvuuden vahvistuminen merkitsee toimimista yhä laajemmassa toimintakentässä ja yhä tiiviimmässä yhteydessä muiden politiikkalohkojen kanssa. Euroopan unioni on Suomelle keskeinen mutta ei ainoa toimintakanava. YK:n asema globaalien kriisien ratkaisussa valtioiden yhteistoiminnan foorumina säilyy.

Pohjoismaisessa yhteistyössä haetaan nyt uusia mahdollisuuksia vahvistaa Suomen toiminnan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Pohjoismainen yhteistyö ei kuitenkaan ole vaihtoehto EU:n tai kansainvälisten järjestöjen puitteissa tehtävälle työlle, vaan toimintamme eri foorumeilla täydentävät ja vahvistavat toisiaan.

Palaan myöhemmin näihin teemoihin, mutta ensin käsittelen globaalitason multilateralismia ja siihen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä.

Monenkeskisyyden merkitys kasvaa

Hyvät kuulijat,

Valtioiden välisissä valtasuhteissa ollaan siirtymässä uusiin asetelmiin. Kiinan nousu on laajan tarkastelun kohteena. Kuitenkin myös monien nousevien valtojen ja vaurastuvien kehitysmaiden kasvupotentiaalin rajat ja maailman kyky sopeutua niihin ovat joka tapauksessa tulevaisuuden kysymyksiä.

Maailmanpolitiikan muuttuvat asetelmat merkitsevät Suomelle sekä muille EU-maille ja vakiintuneille demokratioille ennen kaikkea tarvetta ylläpitää ja vahvistaa monenkeskisyyttä ja kansainvälisen oikeuden noudattamista. Samalla länsimaiden johdolla perustettuja instituutioita, YK:n turvallisuusneuvostoa myöten, on uudistettava tavalla, joka vastaa nykyisen ja tulevan maailman tilaa ja mahdollistaa yhteisten ongelmien hoitamisen.

Nousevat vallat hyötyvät nykyisestä yhteistyöhakuisesta ja vapaakauppaa tukevasta maailmanjärjestyksestä eivätkä ole pyrkineet muuttamaan sen perusteita. Niiden vastuu yhteisten globaalien ongelmien hoitamisessa kasvaa, ja tulevaisuudessa yhä keskeisempää on varmistaa niiden mukaan pääsy ja oma sitoutuminen. Samalla on toimittava sen puolesta, että kansainvälinen normisto ja hallintaprosessit ovat riittävät estämään kestämätöntä kilpailua luonnonvaroista. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota on puolustettava silloin kun niitä pyritään heikentämään - myönteisen kehityssuunnan vaatimuksesta ei voida luopua minkään valtion osalta.

Monenkeskisyyden ja sen vahvistamisen ytimessä on YK-järjestelmä. Se on korvaamaton globaalin normiston luojana, neuvottelufoorumina sekä kansainvälisen turvallisuuden ylläpidossa tarvittavan toiminnan toimeenpanijana tai toimeenpanon valtuuttajana.

Suomen ulkopolitiikassa on aina ollut tärkeällä sijalla YK-järjestelmän tukeminen sekä aktiivinen osallistuminen sen puitteissa toteutettuun toimintaan aina vaativimpia diplomaattisia ja sotilaallisia tehtäviä myöten. Suomalaisilla on vahva kiinnostus tarjota hyviä palveluitaan YK:n käyttöön, mistä osoituksia ovat muun muassa presidentti Ahtisaaren ja presidentti Halosen tehtävät.

YK:n toimintakyky luonnollisesti riippuu sen tasa-arvoisista mutta käytännössä painoarvoltaan hyvin erilaisista jäsenvaltioista. Ratkaisevaa on kansainvälisessä järjestelmässä kulloinkin vallitseva yhtenäisyys tai sen puute sekä jäsenmaiden keskinäiset suhteet. Vaikka yksimielisyyden saavuttaminen konflikteihin ja kriiseihin puuttumiseksi on turvallisuusneuvostossa helpottunut kylmän sodan päättymisen jälkeen, kyvyttömyys päätösten aikaansaamiseen on edelleen liian usein todellisuutta jopa kaikkein tuhoisimmissa konflikteissa.

