Ulkoministeri Tuomioja: YK:n kehitystavoitteet ja huumetalouden torjuminen
Hyvät kuulijat,
Vaikka emme tunne absoluuttisella tarkkuudella huumeongelmien maailmanlaajuisia mittasuhteita, tiedämme kuitenkin niistä riittävästi voidaksemme määritellä huumekysymyksen kaikkine tunnettuine lieveilmiöineen ehdotonta huomiota vaativien globaalien ongelmien joukkoon. YK:n arvioiden mukaan laittoman huumekaupan arvo on noin 400 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa eli 8 prosenttia koko maailmankaupasta. Se on samaa suuruusluokkaa kuin turismin ja öljyteollisuuden liikevaihto.
Huumeet eivät ole eilispäivän keksintö. Jo ensimmäinen tunnettu kirjoitettu sumerinkielinen teksti vuodelta 3100 eKr. sisältää viittauksen oopiumiin "ilon lähteenä" ja huumekasvit lienee tunnettu ainakin 8000 vuotta sitten. Siksi on selvää, ettei realistinen huumepolitiikka voi koskaan täydellisesti päästä huumeiden käytön eliminoimiseen, vaan on tähdättävä huumeiden käytön ja huumehaittojen minimointiin.
YK:n huumeviraston viime kesänä julkistettu raportti "World Drug Report 2004" lienee tällä hetkellä luotettavin lähde arvioitaessa huumekysymyksen ulottuvuuksia. Se on lajissaan kattavin yritys kartoittaa kokonaistilanne, mikä on luonnollisesti haasteellinen tehtävä. Raportti sisältää mm. seuraavat tiedot:
· N. 3 prosenttia maailman väestöstä eli 185 miljoonaa ihmistä oli käyttänyt huumeita viimeksi kuluneen vuoden aikana. Heistä kannabiksen käyttäjiä oli 150 miljoonaa, oopiumia, heroiinia tai morfiinia käyttäjiä 15 miljoonaa ja kokaiinin käyttäjiä 13 miljoonaa. Amfetamiinia ja sen johdannaisia (mukaanlukien ecstasy) käytti noin 30 miljoonaa ihmistä. Luvut ovat hieman suurempia kuin edellisessä, vuonna 2000 julkaistussa raportissa. Varovainen johtopäätös on, että huumeiden käytön kasvuvauhti on mahdollisesti hieman hidastunut, mutta toisaalta metodologiset tekijät saattavat vääristää kuvaa.
· Oopiumin suhteen Afganistan on avainasemassa. Maahan keskittynyt unikon viljely on noin 75 prosenttia maailman kokonaistuotannosta. Kokonaisuutena maailmassa tuotettu oopiumin määrä on pysytellyt vakaana.
· Kokaiinituotanto on laskenut noin 30 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2003 eli laskeva trendi on nyt jatkunut neljän vuoden ajan.
· Huumausaineiden viljely, tuotanto ja heroiinin kohdalla myös markkinat ovat siirtymässä teollisuusmaista siirtymätalousmaihin ja joihinkin kehitysmaihin.
Esitellessään huumeraportin YK:n huumeviraston johtaja Antonio Costa korosti köyhyyden ja heikkojen hallintorakenteiden ylläpitävän ja edistävän huumeiden leviämistä. Huumeiden vastaisen toiminnan tulee olla ankkuroituna hallitusten sosio-ekonomiseen ohjelmaan kaikkialla maailmassa. Maailmassa vallitsee kuitenkin yhteisymmärrys huumeiden aiheuttamista suurista yhteiskunnallisista ongelmista ja niiden poistamisen välttämättömyydestä.
Ulkoministeriön toiminta huumekysymyksissä perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen huumausainepoliittisesta toimenpideohjelmasta vuosille 2004-2007. Käytännössä tämä työ tapahtuu osana lähialue- ja kehitysyhteistyötä. Lisäksi Suomi tukee YK:n huumausainevirastoa.
Huumausaineproblematiikka kehitysmaissa liittyy köyhyyteen, jonka poistaminen on YK:n vuosituhatjulistuksen sisältämistä kehitystavoitteista keskeisin. Seuraavassa kartoitan yksityiskohtaisemmin huumeiden vastaisen toiminnan ongelmia Afganistanissa, jossa köyhyys, huumeet, rikollisuus ja sodan seuraukset kohtaavat tänä päivänä ehkä näkyvämmin kuin missään muualla maailmassa.
