Ulkoministeri Soinin puheenvuoro eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa
Ulkoministeri Timo Soinin puheenvuoro eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa keskiviikkona 9.3.2016.
Arvoisa puhemies,
Eduskunnalle on annettu selonteko Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Irakissa. Koulutusoperaatio on osa ISIL:n vastaisen kansainvälisen yhteenliittymän toimintaa ja vastaus Ranskan avunpyyntöön.
Suomi on toiminut Peshmerga-joukkojen koulutustehtävässä kesästä 2015 alkaen noin 50 sotilaalla. Suomen osallistumisen nykymandaatti loppuu elokuussa 2016 ja tarkoituksena on päättää Suomen osallistumisen jatkamisesta vuodella elokuun 2017 loppuun.
Samalla koulutustoimintaa on tarkoitus laajentaa neuvonantotoimintaan. Tämä tarkoittaisi, että Suomen osallistumisen kokonaisvahvuus olisi syyskuun 2016 alusta 100 sotilasta. Hallitus on vahvasti mukana kansainvälisessä kriisinhallintatoiminnassa osana aktiivista ulkopolitiikkaa.
Osallistuminen Irakin koulutusoperaatioon on Suomelta merkittävä panos. Koulutamme taistelijoita suoraan ISIL:n vastaiseen toimintaan. Suomen koulutustoiminta on saanut kiitosta ja sitä on pidetty menestyksekkäänä. Puolustusministeri Niinistö kertoo laajemmin operaation tavoitteista ja olosuhteista.
Euroopan lähialueiden vakauttaminen on tärkeää. Toimintamme Irakissa on laaja-alaista, kuten selonteosta ilmenee. Kriisinhallinta on osa tätä tukea Irakin vakauttamiseksi. Tällä toiminnalla hallitus haluaa puuttua myös muuttoliikkeen juurisyihin.
Yhdysvallat on vedonnut ISIL-vastaisen yhteenliittymän jäseniin viime joulukuussa toiminnan lisäämiseksi. Suomelta pyydettiin erityisesti koulutustoiminnan jatkamista. Suomen osallistuminen vahvistaa siten myös transatlanttista yhteistyöstä.
Arvoisa puhemies,
Suomen osallistumisen jatkaminen ja vahvistaminen turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Irakissa on samalla yksi vastaus Ranskan pyyntöön antaa sille apua Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteen pohjalta.
Muistamme kaikki Pariisin julman terroristi-iskun marraskuussa.
Iskun seurauksena Ranska vetosi Lissabonin-sopimuksen keskinäiseen avunantoon (42.7) ja pyysi EU-jäsenmailta sotilaallista apua. Myös Suomi sai yksilöidyn pyynnön ja olemme sen pohjalta ryhtyneet toimiin.
Viime vuonna annoimme Ranskalle sen tarvitsemia lentotunteja kaluston kuljettamiseen. Nyt siis valmistelemme Irakin koulutusoperaation jatkamista ja vahvistamista. Pohdinnassa on myös Libanonin UNIFIL-operaation ja Malin rauhanturvatoiminnan vahvistaminen. Konkreettisia toimia Ranskan toteamiin tarpeisiin. Näillä toimilla tuemme ISIL:n vastaista toimintaa ja vapautamme Ranskan resursseja siihen.
Tämä selonteko antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden arvioida EU:n keskinäisen avunantovelvoitteen merkitystä, kun se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä.
On pohdittu miksi Ranska turvautui nimenomaan EU:n sotilaalliseen avunantolausekkeeseen. Tähän on hyvät perusteet. Ranska totesi olevansa sodassa.
EU:n yhteisvastuulauseke tähtää maan sisäisten valmiuksien tukemiseen terroristi-iskun seurauksena. Ranska tarvitsi apua nimenomaan maan ulkopuolella.
Ranskassa arvioitiin, että EU-maat ovat sen avuntarpeiden kannalta keskeisiä ja avunantolausekkeen soveltaminen on varsin suoraviivaista. Samalla voitiin osoittaa, että EU:n puolustusulottuvuudella on merkitystä.