Syyrian tapauksessa pyrkimykset poliittisen ratkaisun hakemiseen entisen YK:n pääsihteerin, erityislähettiläs Kofi Annanin työn kautta ja pyrkimykset akuutin tilanteen rauhoittamiseen UNSMIS-sotilastarkkailijaoperaation avulla ovat olleet oikeita toimintalinjoja. Nämä toimet eivät kuitenkaan ole saaneet kaikkea ansaitsemaansa tukea eivätkä ne ole kyenneet lopettamaan koko ajan yltyvää väkivaltaa. Niiden taakse ei ole kyetty rakentamaan riittävää kansainvälisen yhteisön yhtenäisyyttä, joka pystyisi vaikuttamaan osapuoliin rauhanomaisen legitiimimpään hallintoon siirtymisen toteuttamiseksi. Uudelle erityislähettiläälle, Lakhdar Brahimille, on annettava vahvempi tuki ja turvallisuusneuvoston on vahvistettava kansainvälisiä toimia ja yhtenäisyyttä.

Libyan ja Syyrian tapaukset korostavat turvallisuusneuvoston tehokkuuden ohittamatonta merkitystä kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Turvallisuusneuvostossa kaikkien, myös vaihtuvien jäsenten, on kyettävä vaikeisiin päätöksiin ja vastuunkantoon. Suomi on tähän varautunut ja tehtävän hoitamiseen on hyvät edellytykset, mikäli maamme valitaan lokakuun vaalissa turvallisuusneuvostoon vuosille 2013 - 2014, kolmatta kertaa historian aikana. Kyseessä on ministeriön lisäksi myös edustustoverkolle laaja ponnistus, jossa yhtenä haasteena on oikea-aikaisen ja mahdollisimman objektiivisen tiedon saaminen turvallisuusneuvostossa käsiteltäviin kriiseihin liittyen.

YK on keskeinen foorumi Euroopan unionin globaalin roolin toimeenpanossa. Omalta osaltaan Suomi pyrkii johdonmukaisesti siihen, että EU kykenisi ottamaan tuon roolinsa YK:ssa entistä vahvemmin haltuunsa. Tämä on tärkeä ylläpidettävä tavoite, sillä globaalin multilateralismin toimivuudella on laajaa merkitystä EU:n ja sen jäsenmaiden kansainvälisen vaikutusvallan tulevaisuudelle.

Euroopassa kriisiin on vastattava monella tasolla

Hyvät kuulijat,

Huolimatta tämänhetkisestä kriisistä Euroopassa Euroopan unionilla on paljon muitakin mahdollisia tulevaisuuden suuntia kuin laskevan vaikutusvallan tie.

Unioni on ollut maailmanlaajuisesti edelläkävijä yhteisten sääntöjen ja hallintamekanismien synnyttäjänä ja levittäjänä. Silloin kun unioni kykenee yhteiseen toimintaan ja johtajuuteen, se myös tuottaa tuloksia. Ilman unionia ei meillä olisi esimerkiksi Kioton sopimusta tai kansainvälistä rikostuomioistuinta.

Valitettavasti jäsenvaltioiden sitoutuminen EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on suoraan sanoen riittämätöntä, ja se näkyy EU:n vaikutusvallan heikkoutena monissa asioissa, joissa maailma olisi tarvinnut ja odottanut EU:lta johdonmukaisuutta ja johtajuutta.

Unioni on eksistentiaaliseksi luonnehdittavassa kriisissä, jonka voittamiseksi tarvitaan asiakysymyksiin pureutuvaa perusteellista ja rehellistä keskustelua. On välttämätöntä, että tämä tapahtuu avoimesti ja demokraattista valmistelua ja päätöksentekoa kunnioittaen, sillä EU:ssa on nyt eurokriisin ohella myös sekä sen rakenteista että toimintatavoista syntynyt unionin legitimiteettiä kalvava demokratian kriisi.

Kriisin voittamiseen unionin on haettava voimaa sen perustana olevista yhteisistä arvoista ja perinteisestä lähestymistavasta viedä integraatiota näiden arvojen pohjalta jatkuvasti pienin askelin eteenpäin. Unionin on säilytettävä esimerkin voimaan perustuva vetovoimansa samalla kun pyritään parempaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kestävyyteen ja kilpailukykyyn.

Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion noudattamisessa ei voida sallia jäsenmailta taka-askelia, ja mekanismeja tämän varmistamiseen on tarvittaessa käytettävä ja vahvistettava. Monimuotoinen ja moniarvoinen yhteiskunta on yhteinen etumme.

