Ulkoministeri Tuomioja: Globalisaatio, ihmisoikeudet ja konfliktinhallinta

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan puhe Loviisan Rauhanfoorumissa 5.8.2001

Hyvät kuulijat,

Viime aikoina olemme saaneet nähdä ja kuulla hämmentäviä uutisia Genovassa G8–kokouksen ja Göteborgin EU–kokouksen yhteydessä tapahtuneista mellakoista. Mielenosoittajat ottivat rajusti yhteen poliisin kanssa. Kansalaisjärjestöjen kannalta on erittäin vahingollista, että pienen ryhmän hulinointi leimaa myös rauhanomaisesti mieltään osoittavat. Kansalaisjärjestöjen omassa intressissä on tehdä selvä ero väkivaltaisiin ryhmittymiin, joiden toiminnassa ei ole mitään hyväksyttävää.

Mellakkakuvien lisäksi monille jäi varmasti päällimmäisenä mieleen mielenosoitusten liittyminen globalisaation vastustamiseen. Vaikka mielenosoittajilla olikin monia viestejä, useat arvostelevat globalisaatiota epädemokraattiseksi prosessiksi, jossa demokratialla ei ole sananvaltaa ja jonka seurauksena köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tähän kritiikkiin on suhtauduttava vakavasti, mikäli haluamme välttyä yhä kärjistyviltä vastakkainasetteluilta ja ristiriidoilta.

Vaikka pidänkin globalisaatiota suurimmaksi osaksi myönteisenä ja välttämättömänä kehityksenä, on globalisaation ristiriitaiset vaikutukset kuitenkin otettava huomioon. Vaikka globalisaatio luo uudenlaista keskinäistä riippuvuutta ja sitä kautta mahdollisuuksia myönteiseen kehitykseen ja hyvinvointiin, tuo se samalla myös uusia haasteita. Mikäli globalisaation annetaan lisätä eriarvoisuutta, voi se kärjistää sosiaalisia vastakohtaisuuksia. Ne puolestaan saattavat kärjistyä kriiseiksi ja vakavimmillaan jopa aseellisiksi konflikteiksi.

Myös ihmisoikeuksille globalisaatio asettaa monitahoisia haasteita. Talouden liberalisoituminen korostaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien tarvetta ja merkitystä. Siten se vahvistaa ihmisoikeuksien jakamattomuutta. Tiedon lisääntyminen ja ennen kaikkea modernit kommunikaatioyhteydet ovat puolestaan tuntuvasti parantaneet mahdollisuuksia valvoa ihmisoikeustilannetta. Samalla tavoin vaikuttaa kansalaisjärjestötoiminnan kansainvälistyminen ja tehostuminen.

Globalisaatio on herännyt laajaa keskustelua monikansallisten yritysten toiminnan vaikutuksista ihmisoikeuksien toteutumiseen. Yrityksiä on arvosteltu siitä, että ne toiminnassaan jättävät ihmisoikeudet täysin huomiotta tai jopa loukkaavat niitä. Kasvava julkinen huomio ja kuluttajien kiinnostus ovat saaneet myös yritykset itse kiinnittämään huomiota toimintansa ihmisoikeusvaikutuksiin. Kansainvälisen kuluttajaliikkeen organisoimat maailmanlaajuiset kampanjat ja boikotit ovat tässä suhteessa osoittautuneet tehokkaiksi.

Globalisaatio merkitsee monikulttuurisuuden lisääntymistä. Näin on myös meillä Suomessa. Maahanmuuttajien määrä on noussut ja toisaalta suomalaisilla on ollut entistä enemmän mahdollisuuksia työskennellä, opiskella ja matkustella maailmalla. Kasvava tiedonvälitys lisää tietoisuuttamme eri maista ja kulttuureista. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus rikastuttavat ja monipuolistavat yhteiskuntamme ilmettä. Monikulttuurisuus tulisikin nähdä rikkautena - ei uhkana.

Monikulttuurisuuden lisääntyminen on kuitenkin aiheuttanut myös vastareaktioita, kuten muukalaisvihaa ja etnistä syrjintää. Vastajulkaistun Amnesty Internationalin raportin mukaan yksikään maailman maista ei ole vapaa muukalaisvihasta. Syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu muodostavat yhden ihmisoikeuksien kulmakivistä. Syrjintä ihonvärin, etnisen alkuperän, sukupuolen tai muun seikan perusteella loukkaa ihmisarvoa ja on siten tuomittavaa. Näin ollen meillä on velvollisuus tehdä kaikki mahdollinen, sekä kansainvälisesti että kotimaassa, kaikenlaisen syrjinnän ja rasismin torjumiseksi.

Kansainvälisesti ongelmaan yritetään pureutua elo-syyskuun vaiheessa Durbanissa, Etelä-Afrikassa järjestettävässä YK:n kolmannessa rasismin vastaisessa maailmankonferenssissa. Vaikka maailmankonferenssiin tähtäävät neuvottelut ovat tällä hetkellä vaikeassa vaiheessa, toivon, että konferenssista muodostuu merkittävä edistysaskel rasismin vastaisessa taistelussa. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman eteenpäin katsova ja toimintaan suuntautunut lopputulos.