Arvoisa puhemies,
Euroopan unionin keskinäinen avunantovelvoite on merkittävä turvallisuuspoliittinen tekijä. Velvoite kirjattiin Lissabonin-sopimukseen ja se ilmentää EU-maiden vahvaa yhteenkuuluvuutta.
On selvää, että aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan merkitsee sitä, että muut jäsenmaat tulevat sen apuun kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Avunantovelvoitteen arvioinnissa on helppo tukeutua eduskunnan kannanottoihin. Ulkoasiainvaliokunta totesi vuonna 2008 Lissabonin-sopimusta koskevassa mietinnössään, että avunantovelvoite on Suomen turvallisuutta lujittava sitoumus.
Ranskan vetoomuksen myötä avunantovelvoitteeseen turvauduttiin nyt ensimmäistä kertaa. Voimme nyt tosiasioiden pohjalta työntää monta harhakäsitystä syrjään ja vahvistaa velvoitteen vahvan olemuksen.
Ensinnäkin avunantovelvoite on todellinen. Lissabonin-sopimusta käsiteltäessä oli niitäkin mielipiteitä, että kirjaus jää kuolleeksi kirjaimeksi. Siihen ei koskaan turvauduta. Näin ei siis ole.
Toiseksi, avunantovelvoite johtaa konkreettisiin toimiin. Muistamme Lissabonin-sopimusta koskeneesta keskustelusta niin sanotun villasukka-koulukunnan, jonka mukaan avunanto on kuitattavissa vähäpätöisin toimin. Näin ei siis ole.
Kolmanneksi, velvoite koskee kaikkia. Suomi ei ole niin sanottu alaviitemaa, joka olisi jotenkin velvoitteen ulkopuolinen tai siitä vapautettu. Kukaan ei ole turvassa, jos kaikki eivät ole turvassa.
Arvoisa puhemies,
Kokonaiskuva EU:n avunantovelvoitteen toimeenpanosta vastaa siis hyvin sitä koskeviin odotuksiin. Sen käytännön soveltamisesta näemme, että avunantovelvoitteen toimeenpano on varsin suoraviivaista ja nopeaa – kuten kriisitilanteissa pitääkin.
Avunantovelvoite ei edellytä erillisiä unionitason päätöksiä tai byrokratiaa. Riittää, kun jäsenvaltio pyytää, niin muut toimivat. EU-tasolla on toki valmius koordinoida apua ja se on minusta hyvä.
Suomi ei tunnetusti ole Naton turvatakuiden piirissä, eikä niitä toteuttamassa. Mutta EU:n keskinäisen avunannon piirissä me olemme.
Huolimatta siitä, että EU-maiden solidaarisuus on tällä hetkellä maahanmuuton vuoksi kovalla koetuksella, on kuitenkin selvää, että sotilaallisen hyökkäyksen kohteena oleva EU-maa saisi apua toisilta EU-mailta. Suomi antaa nyt osaltaan apua ja odottaa sitä tarpeessa saavansa.
Eduskunta on edellyttänyt, että lainsäädännölliset edellytykset avun antamiseen ja vastaanottamiseen ovat kunnossa. Eduskunta saa pian esityksen kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevaksi laiksi. Tämä tulee osaltaan täydentämään kykyämme avun antamiseen ja vastaanottamiseen.
Arvoisa puhemies,
Eduskunta on aiemmissa kannanotoissaan todennut, että EU-maiden kesken on olemassa käytännön valmiuksia avun antamiseen, ja tämä valmius yhdistettynä EU-maiden tiiviiseen poliittiseen yhteenkuuluvuuteen tekee avunantovelvoitteesta merkittävän. Tämä on sanantarkka lainaus ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä.
EU ei ole sotilasliitto, mutta sen jäseninä on sotilaallisesti kyvykkäitä maita. Kansainvälisen kriisinhallinnan, yhteistoiminnan ja harjoitusten kautta EU-mailla on sotilaallinen valmius antaa toisilleen apua ja ottaa sitä vastaan.
Tämä valmius on myös Suomen sotilaallista turvallisuutta vahvistava tekijä – Suomi ei ole yksin.