Kaikkiin jäsenyyttä hakeviin maihin on sovellettava samoja kriteereitä. On varmistettava, että unionin vetovoima säilyy, eikä esimerkiksi Turkin kaltaisen strategisesti merkittävän ja taloudeltaan dynaamisen maan jäsenyysprosessin tielle aiheuteta ylimääräisiä ongelmia.

Unionin on ylipäätään parannettava kykyään yhteisen toimintaympäristön arvioinnin ja tavoitteiden asettamisen pohjalta tapahtuvaan strategiseen vaikuttamiseen. Suhteissaan muihin globaaleihin toimijoihin unionin on kyettävä parempaan yhtenäisyyteen ja eri politiikkalohkojen ja instrumenttien johdonmukaisempaan käyttöön tavoitteiden edistämiseksi. Jäsenmaiden irtiotot yhteisestä linjasta estävät unionin todellisen vaikutusvallan uusista rakenteista huolimatta.

Vaikka unionin ulkoisessa toiminnassa yhtenäisyys on toistuvasti koetuksella, tähän asti kriiseistä on noustu voimakkaampina. Poliittisesta tahdosta riippuen unionilla on edellytykset kokonaisvaltaiseen toimintaan, ja niitä on kehitettävä myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaisessa yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tälläkin alalla yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä niiden mahdollisuuksia ja asemaa EU-johtoiseen toimintaan osallistumisessa tulee parantaa.

Laajasti EU:n ulkosuhteissa yksi Suomen kannalta erityisen tärkeä kokonaisuus on EU-Venäjä –suhteet, josta kollegani, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puhuu myöhemmin tänään.

Yhteyksiä Venäjälle kannattaa laajentaa

Euroopan unionin ja Venäjän välille on kehittynyt tiivis yhteistyösuhde, josta molemmat hyötyvät. Suhteiden kulmakivi on taloudellinen yhteistyö. Venäjän ja Euroopan unionin keskinäisriippuvuus on vahvaa, joskaan yhteistyö ei aina ole ongelmatonta, ja osapuolet eivät kaikilta osin jaa samoja arvoja.

EU:lle keskeisiä tavoitteita ovat neuvottelut uudesta perussopimuksesta, modernisaatiokumppanuus ja oikeusvaltiokehitys. Liikkuvuuden lisääminen on tärkeä elementti EU:n ja Venäjän kumppanuuden syventämisessä, mutta viisumivapauden toteutuminen edellyttää kriteerien täyttämistä.

Venäjän WTO-jäsenyyden toteutuminen 19 vuoden neuvottelujen jälkeen sitoo maata entistä tiiviimmin globaaliin järjestelmään, lisää ennustettavuutta, selkeyttää pelisääntöjä ja luo uusia kaupan mahdollisuuksia. Suomelle Venäjän merkitys kauppakumppanina lisääntyy entisestään.

Ulkopoliittisesti Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden ”reset” tuotti uuden START-sopimuksen ja avasi uutta pohjaa myös Naton ja Venäjän yhteistyössä. Avauksien konkretisointiin ei kaikissa tapauksissa, kuten ohjuspuolustukseen liittyen, vaikuta olevan helppoa löytää molempia osapuolia tyydyttäviä tapoja, mutta keskustelut jatkuvat.

Venäjän yhteiskunta- ja oikeusvaltiokehitykseen liittyy myös huolestuttavia piirteitä, kuten lainsäädännön muutosten ennakoimattomuus ja epäselvyys, epäluulo kansalaisyhteiskunnan toimintaa kohtaan, päätöksenteon keskittyminen ja valikoiva oikeudenkäyttö.

Suomenkin kannalta hyvin tärkeän Venäjän myönteisen potentiaalin toteutuminen riippuu Venäjän sisäisestä kehityksestä ja Venäjän valinnoista. Pitkällä aikavälillä modernisaatiopyrkimykset onnistuvat parhaiten, kun kansalaisten oikeudet huomioidaan ja demokratian vahvistamisessa edetään.

Suomen ja Venäjän välinen kanssakäyminen on laajaa ja moniulotteista, mutta potentiaalia on edelleen. Kanssakäyminen ja toistensa tunteminen lisää paitsi taloudellista menestystä myös turvallisuutta. Opiskelijavaihto Suomen ja Venäjän ja laajemmin EU:n ja Venäjän välillä on yksi laajasti tulevaisuuteen vaikuttava mahdollisuus, joka tällä hetkellä jää paljolti käyttämättä. Molemmin puolin tarvitaan aloitteita ja tukea yhteistyön huomattavalle tiivistämiselle tällä alalla.

