Ulkoministeri Tuomiojan puhe kv. symposiumissa Kuopiossa 3.9.2014

Ulkoministeri Tuomiojan puhe "Justice and Solidarity: The European Utopia in a Globalising Era" -symposiumissa 3.9.2014 Kuopiossa.  

Check against delivery

Rule of law, Justice and Europe/Demokratia, oikeusvaltio ja Eurooppa

Distinguished participants, arvoisat kuulijat,

On ilo olla Kuopiossa osallistumassa Eurooppaa, oikeutta ja solidaarisuutta käsittelevään symposiumiin. Omassa puheessani pohdin demokratian ja oikeusvaltion käsitteitä eurooppalaisessa kontekstissa ja erityisesti ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kuopio sopii erinomaisesti tilaisuuden pitopaikaksi. Täällä ovat vaikuttaneet esimerkiksi sellaiset Suomen historian merkkihenkilöt ja eurooppalaisten arvojen ja ajatusvirtausten välittäjät kuin Johan Vilhelm Snellman ja Minna Canth. Monet heidän ajamistaan asioista, kuten koulutuksellinen tasa-arvo ja kansalaisyhteiskunnan kehittäminen, ovat edelleen polttavan ajankohtaisia niin kansallisesti kuin eurooppalaisellakin tasolla.

Ladies and Gentlemen, it is a great pleasure to be here with you today, and I very much welcome the focus of this conference on Europe, justice and solidarity. I would now like to make a few comments on these questions, with a special emphasis on the rule of law and human rights issues. It can be asked whether these are just lofty ideals that are highlighted as common European heritage, but compromised in times of political and economic crises. Or are there solid and shared basic values that serve to uphold the rule of law and human rights even when resources are strained or political crises dominate the landscape?

It is of importance that both the Council of Europe and the European Union share the same fundamental values – human rights, democracy and the rule of law – even though they are separate entities which perform different roles. While the EU's approach has historically been more on the economic cooperation of its Member States, the Council of Europe has from the beginning focused on democratic institutions, helping e.g. to draft legislation. Strengthening national democratic structures and decision-making has been viewed as the best way to further also European security and good relations between States.

However, in spite of the current economic challenges facing the European Union, we must not forget either that the Union does not exist for economic purposes alone. The primary purpose of the original Single market was to create a new Europe that “is indispensable for the preservation of peace”. The EU can indeed be described as perhaps the most successful peace project in world history. This is also due to European integration being founded on a common value base which cannot be compromised. The Union’s foundational values are reflected in Article 2 of the Treaty on European Union: respect for human dignity, freedom, democracy, equality, the Rule of Law and respect for human rights, including the rights of persons belonging to minorities.

Kuten juuri totesin, Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina. Näiden arvojen joukossa oikeusvaltioperiaate on kaikkien muiden mainittujen arvojen lähtökohta. Oikeusvaltion idea kehitettiin aikanaan vastaamaan mielivaltaiseen ja ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön, ja myös nykyisen perustuslakimme perusoikeussäännökset ilmentävät oikeusvaltioperiaatetta. Tarkastelen seuraavaksi oikeusvaltion keskeisiä elementtejä ennen kuin otan perus- ja ihmisoikeudet lähempään tarkasteluun.

***
Puheeni otsikossa on mainittu samalla kertaa oikeusvaltio ja yksi sen perustavista instituutioista, demokratia. Demokratian eli kansanvallan ohella oikeusvaltion keskeisiin elementteihin on luettu valtion organisointi oikeussäännöin ja valtioelinten, viranomaisten ja kansalaisten toimiminen näiden oikeussääntöjen mukaisesti, siis laillisuusperiaate. Lisäksi yksilön oikeusaseman turvaa lainsäädäntö, hallinnon lainalaisuus, riippumaton tuomioistuinlaitos ja perusoikeuksien kunnioittaminen. Perustuslaissa säädetyt perusoikeudet suojaavat yksilön asemaa sekä suhteessa valtioon että muihin yksityisiin.