YK:n vuosituhatjulistus ja huumeet
YK:n vuosituhatjulistus sisältää kansainvälisen laillisuusperiaatteen vahvistamista korostavassa osuudessa myös tavoitteen huumeongelman suhteen: kaksinkertaistaa huumeiden vastaisen toiminta. Vaikka julistuksen varsinaiset kehityspäämäärät eivät sisällä suoranaista viittausta huumekysymyksiin, on selvää, että monet niistä eivät ole mahdollisia ilman puuttumista huumeongelmiin.
Näin on asianlaita erityisesti vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteista keskeisimmän - köyhyyden ja nälän poistamisen - suhteen. Huumekysymys kytkeytyy läheisesti myös useisiin muihin julistuksen päämääriin: sukupuolten tasa-arvoon, lapsikuolleisuuteen (huumeet/hiv/aids-kytkentä), äitiysterveydenhuoltoon ja hiv/aidsin torjumiseen.
Köyhyys ja huumeet
Köyhyyden ja huumetuotannon yhteydet ovat monimutkaiset. Unikon viljely Afganistanissa tai kokapensaiden istutus Perussa ovat olleet perinteisiä ja usein lähes ainoitakin tulonlähteitä köyhimmälle väestön osalle. Niihin on suhtauduttu monin paikoin ilman arvovarauksia, luonnollisena toimeentulon muotona. Pääkaupungeista tulevat direktiivit eivät aina johda toivottuun muutokseen varsinkaan tilanteessa, jossa vaihtoehtona on nälkä. Laillisten, mutta usein vähemmän tuottoisien vaihtoehtoviljelmien tai elinkeinojen juurruttaminen ei ole yksinkertaista.
YK:n huumevirasto on pyrkinyt ratkaisemaan elinkeino-ongelmaa mm. lähestymällä kysymystä tasa-arvonäkökulmasta. Naisten aseman kohentamisen myötä pyritään luomaan "vaihtoehtoista kehitystä", joka ei perustu huumeviljelyyn. Boliviassa, Laosissa, Pakistanissa ja Perussa suoritettujen kartoitusten tuloksena on hiljattain laadittu hankevalmisteluun liittyvä ohjeisto. Tässä vaiheessa on liian aikaista arvioida tämän toiminnon vaikutuksia.
Suomi, YK ja Afganistan
Afganistanin sotien jälkeinen jälleenrakennusvaihe, johon Suomikin osallistuu 30 miljoonalla eurolla, on tuonut esille riskin huumetuotannon nopeasta kasvamisesta. Kaksi vuosikymmentä vallinnut sotatila johti ennestäänkin köyhän maan vielä vaikeampaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sosiaalinen ja fyysinen infrastruktuuri ovat kärsineet suuria vaurioita. Maan kuusimiljoonainen väestö elää äärimmäisessä köyhyydessä.
Tässä tilanteessa unikon viljely on houkutteleva tulonlähde. Se tuottaa tuloa verraten lyhyessä ajassa, sitä on helppo varastoida ja se kelpaa kaupattavaksi ympäri vuoden. Siksi kasvi voi toimia myös luoton takuuna, vaikka luottoja maassa ei juuri muutoin ole saatavilla. Nämä olosuhteet ovat johtaneet huumeviljelmien nopeaan kasvamiseen.
Afganistan on 1960-luvulta alkaen allekirjoittanut useita huumeiden tuotannon ja jakelun kieltäviä kansainvälisiä lakeja ja säätänyt myös kansallisia lakeja vastaavassa tarkoituksessa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1378 velvoittaa sekä Afganistanin siirtymähallinnon että uuden hallituksen noudattamaan näitä lakeja. Lainsäädäntöä on uusittu sekä YK:n ja kansainvälisen yhteisön avustuksella luotu kansallinen huumestrategia.
Huumestrategian myötä luotiin huumetilanteen valvonnan edellyttämät hallinnolliset ja lainsäädännölliset puitteet. Tärkeämpää kuitenkin on strategian sisältämä vaihtoehtoisten toimeentulotapojen luominen. Strategia rohkaisee erityisesti naisia osallistumaan tähän työhön.