Pohjoismainen malli on tulevaisuutta

Hyvät kuulijat,

Monet tekijät puhuvat tänään pohjoismaisuuden yhä vahvemman uuden tulemisen puolesta. Tasa-arvoon, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, vapaaseen kauppaan sekä ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen perustuva monipuolinen malli on toistuvasti nostanut Pohjoismaat erilaisten kansainvälisten vertailujen kärkeen.

Monien kriisien maailmassa kehittyvä pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli näyttäytyy tänä päivänä edelläkävijänä ja menestyksen tekijänä. Tulevaisuuden maailmassa yhteiskunnallinen vakaus, yhteiskunnan perustoimintojen luotettavuus, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, taloudellinen kilpailukyky ja elinympäristön viihtyisyys ovat alati kasvavassa arvossa samalla kun ihmisten, palveluiden ja pääomien liikkuvuus lisääntyy.

Hyvinvoinnin luominen ja ylläpitäminen vaatii tietysti jatkuvaa työtä. Myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa on tässä suhteessa lukuisia laajentuneita haasteita muun muassa väkivallan, syrjäytymisen ja eriarvoistumisen suhteen.

Ulkopolitiikassa voidaan hyödyntää kansainvälisesti hyvin myönteistä suhtautumista pohjoismaihin sekä esimerkin voimaa. Pohjoismaille on luontevaa edistää johdonmukaisesti eri foorumeilla omien vahvuusalueidensa teemoja kuten sukupuolten tasa-arvoa, avoimuutta, korruption torjumista ja oikeusvaltioperiaatetta. Sovittelun ja neuvotteluratkaisujen yhteiskuntamalli antaa hyviä valmiuksia palveluiden tarjoamiseen kansainvälisissä prosesseissa ja tehtävissä, rauhanvälityksessä ja muilla aloilla.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on jo pitkät perinteet myös ulkopolitiikan alalla, muun muassa YK:ssa. Erityisen nopeasti on viime vuosina kehittynyt verrattain uusi pohjoismainen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö. Tällä on Pohjoismaissa kansalaisten vahva tuki.

Pohjoismaissa, kuten muuallakin Euroopassa, puolustusvoimiin kohdistuu merkittäviä säästöpaineita samalla kun käytettävä materiaali kallistuu. Toimintakenttä on jatkuvasti kehittynyt kylmän sodan päättymisen jälkeen vastakkainasettelun väistyttyä ja kriisinhallinnan sekä rajat ylittävien uhkien merkityksen lisäännyttyä. Tämän myötä merkitykseltään kasvavia aiheita pohjoismaisessa yhteistyössä, sekä laajemmin EU:n ja Naton puitteissa, ovat muun muassa sotilaallisten voimavarojen kehittäminen, yhteiskäyttö ja jakaminen.

Pohjoismaiden kokoaan vahvempi kansainvälinen asema perustuu muun ohella niiden rooliin ja aktiiviseen toimintaan kansainvälisen turvallisuuden, vakauden ja vaurauden tuottajina, ei kuluttajina. Näin on oltava myös jatkossa. Pohjoismaat voivat samalla olla toistensa parhaita kannustajia ja esikuvia vaikkapa kehitysavussa, kriisinhallinnassa ja rauhanvälitystoiminnassa.

Johdonmukaista ja käytännöllistä ulkopolitiikkaa

Hyvät kuulijat,

Suomen menestystä palvelee parhaiten johdonmukainen ja käytännöllinen ulkopolitiikka. Siihen kuuluu pitkäjänteinen Suomen aseman rakentaminen aktiivisella osallistumisella sekä toimiminen samojen periaatteiden ja arvojen ohjaamina kaikissa kahden- ja monenvälisissä suhteissamme. Tällä toimintatavalla on Suomessa laaja poliittinen tuki ja kansalaisten luottamus.

Johdonmukaisuus perustuu myös siihen, että toiminta eri sektoreilla, kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kauppapolitiikassa ja kehityspolitiikassa tukee toisiaan.

Uusi valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle kuluvan vuoden aikana. Hallitus valmistelee selontekoa hyvässä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa, ja eduskunnassa asiaa seuraa parlamentaarinen kontaktiryhmä.

Selontekomenettely edistää vuorovaikutusta eduskunnan kanssa sekä yhteiskunnallista keskustelua ja tietoisuutta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiakysymyksistä. Menettelyllä myös tuetaan Suomessa arvostettua laajaa poliittista konsensusta ja kansalaisten tukea tällä sektorilla.