Suomen korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti ja arvostettu oikeusvaltiokysymysten asiantuntija Pekka Hallberg on jäsentänyt oikeusvaltion perusteita neljän kokonaisuuden kautta:
1. Vallankäytön sitominen lakiin eli julkinen valta perustuu lainsäädäntöön ja lakia kunnioitetaan.
2. Vallanjaon pitäminen tasapainoisena: perinteisen vallan kolmijako-opin mukaisesti lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan.
3. Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen siten, että lainsäädännössä määritellyt oikeudet tosiasiassa toteutuvat.
4. Järjestelmän toimivuus kokonaisuutena: oikeusvaltiossa on kyse laajasta kokonaisuudesta, johon liittyvät demokratia, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioitus, tasa-arvo ja turvallisuus.

Oikeusvaltion ideaan kuuluu siis suuri määrä käsitteitä, joiden sisältö on väistämättä jossain määrin tulkinnanvarainen ja voi vaihdella kulloisenkin asiayhteyden mukaan. En kuitenkaan voi tässä puheenvuorossa käsitellä kaikkia niitä syvemmin, vaan keskityn seuraavassa perus- ja ihmisoikeuksiin.

Kuten tunnettua, ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat yhtäläisesti ja poikkeuksetta jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle. Ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen ihmisestä moraalisena ja eettisenä olentona sekä jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta. Ihmisoikeuksien tärkeitä ominaispiirteitä ovatkin yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus, jakamattomuus ja perustavanlaatuisuus. Kansallisesti taas puhumme perusoikeuksista eli perustuslaissa kaikille turvatuista oikeuksista. Sisällöllisesti perus- ja ihmisoikeudet vastaavat pitkälti toisiaan, oli sitten kyse ns. ensimmäisen sukupolven ihmisoikeuksista eli kansalais- ja poliittisista oikeuksista tai ns. toisen sukupolven taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista.

Ihmisoikeuksien painoarvo ja ihmisoikeusnormien kehittäminen sai voimakkaan sysäyksen toisen maailmansodan julmuuksista. Vaikka keskitynkin puheenvuorossani Eurooppaan, on tässä yhteydessä todettava se perustavanlaatuinen merkitys, joka Yhdistyneiden kansakuntien yleisistunnossa vuonna 1948 hyväksytyllä ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella on. Julistuksella on ollut merkittävä rooli kansainvälisten ihmisoikeusnormien kehittämisessä ja se on saanut lähes kaikkien valtioiden hyväksynnän. Siinä mainitut oikeudet ovat antaneet pohjan yli 90 kansainväliselle sopimukselle, julistukselle ja muille asiakirjoille pelkästään YK-järjestelmässä.

Totean vielä kuvaavana piirteenä Euroopassa vallitsevan monenlaisen päällekkäisyyden ihmis- ja perusoikeuksien sääntelyssä ja suojelussa: meillä on YK:n sopimusvalvontajärjestelmä, Euroopan neuvoston puitteissa Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuin, viimeisimpänä tulokkaana Euroopan unionin perusoikeuskirja, johon EU-tuomioistuin nykyään myös säännönmukaisesti viittaa, sekä kansalliset perustuslait ja tuomioistuimet. Lisäksi valmisteilla on EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä on ollut Suomen pitkäaikainen tavoite. Olemmekin hyvin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluprosessi on nyt saatettu päätökseen ja liittyminen näyttäisi olevan lähellä. Suomi on toiminut liittymisen puolesta pitkään ja aktiivisesti, ja liittyminen on mielestämme tärkeää sekä symbolisesti että yksilön kannalta.

Unionin toimielinten saattamista ensi kertaa ulkopuolisen perus- ja ihmisoikeusvalvonnan piiriin on pidettävä monella tapaa merkittävänä edistysaskeleena. Liittyminen tulee vahvistamaan perus- ja ihmisoikeuksien suojaa Euroopassa saattamalla EU:n oikeusjärjestelmän ulkopuolisen ihmis- ja perusoikeuksien kontrollin piiriin. Se on nähtävä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa täydentävänä perusoikeuksien suojan takeena. Liittymisellä täydennetään toisaalta myös unionin jäsenvaltioiden kansallisten perusoikeusnormistojen muodostamaa suojaa.