Monimuotoisuuden kunnioittaminen ja syrjimättömyys ovat tärkeitä lähtökohtia myös pyrittäessä vakauteen ja turvallisuuteen. Merkittävä osa erityisesti paikallisista ja alueellisista konflikteista juontaa juurensa ihmisoikeusloukkauksiin, etnisiin ristiriitoihin ja eritoten vähemmistöjen sortoon. Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen toimivat konfliktien ennaltaehkäisynä. Myös konfliktien jälkeisessä jälleenrakennuksessa ovat demokratian vakiinnuttaminen ja ihmisoikeuksien juurruttaminen yhteiskuntaan keskeisessä asemassa uusien konfliktien ehkäisemiseksi. Kestävien ratkaisujen löytäminen edellyttää konfliktin osapuolten sitoutumista ihmisoikeuksien noudattamiseen.

Ei sovi myöskään unohtaa, että valtiot ovat velvollisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia myös konfliktin aikana. Valitettavasti tämä velvollisuus usein unohtuu, ja konfliktit tuntuvat vääjäämättä johtavan ihmisoikeusloukkauksiin. Karkeimpia esimerkkejä tästä ovat raiskaukset, joita näyttää tapahtuneen kaikissa tunnetuissa aseellisissa konflikteissa.

Ihmisoikeuksien rooli konfliktin kaikissa vaiheissa on tunnustettu. Periaatteellinen yksimielisyys vallitsee myös ihmisoikeuksien merkityksestä kriisinhallinnassa. Silti ihmisoikeuksien rooli on käytännössä vielä osin jäsentymätön. Erityisesti siviilikriisinhallinnassa on olennaista, että toiminta tosiasiallisesti vahvistaa ihmisoikeuksia, kansanvaltaa ja oikeusvaltion rakentamista.

Sotilaallisen kriisinhallinnan ja ihmisoikeuksien suhteen keskustelua on herättänyt muun muassa niin sanotun humanitaarisen intervention eli väliintulon oikeutus. Loukataanko ihmisoikeuksia jossakin tilanteessa niin törkeästi, että sotilaallinen väliintulo olisi tällä perusteella hyväksyttävää? Kysymys on vaikea. Toisessa vaakakupissa painaa tällaisen voimankäytön laittomuus kansainvälisen oikeuden mukaan, toisessa puolestaan siviiliväestön suuret kärsimykset.

Konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset heijastuvat usein pakolaisuutena. Toimiva ihmisoikeuspolitiikka on tärkeä osa pakolaisuuden ennaltaehkäisyä. Kaikkea pakolaisuutta ei kuitenkaan pystytä ehkäisemään eikä pakolaisuus ole häviämässä oleva ilmiö. Siksi ennaltaehkäisyn rinnalla on varmistettava kansainvälisen suojelun saatavuus sitä tarvitseville. Olenkin huolestuneena seurannut pakolaisuudesta käytävää keskustelua Suomessa ja laajemminkin Euroopassa. Keskustelussa on mielestäni usein unohdettu, että pakolaisuus ei ole vapaaehtoinen valinta, vaan se on aina raskas kokemus.

Hyvät kuulijat,

Monimuotoisuuden kunnioittaminen ja syrjimättömyys ovat tekijöitä, joilla rakennetaan parempaa tulevaisuutta. Näin on sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Suomen ihmisoikeuspolitiikan yhdeksi painopistealueeksi on nostettu vähemmistöjen oikeudet. Tässä yhteydessä korostamme vähemmistöjen omaa osallistumista: Olennaista on, että ryhmät voivat osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Mielestäni tämä ajatus on hyvä pitää mielessä myös globalisaatiokeskustelussa: Olennaista on, että ihmiset voivat olla mukana päätöksenteossa.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että monet kokevat globalisaation ilmiönä, johon he eivät voi vaikuttaa ja jossa päätökset tehdään suljettujen ovien takana kabineteissa. Tämän ongelman tyydyttävä ratkaiseminen on myös kestävän rauhan kannalta yksi tärkeimmistä globalisaatioon liittyvistä haasteista.

Demokraattisilla valtioilla on tässä mielestäni keskeinen rooli, sillä vaikka globalisaatio väistämättä muokkaa valtioiden toimintaympäristöä ja toimintamahdollisuuksia, se ei kuitenkaan merkitse valtion loppua. Globalisaatio ei myöskään vähennä paikallisen ja alueellisen toiminnan merkitystä, pikemminkin päin vastoin.

Hyvät kuulijat,

Globalisaation mahdollisuuksien ja haasteiden selvittäminen ja ratkaiseminen ovat edelleen kesken, vaikka keskustelu on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Globalisaation ohjaamisessa oikeille urilleen tarvitaan kaikkien, niin kansainvälisten organisaatioiden, hallitusten kuin kansalaisyhteiskunnankin, panosta. Haluaisinkin haastaa eri osapuolet entistä rakentavampaan ja avoimempaan keskusteluun globalisaatiosta. Suomessa demokratia perustuu elävään ja laajaan kansalaisyhteiskuntaan. Valitut edustajamme ovat sen osa. Täällä ei saa synnyttää demokratialle tuhoisaa päättäjät vastaan kansa
-asetelmaa.

Kiitos.