Tämänkertainen selonteko on ennen kaikkea kattava arvio globaalien muutosten turvallisuuspoliittisesta merkityksestä Suomelle. Toimintalinjauksessa korostuu sitoutuminen Euroopan unioniin perustavaa laatua olevana turvallisuuspoliittisena valintana. Puolustusvoimien uudistamisen suhteen selonteossa katetaan sekä vuoteen 2015 mennessä toteutettava puolustusvoimauudistus että tämän jälkeisiä pidemmän tähtäimen näkymiä ja tarpeita. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden käsittely on luonteva osa laajaan turvallisuuskäsitykseen perustuvaa selontekoa, mutta selonteko ei muuta kotimaan hyvin toimivia toimivaltasuhteita, eikä tarkoituksena ole turvallisuusajattelun erityinen korostaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Selonteon painopiste säilyy ulkoisessa toiminnassa.

Hyvät kuulijat,

Turvallisuuspolitiikassa on huomioitava, että kansainvälisen sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tarpeet ovat jatkossakin merkittävät. Suomen tulee jatkaa vastuullista osallistumistaan.

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan lähivuosina merkittävässä asemassa osallistumisessa on Suomen vahva rooli YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa. Suomalaisjoukkojen vahvuus UNIFIL:ssä on tällä hetkellä enintään 200, mutta meillä tulee olla valmius tarpeen mukaan harkita vahvuuden nostamista. Myös uusia operaatioita on harkittava kansainvälisistä tarpeista ja päätöksistä riippuen.

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Suomessa suunnitelmien mittaluokkaan verrattuna poikkeuksellisen suurta huomiota osakseen on saanut mahdollinen Suomen ja Ruotsin osallistuminen Islannin ilmavalvontaan kuuluvaan lentotoimintaan. Taustalla ovat Norjan entisen ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin Pohjoismaiden ulkoministerien pyynnöstä vuonna 2009 laatima raportti, joka sisälsi joukon ehdotuksia Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämiseksi. Suomelle asian selvittäminen ja harkinta on ennen kaikkea Islannin kiinnostukseen perustuva pohjoismainen hanke. Lentotoimintaa toteutetaan ajoittaisissa lyhyissä vuoroissa selkeästi rauhanajan tehtävänä.

Turvallisuuspoliittisia teemoja, joissa toivoisin Suomen profiilia pidettävän erityisen korkealla ja vahvistettavan, ovat myös rauhanvälitys, naiset kansainvälisen turvallisuuden kysymyksissä sekä asevalvonta. Viimeksi mainitulla sektorilla Suomi tulee toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että viivästyksestä huolimatta liikevoima kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi säilytetään eikä saavutettua edistystä menetetä.

Suomella on myös merkittävä tehtävä Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä käsittelevän konferenssin tunnustelussa alivaltiosihteeri Laajavan johdolla, mikä tukee samalla laajemmassa perspektiivissä myös Suomen osaamista ja osallistumista Lähi-idän vaikeiden ongelmien käsittelyssä.

Ulkoministeriössä osataan ja kannustetaan

Hyvät kuulijat,



Suomella on ulkoasiainhallinnon henkilöstössä osaava ja itsestään paljon antava voimavara. Työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen on ajoittain raskasta, varsinkin niillä joiden työhön kuuluu paljon erilaisten kriisitilanteiden hoitamista joko ministeriössä tai ulkomaan edustuksessa. Kuluneen vuoden aikana esimerkiksi Afganistanin ja Syyrian tilanteet ovat aiheuttaneet aivan erityisiä vaatimuksia henkilöstöllemme.

Kiitän ulkoasiainhallinnon työntekijöitä ja heidän perheitään korvaamattoman arvokkaasta panoksesta.

Suomalaisten luottamus ulkoasiainhallintoon on vankka ja kutsumusammatissaan toimiva henkilöstö vaikuttaa työssään tärkeisiin asioihin. Työhyvinvointiin ja johtamisen kehittämiseen panostetaan, jotta ulkoministeriö menestyisi jatkossakin yhtä hyvin kilpailussa osaavan ja motivoituneen työvoiman saamisesta ja säilyttämisestä.