***
When having a closer look at the European human rights system, the European Convention on Human Rights stands out. The treaty, inspired by the 1948 Universal Declaration of Human Rights, was designed to protect human rights, democracy and the rule of law. The Convention was carefully crafted by experts of those 10 countries from Western Europe who founded the Council of Europe in 1949. Today the convention is a landmark instrument to which all 47 Council of Europe member states are parties.

The European Convention on Human Rights was the Council of Europe’s first legal treaty to protect human rights. Its preamble provides for "the maintenance and further realization of human rights and fundamental freedoms," which "are the foundation of justice and peace in the world and are best maintained on the one hand by an effective political democracy and on the other by a common understanding and observance of the human rights upon which they depend."

The Convention, signed in 1950, entered into force in 1953. At the same time was established the European Commission of Human Rights and the European Court of Human Rights. On the 1st of November 1998 the new European Court of Human Rights was established to be the only control organ, "the single court", and the Commission ended its work at the end of October 1999.

The Court's rulings are binding. The Convention has proved to be both flexible and innovative. It is called a living instrument that must be interpreted according to present-day conditions. I would argue that the evolutive interpretation on one hand and the national margin of appreciation on the other have laid the best possible foundation for a widely shared European human rights system. In order to be effective, the system has to be perceived as legitimate and based on shared values in all countries that are parties to the Convention. 

***
Käsittelen vielä Euroopan ihmisoikeussopimusta konkreettisemmalla tasolla. Koska sopimus on itsessään suhteellisen suppea ja yleisluontoinen, se edellyttää jatkuvaa uutta pohdintaa ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan kautta. Sopimus koskee lähinnä perinteisiä vapausoikeuksia, mutta sopimuksella on turvattu myös esimerkiksi oikeus koulutukseen ja ammattiyhdistystoiminnan vapaus. Vapausoikeuksista mainittakoon kidutuksen kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, ajatuksen- omantunnon ja uskonnonvapaus sekä sananvapaus.

Otan kuitenkin lähempään tarkasteluun sopimuksen 6 artiklan, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja on tärkeä osa oikeusvaltioperiaatetta. Tähän artiklaan liittyvät tapaukset ovat korostuneet viime vuosina sopimuksen valvontakäytännössä ja sopimusmääräys on osoittautunut ehkä vaikeimmin tulkittavaksi ja myös sopimusvaltioiden kannalta yhdeksi haastavimmista artikloista. Keskeistä on, että artikla on sopimuksen laajin ja sen vuoksi sitä koskevia tulkintoja on eniten.

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on monitahoinen kysymys. Arvioitaessa oikeudenmukaisuuden kriteerien täyttymistä kiinnitetään huomiota ainakin tuomioistuimen riippumattomuuteen, viivytyksettömän oikeudenkäynnin vaatimukseen ja oikeuteen käyttää avustajaa jo esitutkinnassa. Muita merkityksellisiä seikkoja ovat sopimuksen lisäpöytäkirjassa oleva ne bis idem –kielto ja itsekriminointisuoja. Ensiksi mainittu kielto syyttää tai tuomita kahdesti samassa asiassa samoin kuin syytetyn oikeus pysyä vaiti ja olla esittämättä todisteita itseään vastaan ovat meillä Suomessakin pitkälti toteutuneet juuri ihmisoikeustuomioistuimen tulkintojen kautta.

***
Haluaisin vielä korostaa ihmis- ja perusoikeuksien perustavanlaatuisuutta. Tässä yhteydessä varsin mielenkiintoinen kysymys on kansallinen harkintamarginaali, joka Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyneillä valtioilla on. Sopimusmääräyksiä voidaan kansallisesti tulkita jossain määrin, mutta marginaali on hyvin vähäinen ihmisoikeuksien kovan ytimen alueella kuten vapauteen ja koskemattomuuteen tai sananvapauteen liittyvissä kysymyksissä. Se kuitenkin laajenee lähestyttäessä esimerkiksi omistusoikeuteen ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Ratkaisut eivät silti aina ole helppoja tai yksiselitteisiä.