Alueellisesti strategia keskittyy unikon viljelyseuduille. Tavoitteena on luoda maaseudulle vaihtoehtoja huumetaloudelle. Tähän pyritään muun muassa luomalla pysyviä laillisia elinkeinoja, vähentämällä yhteisöjen riippuvuutta unikon viljelystä, uudistamalla luottojärjestelmää ja käynnistämällä jälleenrakennusohjelmia.
YK:n huumeohjelma kartoittaa ja valvoo huumetilannetta. Suomi on tukenut vuoden 2001 lopulta lähtien ohjelmaa, jonka päärahoittaja on Iso-Britannia. Hanke on hyvin sopusoinnussa Suomen kehitysmaapoliittisten linjausten ja tavoitteiden kanssa, eritoten rauhan ja turvallisuuden edistämisen näkökulmasta. Hankkeeseen on käytetty vuosina 2001-2004 vajaat miljoona euroa.
Ohjelman toteuttaminen olisi vaikea tehtävä missä tahansa huumeita viljelevässä maassa, mutta sodasta toipuvassa Afganistanissa, jonka sisäisetkin olot ovat vielä lopullisesti järjestymättä, tilanne on erityisen vaikea. Kansainvälisen yhteisön yksi tärkeimmistä tavoitteista Afganistanin poliittisessa prosessissa on taata, että maata ei voida tulevaisuudessa käyttää huumekaupan ja siihen elimellisesti liittyvän terrorismin kasvualustana.
YK:n huumevirasto on edesauttanut kansallisen huumeviraston perustamista Afganistaniin. Strategiaan kuuluu myös valistustoiminta. Valistus kohdennetaan ensisijaisesti viljelijöille ja koululaitokseen. Viljelijöille tehdään tiettäväksi huumetuotannon aiheuttamat seuraukset myös maan sisällä. Viljelyseutujen heimopäälliköitä rohkaistaan julkisesti tuomitsemaan huumeviljelmät. Lapsille suunnatut koulujen valistusohjelmat ovat tärkeitä: usein lapset osallistuvat jo 8-10-vuotiaina unikonviljelyyn.
Afganistanissa - kuten myös Kolumbiassa - huumekaupan kytkennät rikollisuuteen ja terrorismiin mutkistavat tilannetta entisestään. Tehokas huumeiden vastainen toiminta edellyttääkin johdonmukaisuutta turvallisuuspolitiikan, kauppapolitiikan ja kehityspolitiikan välillä.
Kaikista toimenpiteistä huolimatta viimeiset tiedot Afganistanista ennakoivat unikkoviljelmille ennätyssatoa. Tämä osoittaa, että huumeviljelyn lopettaminen vaatii pitkäaikaisia ponnisteluja.
Suomi ja Keski-Aasia
Afganistanista pääasialliset huumereitit kulkevat toisaalta Iranin ja Turkin kautta Eurooppaan, toisaalta pohjoista reittiä Keski-Aasian tasavaltojen ja Venäjän ja Viron kautta Eurooppaan ja myös Suomeen. Pohjoisen reitin merkitys on viime aikoina kasvanut tuntuvasti ja siihen liittyvä huumetuotanto ja -kauppa on kasvanut voimakkaasti. Kaupan kuriinsaattaminen edellyttää niin tuotantoon kuin salakuljetukseenkin puuttumista.
Uusimpana alueellisena toimena on käynnistetty Keski-Aasian alueellinen informaatio- ja koordinaatiokeskus, jonka rahoittamiseen Suomikin on päättänyt osallistua. Kysymyksessä on Uzbekistanissa sijaitsevan Hayreton-rajatarkastusaseman tukeminen. Suomi on myös rahoittanut Tadzhikistanin huumevalvontavirastoa sekä Keski-Aasian alueellista informaatio- ja koordinaatiokeskusta. Hankkeen tarkoituksena on perustaa Uzbekistaniin Keski-Aasian ja Kaukasian alueen järjestäytynyttä rikollisuutta, aluksi erityisesti huumerikollisuutta, vastaan toimivien viranomaisten informaatio- ja koordinaatiokeskus. Tukea Keski-Aasiaan on tarkoitus jatkaa myös lähivuosina.
