Ulkoministeri Soinin puheenvuoro kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta

Ulkoministeri Timo Soinin puheenvuoro palautekeskustelussa kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta, 31.5.2017.

Viime vuonna hyväksytyssä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan, että ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojaa perustuslakiin kirjattuihin arvoihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja edistää niitä. Turvallinen ja luottamukseen perustuva yhteiskunta on tärkeä osa uskottavaa ja menestyksellistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”.

Uskottavan ja menestyksellisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen edellyttää toimivia työkaluja. Valiokunnat ovat nyt sanoneet sanansa lakiehdotuksesta, joka sisältää tällaisia työkaluja eli ylimpien valtioelinten päätöksentekomenettelyt kansainvälistä apua annettaessa ja pyydettäessä. Kiitän valiokuntaa hyvin laaditusta mietinnöstä.

Käsittelyssä on nyt lakiehdotus, joka sisältää periaatteellisesti merkittävän uudistuksen – sen vuoksi asiaa on valmisteltu harkiten. Myös eduskunnan valiokunnat ovat käsitelleet asiaa huolellisesti ja hyvässä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön (UaVM 1/2017 vp) sisältyvä lopputulos täyttää perustuslain vaatimukset ja tarjoaa ratkaisut esillä olleisiin kysymyksiin.

Lakiehdotus on välttämätön ja ikävä kyllä hyvin ajankohtainen. Siitä kertovat Manchesterissa tehdyt terrori-iskut aiempien Pariisin, Brysselin, Nizzan ja Berliinin iskujen lisäksi.

On muistettava, että Suomi on jo Lissabonin sopimuksen ratifioidessaan sitoutunut panemaan täytäntöön EU:n yhteisvastuulausekkeen ja keskinäisen avunannon lausekkeen, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita yhtäläisesti. Tämän lakiehdotuksen säännökset - yhdessä sen rinnalla valmisteltujen puolustusministeriön ja sisäministeriön lakiesitysten kanssa - varmistavat sen, ettei Suomessa ole lainsäädännöllisiä esteitä osallistua kansainvälisen avun antamiseen tai vastaanottamiseen.

Suomen ja Ruotsin molemminpuolinen tahtotila on puolustusyhteistyön syventäminen. Laki edistää myös tämän tavoitteen toteuttamista.

Suomi päättää aina itse, mitä apua se pyytää ja mitä apua se antaa. Mitään apua ei ole syytä rajata ennakolta pois. Lailla Suomeen luodaan selkeät säännöt siitä, missä menettelyssä korkeimmat valtioelimet tekevät tapauskohtaisen arvioinnin ja ratkaisevat avun pyytämisen ja antamisen.

Laki mahdollistaa kansallisen päätöksenteon avun antamisessa ja vastaanottamisessa myös EU:ta laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä. Avunanto- ja vastaanottotilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia. On tärkeää, että kansalliset päätöksentekomenettelyt ovat sellaisia, että päätöksiä kyetään tekemään muuttuvissa tilanteissa ja tarvittaessa nopeastikin. Kiireellisissäkin tilanteissa päätökset on luonnollisesti tehtävä perustuslain edellyttämällä tavalla.

Lakiin oli tärkeää sisällyttää kiireellisyysmenettely. Tiedämmehän, että uhkakuvat voivat toteutua hyvinkin nopeasti. Valiokuntakäsittelyssä kiireellisyysmenettelyä kehitettiin edelleen. Uudelleen muotoillun ministeriötasoisen kiireellisyysmenettelyn soveltamisala on hallituksen esityksessä esitettyä kiireellisyysmenettelyä rajoitetumpi. Sotilaallisia voimakeinoja sisältävää apua koskeva kiireellisyysmenettely on hitaampi ja käytännössä rajoitetumpi kuin hallituksen esityksessä ehdotettu menettely.

Julkisuudessa on pohdittu myös sitä, onko kiireellisyysmenettelyn maantieteellinen rajaus (EU ja sen jäsenvaltiot sekä Pohjoismaat) loppuun asti mietitty – esimerkiksi Brexitin valossa. On kuitenkin muistettava, että tämä maantieteellinen rajaus koskee vain kiireellisyysmenettelyä - Suomi voi pyytää apua EU:n ja Pohjoismaiden ulkopuolelta tavanomaisessa menettelyssä, jos valtiojohto yksittäistapauksessa sen hyväksi näkee.

Tämä laki on uusi työkalu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa pakissa. Nämä muutokset yhdessä puolustusministeriön ja sisäministeriön valmistelemien lakiehdotusten kanssa merkitsevät isoa periaatteellista muutosta nykytilanteeseen verrattuna.  Suomen turvallisuutta vahvistetaan varautumalla avunannon tilanteisiin – niin avun antajana kuin vastaanottajanakin.

Suomen on aika lunastaa Lissabonin sopimukseen sisältyvä sitoumus ja saattaa kansalliset päätöksentekomenettelyt sellaiseen kuntoon, että apua voidaan tarvittaessa pyytää ja antaa.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön sisältyvä lausumaehdotus sisältää tärkeän toimeksiannon valtioneuvostolle käytäntöjen nopeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi tavalla, joka ottaa huomioon myös eduskunnan roolin kiireellisissä tilanteissa. Valtioneuvostossa ryhdytään näitä kysymyksiä viipymättä tutkimaan.