Esimerkistä käy muutaman vuoden takainen niin sanottu krusifiksi-päätös, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto kumosi aiemman jaostotuomion koulujen krusifikseista. Tapauksessa Italiassa asuva suomalainen nainen oli valittanut lastensa luokissa olevista krusifikseista. Ensi vaiheessa tuomioistuin katsoi, että koululuokissa olevat krusifiksit vahingoittavat vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan omien vakaumustensa mukaisesti. Ratkaisusta syntyi suuri kohu ja jatkokäsittelyssä tuomioistuimen suuri jaosto totesi, että vaikka krusifiksi on uskonnollinen symboli, ei ollut näyttöä, että koulujen seinällä olevat krusifiksit vaikuttaisivat oppilaisiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut heijastavat omalta osaltaan sitä tosiasiaa, että Eurooppa on kansallisvaltioiden monikulttuurinen kokonaisuus. Euroopan ihmisoikeussopimus on elävä instrumentti, jota tavallisen ja evolutiivisen tulkinnan kautta kehitetään vastaamaan muuttuvaa yhteiskunnallista todellisuutta ja arvoja. Vaikka alkuperäiset sopimusmääräykset eivät esimerkiksi annakaan samaa sukupuolta olevien välisille perhesuhteille yhtä pitkälle menevää suojaa kuin eri sukupuolta oleville, linjasi tuomioistuin vuonna 2010 tapauksessa Schalk ja Kopf vastaan Itävalta, että perhe-elämän – eikä vain yksityisyyden – suoja ulottuu myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden vakiintuneisiin parisuhteisiin.

***
In addition, I would also like to make some comments on topical issues relating to the rule of law, justice and Europe.
Earlier this year the Secretary General of the Council of Europe launched a report on the state of democracy, human rights and the rule of law in Europe. The report provides quite alarming information on the situation in Europe:  discrimination, racism, conditions of detention, corruption, just to mention few, are wide-spread problems on our continent.

According to the report, the set-up and functioning of the judiciary is also among the most frequent challenges in Europe - which obviously has direct implications to the access to justice and protection of human rights.

The report very effectively helps us to focus our attention to the key human rights challenges in Europe and provides a set of recommendations how to tackle these challenges. To prepare the report the Secretary General sent a request of information to each Member State on three particular challenges identified on the basis of recommendations of the monitoring bodies. Regarding Finland, the three identified questions included: situation of the Sami; detention conditions; and violence against women.

Clearly, the process is very useful in terms of the support it renders to the effective functioning of the independent monitoring mechanisms. It also supports more systematic use of the findings of the monitoring mechanisms and helps to focus our attention on the key human rights challenges in Europe.

We all have our challenges when it comes to human rights. Discussing these challenges openly, sharing good practices and learning from each other it therefore most useful for all of us.

***
The current crisis in Ukraine has shown that the Council of Europe and its instruments can have a central part to play solving the situation. The role of the Council of Europe is mainly to build and restore confidence, protect human rights and support the development of legislation and justice systems.

Secretary General, Commissioner for Human Rights, Venice Commission and different monitoring bodies have been providing their expertise in the situation in Ukraine. One of the initiatives includes International Advisory Panel to support the investigation of human rights violations that have taken place. Furthermore, the Venice Commission provides its expertise to drafting of the new Constitution. The Council of Europe also has a programme to support immediate measures related to the constitutional process, renewal of legislation, strengthening of human rights including minority rights etc.

To come back to the report on the state of democracy, the rule of law and human rights in Europe, one of the conclusions was that in the situations of crisis or conflict the Council of Europe monitoring mechanisms should be able to respond even more effectively and quickly.

A good example is the very quickly launched visit of the experts of the Framework Convention for the Protection of National Minorities to Ukraine last spring (March 2014). In a crisis situation, a visit by an independent mechanism and the information collected as well as conclusions made by it are vital.
***
Lopuksi vielä muutama sana ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä: Mitä tulee Ukrainan kriisiin, Suomi painottaa EU:n yhtenäisyyttä samalla kun pyrkii vaikuttamaan Venäjään korkean tason kahdenvälisten keskustelujen kautta. Suomi myös tukee Ukrainaa kehitysyhteistyövaroin Euroopan neuvoston ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta. Lisäksi Suomi on tukenut Etyjin monitorointimissiota Ukrainassa rahallisesti ja lähettämällä henkilökuntaa. Tavoitteena on päästä kestävään poliittiseen sopuun ja tilanteeseen, jossa oikeusvaltion eri ulottuvuudet toteutuvat.