Latinalaisen Amerikan kokaiinialue
Suurin osa maailman kokaiinista tuotetaan, jalostetaan ja kuljetetaan edelleen neljän Andimaan (Bolivia, Ecuador, Kolumbia ja Peru) köyhyysalueilla. Erityisesti Kolumbiassa maan sisäinen tilanne on epävakaa, mikä osaltaan vaikeuttaa myös huumeongelmien ratkaisua. Yhteiskunnallista epävakautta aiheuttavia liikkeitä tai liikehdintää on ajoittain esiintynyt myös muissa em. maissa. Tunnetuin ja laajin näistä tekijöistä oli Perun Loistava Polku, joka häviöstään huolimatta on vielä viime aikoinakin antanut hajanaisia merkkejä olemassaolostaan. Sillä ei kuitenkaan ole vaikutusvaltaa maassa.
Käydessään viime vuonna Boliviassa, Ecuadorissa ja Perussa YK:n pääsihteeri Kofi Annan ilmaisi huolestuneisuutensa Andien alueen epävakaasta tilanteesta. Annan peräänkuulutti epävakauden syiden vähentämiseen tähtäävää ennaltaehkäisevää toimintaa kansainväliseltä yhteisöltä.
Suomi on tukenut vuodesta 1999 alkaen Perun viranomaisten huumeiden vastaisia ohjelmia yhteistyössä maan huumeidentorjuntaviraston kanssa. Apu on kohdistettu viraston vaihtoehtoisen kehityksen ohjelmaan, erityisesti metsän istutuksen ja viljelyn edistämiseen vaihtoehtona huumeviljelylle. Suomen kehitysyhteistyölinjausten mukaisesti hanke tähtää köyhyyden vähentämiseen, kestävään ja osallistavaan kehitykseen. Hanke toimii perinteisillä kokanviljelyalueilla, joissa pääosin alkuperäiskansoista koostuva väestö elää äärimmäisessä köyhyydessä.
Edellämainittu vaihtoehtoisen kehityksen hanke on hiljattain evaluoitu myönteisin tuloksin. Luonnonvarojen suojelu ja niiden kestävä käyttö on otettu osaksi huumeidentorjuntaviraston toimintaa. Tästä esimerkkinä on muun muassa metsäosaston perustaminen virastoon. Muita huomionarvoisia saavutuksia ovat olleet osallistavan suunnittelun menetelmiin perustuvan metsästrategian laatiminen sekä toteuttajaorganisaatioiden henkilöstön kouluttaminen näiden tehtävien hoitoon. Virasto on myös suomalaisten vaikutuksesta kehittänyt menestyksellisesti paikallisyhteisöjen osallistumis-komponenttia myös muussa huumeiden vastaisessa toiminnassaan.
Myönteisten tulosten valossa Suomi päätti tukea myös kolmivuotista jatkohanketta, joka käytetään kylämetsien hoitoon Pichis-joen laaksossa Oxapampan provinssissa. Suurin osa laakson 14 000 asukkaasta elää äärimmäisessä köyhyydessä ja saavat toimeentulonsa pääasiallisesti perinteisestä maataloudesta. Alue kuuluu kokapensaan tuotantoalueisiin ja viljelykset uhkaavat levitä ilman kestävää vaihtoehtoisen talouden suunnittelua. Huumeidentorjuntaviraston tekemien taustaselvitysten mukaan perhekohtaisen keskimääräistulon oletetaan kasvavan n. 35 prosentilla kun perinteiseen maatalouteen lisätään metsänhoito.
Perun huumeidentorjuntaviraston vaihtoehtoisen kehityksen ohjelmasta sovittiin vuonna 1998 Brysselissä EU:n isännöimässä konsultatiiviryhmän kokouksessa, jossa unionin maat lupasivat yhteensä yli 300 miljoonaa euroa huumeiden vastaiseen toimintaan Perussa. Edelläkuvattu Suomen osuus on siis vaatimaton osa kokonaisuudesta eivätkä pienhankkeissamme saavutetut edistysaskeleet sinänsä merkitse oleellista parannusta kokonaistilanteessa. Toimenpiteet ovat kuitenkin olleet oikeansuuntaisia ja YK:n kehitystavoitteiden mukaisia.
Huumeet ja lähialueyhteistyö
Nuorten lisääntynyt alkoholin ja huumeiden käyttö on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma Suomen lähialueilla. Huumeiden käytön ehkäisy on yksi viidestä painopistealueesta ulkoasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa Suomen lähialueyhteistyön keskipitkän aikavälin toimintasuunnitelmassa vuosille 2003-2005. Tavoitteena on ehkäistä nuoria aloittamasta huumeiden käyttö ja lieventää huumeongelmaisten käyttötapoja. Huumeiden käytön ehkäisytyöllä tuetaan lähialueiden omien huumeohjelmien toteutumista. Hankkeet toteutetaan lähialueiden viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja suomalaisten toimijoiden yhteistyönä.