Ulkoasiainhallinnon koko yhteiskunnalle tuottamien palveluiden arvoa ei kyseenalaisteta, mutta niitä ei ole saatu resursoitua niiden kysyntää vastaavalla tavalla. Myös ulkoministeriön toimintamäärärahoja leikataan noin 6 % osana hallituksen valtiontalouden tasapainottamisohjelmaa.

Säästöt iskevät edustustoverkkomme laajuuteen. Muutokset toteutetaan osana kokonaisvaltaista pidemmän aikavälin kehityssuunnitelmaa. Voimavaroja keskitetään maihin ja alueille, joiden taloudellinen ja poliittinen merkitys on Suomen kannalta kasvamassa.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että siirrämme lakkautusratkaisujen yhteydessä vapautuvia henkilöstövuosia priorisoituihin tehtäviin niihin edustustoihin, jotka ovat erityisen kovan työpaineen alla. Erityistä huomiota kiinnitetään mahdollisen turvallisuusneuvostokauden tarpeisiin, mutta myös esimerkiksi maahantulotehtävien hoitoon.

Ulkomaanedustuksen kehittämisessä myös hyödynnetään ja kehitetään yhteistyötä EU:n puitteissa ja Pohjoismaiden kanssa, pyrkimyksenä muun muassa lieventää edustustoverkon supistamisesta syntyviä haittavaikutuksia.

Käytännön työssään edustustot turvautuvat yhä enemmän asemamaasta rekrytoituun henkilöstöön. On tärkeää, että työyhteisöjä johdetaan siten, että tähän henkilöstöryhmään kuuluvat tuntevat aina olevansa täysiveroisia työyhteisön jäseniä.

Venäjän edustustoissamme toimivat paikalta palkatut viisumityöntekijät muodostavat oman erityisryhmänsä, koska useimmat siirtyvät tehtäviinsä Suomesta. Viisumikysynnän useamman vuoden jatkunut raju kasvu on asettanut aivan erityisiä kapasiteettihaasteita. Hyvät viisumityöntekijämme ovat jatkuvasti venyneet aivan poikkeuksellisiin työnsuorituksiin.

Hakemusten vastaanoton ulkoistamisratkaisut olivat aivan välttämättömiä ja ovat onnistuneet hyvin. Jatkuneen kasvun myötä UM on innovatiivisesti luonut maantieteellisestä sijainnista riippumattoman sähköisen viisumikäsittelyprosessin. Kouvolaan on perustettu viisumipalvelukeskus, joka ryhtyy käsittelemään viisumihakemuksia valikoitujen edustustojen puolesta.

Kotimassa supistuksina lakkautetaan Eurooppatiedotuksen maakuntapisteet Rovaniemeä lukuunottamatta, ja toiminta keskitetään Helsingistä käsin toteutettavaksi.

Useista ulkomaan ja kotimaan toimipisteiden lakkautuksista huolimatta tarpeellisia säästöjä ei saada kokoon ilman Helsingissä toimivan henkilöstömäärän melko raskasta leikkausta. Käytännössä leikkaus on noin 100 henkilöstötyövuotta vuoteen 2016 mennessä, minkä lisäksi matkustuskustannuksia leikataan noin 10 %:lla.

Säästöjen vuoksi ulkoasiainhallinnossa tarvitaan yhä enemmän töiden tärkeysjärjestyksen asettamista ja resurssien joustavampaa kohdistamista sen mukaisesti. Esimiestehtävissä toimivilla henkilöillä on erityinen vastuu siitä, että prioriteetteihin panostettaessa samalla vähemmän tärkeissä asioissa työmäärää karsitaan. Töiden priorisointi ja henkilöstön jaksaminen kaikilla tasoilla on minusta tärkeä aihe ministeriön ja henkilöstöjärjestöjen keskusteluissa.

Henkilökohtaisesti pidän erittäin tärkeänä, että ulkoministeriö on muutostilanteessa hyvä työnantaja. Haluan tehdä kaiken tarvittavan sen varmistamiseksi, että edustustoverkon uudistaminen ja töiden priorisointi johtavat henkilöstön työpanoksen tehokkaampaan käyttöön saamiseen ja sitä kautta myös työn palkitsevuuden kasvuun.

Toivotan kaikille työn iloa, inspiraatiota ja jaksamista matkallamme kohti mahdollista YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen tehtävää ja muita tulevaisuuden haasteita.

Meillä on nyt mahdollisuus keskusteluun ennen kuin pääsemme nauttimaan Iris Schwanckin esityksestä Suomesta kansainvälisten kirjamessujen teemamaana.