Yleisellä tasolla korostan, että yksilön ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sääntelevät sopimukset ovat eurooppalaisen oikeusvaltion kivijalka. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten antaman suojan tasoa on alueellisesti kehitetty yksityiskohtaisemmaksi. Eurooppalaisella tasolla päästään suojelun tasossa kattamaan myös sellaisia kysymyksiä, joiden kansainvälinen sääntely on erinäisistä syistä ja herkkyyksistä johtuen vaikeaa. Tästä esimerkkeinä ovat muun muassa vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät eurooppalaiset sopimukset, joista toisella suojellaan kansallisia vähemmistöjä ja toisella kieliä, joita käytetään alueellisesti tai vähemmistöryhmissä.

Oikeudellisen sääntelyn, sopimusverkoston ja muiden standardien kattavuus ei kuitenkaan kerro koko totuutta oikeusvaltion tilanteesta. Poliittinen tahto voi riittää normiston luomiseen, usein vertaispaineen vaikutuksesta. Oikeusvaltion todellinen tilanne punnitaan vasta normien ja eriasteisten standardien täytäntöönpanon kautta. Tässä eurooppalainen kivijalkamme säröilee – perusta ei ole niin vahva kuin 65 vuodessa luotu sopimusjärjestelmä antaisi olettaa.

Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon valvontaan perustettu alueellinen järjestelmä pohjautuu varsinkin uusien sopimusten osalta määräaikaisraportoinnille ja sen pohjalta avautuvaan rakentavaan vuoropuheluun viranomaisten ja myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Täytäntöönpanoa valvovat elimet ovat itsenäisiä ja riippumattomia. Olemme sopimusmääräyksiä hyväksymällä antaneet niille toimivallan.

Pidän erittäin huolestuttavana suuntausta, jossa näiden valvontaelinten näkemyksiä, päätelmiä ja suosituksia kyseenalaistetaan täysin poliittisin perustein. Avoimuutta rajoitetaan ja raportoinnin kautta saatuja tietoja ja päätelmiä halutaan pitää pois julkisuudesta. Pahimmillaan päätelmät ja suositukset lukkiutuvat Euroopan neuvoston ministerikomiteaan poliittisten erimielisyyksien takia. Itsenäisten ja riippumattomien sopimusvalvontaelinten päätelmien sisältöä pyritään muuttamaan kyseenalaistamalla niiden sisältöä. Samalla kyseenalaistetaan sopimusvalvontajärjestelmän tarkoitus ja sitoutuminen oikeudellisiin velvoitteisiin.

Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon osalta peräänkuulutan ajattelumallin muutosta. Pidän jokseenkin kummallisina toteamuksia, että hallitus menee puolustamaan määräaikaisraporttiaan sopimusvalvontaelimeen. Kyseessä ei ole sopimusvaltion tuomitseminen. Kyseessä on jatkuva rakentava vuoropuhelu ja riippumattoman tahon antama kannustus nostavat täytäntöönpanon tasoa entistä korkeammalle kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen. Täytäntöönpanon kehittämistä voidaan tehdä monin eri tavoin ja välinein. Kärjistäen voisikin sanoa, ettei tule katsoa asioita mustavalkoisesta, vaan edistää ihmisoikeusmyönteistä kehitystä.

Tulee myös muistaa, että ensisijainen ja viimekätinenkin vastuu Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän toimivuudesta on sopimusvaltioilla itsellään, erikseen ja yhdessä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen johdannosta ilmenee. Toimiva oikeusvaltio, jossa perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat, vaatii työtä ja sitoutuneisuutta joka päivä.

Kiitän kaikkia kuulijoita huomiostanne ja toivon keskustelun jatkuvan vilkkaana.