Käytännön esimerkkinä voidaan mainita vuosina 2003-2005 Viipurin piirissä toteutettava laaja lasten ja nuorten terveyden edistämiseen tähtäävä hanke. Viipurin seudun näkyvimmät nuorten ongelmat - huumeiden käyttö ja hiv-tartunnat - ovat osoitus nuorten pahoinvoinnista ja kyvyttömyydestä huolehtia omasta terveydestään. Hankkeella pyritään lisäämään nuorten terveyskasvatusta (hiv/aids, huumeet, sukupuolitaudit) ja näin auttaa heitä arvostamaan itseään ja omaa terveyttään. Ennaltaehkäisyn lisäksi hankkeessa kehitetään nuorten huumeiden käyttäjien palveluja muun muassa tukemalla liikkuvaa terveysneuvontapistettä.
Myös muilla toimialoilla otetaan huomioon lasten ja nuorten asema lähialueilla niin kahdenvälisten hankkeiden kautta kuin yhteistyössä muiden rahoittajamaiden kanssa. Lähialueyhteistyön kehittämistavoitteen mukaisesti koulutukseen ja inhimillisten resurssien kehittämiseen kiinnitetään huomiota ja näin pyritään vaikuttamaan huumeongelmien yhteiskunnalliseen kasvualustaan.
Suomi tukee myös kansainvälisten järjestöjen hankkeita lähialueilla. Suomi on rahoittanut vuosina WHO:n hiv/aidsin vastaista hanketta, jossa on perustettu matalan kynnyksen neuvontapisteitä suonensisäisten huumeiden käyttäjille ja prostituoiduille Petroskoihin, Kostamukseen ja Sortavalaan. Hankkeessa pyritään välittämään tietoa huumeista ja hiv/aidsista laaja-alaisesti koulujen, työpaikkojen ja median kautta. Suomi on rahoittanut myös kahden uuden huumerikollisuuden tiedonkeruukeskuksen perustamista Suomen lähialueille, toinen Murmanskiin, toinen Petroskoihin. Samalla vahvistetaan Pietarissa jo toimivaa keskusta sekä kehitetään keskusten yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa. Suomi on myös tukenut huumeiden vastaista työtä alueellisten neuvostojen kuten Barentsin euroarktisen neuvoston ja Itämeren alueen tartuntatautien Task Forcen kautta.
Kahdenvälisessä yhteistyössä tärkeät kansalaisjärjestöhankkeet kohdistuvat erityisesti lapsiin ja nuoriin, sosiaalisektorille ja tasa-arvokysymyksiin. Hankkeisiin on myönnetty vuodesta 1997 alkaen noin miljoona euroa vuosittain. Näiden hankkeiden puitteissa kehitetään mm. lastenkotien kasvatustyötä, lastensuojelujärjestöjen koulutusta ja toimintaa.
Lisäksi Suomi tukee lähialueyhteistyövaroin ILO:n hankkeita työtätekevien katulasten ongelman helpottamisessa Pietarissa ja Leningradin alueella. Hankkeet tähtäävät katulasten ja orpojen hyväksikäytön vähentämiseen ja kadulla työskentelevien lasten ja nuorten yhteiskunnallisen selviytymisen tukemiseen.
Lähialueyhteistyövaroin tuetaan myös huumerikollisuuden vastaista toimintaa osana tullilaitosten välistä yhteistyönä ja kolmikantayhteistyönä Suomen, Viron ja Venäjän poliisiviranomaisten välillä.
Johtopäätöksiä
· Vaikka huumetuotanto näyttää tilastojen valossa hieman tasaantuneen, maailmanlaajuisen yhteistyön ylläpitäminen ja tehostaminen on edelleen välttämätöntä,
· Erityisen huolestuttavaa on huumetuotannon nopea kasvu Afganistanissa,
· Suomen tulee jatkossakin keskittyä yhteistyöhön lähialueilla ja Afganistanin jälleenrakennusohjelman tukemiseen, jossa köyhyyden vähentäminen edistää myös huumeiden vastaista työtä.