Ulkoministeri Soinin puhe Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman 15. juhlavuoden seminaarissa

Ulkoministeri Timo Soinin puhe YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman 15. juhlavuoden seminaarissa Helsingissä 30.marraskuuta 2015.

(muutosvarauksin)

On kulunut 15 vuotta historiallisen Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman hyväksymisestä. Turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1325 yksimielisesti 31.10.2000. Päätöslauselma sinetöi vihdoin sen tosiasian, että tasa-arvon ja yhteiskunnan turvallisuuden vahvistaminen ovat saman kolikon eri puolet.

Päätöslauselma 1325 korostaa, ettei naisia ja tyttöjä tule nähdä pelkästään uhreina vaan aktiivisina toimijoina ja muutoksen-tekijöinä. Päätöslauselman kokonaisvaltainen toimeenpano, mukaan lukien naisten osallistuminen ja voimautuminen, tukee näitä tavoitteita. Naiset ovat resurssi, jota ei voi jättää poliittisen päätöksenteon, talous- tai turvallisuussektorin ulkopuolelle.

Nykyään tiedostetaan laajasti sukupuolten välisen tasa-arvon laiminlyönnin merkitys kansainväliselle turvallisuudelle. Naisten oikeuksia ja aktiivista osallistumista on edistettävä, jotta voimme lisätä turvallisen, tasapuolisen ja toimivan yhteiskunnan toteutumista.

1325 ei ole vain numeroyhdistelmä, vaan tarkoittaa, että rauha on kestävää ainoastaan, jos naiset osallistuvat täysimittaisesti. Naisilla on rooli konfliktin kaikissa vaiheissa, niin ennalta-ehkäisemisessä ja kriisinhallinnassa kuin rauhanprosessissa ja rauhanrakentamisessakin.

Niin naiset kuin miehet hyötyvät kokonaisvaltaisen rauhan edistämisestä. On tärkeätä, että miehet puhuvat tasa-arvon puolesta, eivät ainoastaan naiset. Erityisesti hauraissa valtioissa yksi keskeisimpiä tehtäviä on naisten oikeuksien ja voimaannuttamisen edistäminen. Tämä on nopein ja kestävin tie rauhaan. Suomen kehitysyhteistyössä tasa-arvo on läpileikkaava tavoite ja olemme YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin suurimpia rahoittajia.

Turvallisuusneuvosto käsitteli kuukausi sitten päätöslauselman toimeenpanon saavutuksia ja puutteita. Istunnossa todettiin, että päätöslauselma 1325 ja muut turvallisuusneuvoston päätöslauselmat luovat vankat normatiiviset puitteet naisten oikeuksien ja osallistumismahdollisuuksien puolesta tehtävälle työlle.

Päätöslauselmilla on vahvistettu kansainvälisen yhteisön työtä. Naisten osallistuminen tekee humanitaarisesta avusta tehokkaampaa, vahvistaa rauhanturvaajien suojelutyötä, varmistaa rauhansopimusten loppuunsaattamista, vauhdittaa taloudellista elpymistä konfliktin jälkeen ja myötävaikuttaa toiminnassa väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaan. Ilahduttavaa oli, että puhujia oli turvallisuusneuvostossa ennätysmäärä: 113.

Vaikka pientä edistymistä on tapahtunut lähes kaikilla osa-alueilla, eteneminen käytännön tasolla on kuitenkin ollut liian hidasta. Tämä käy ilmi myös YK:n pääsihteerin raportissa ja niin kutsutussa globaaliselvityksessä (Global Study). Globaaliselvityksessä on niin jäsenmaille, YK-järjestelmälle kuin kansalaisyhteiskunnallekin suosituksia siitä, miten päätöslauselman toimeenpanoa tulisi vauhdittaa. On selvää, että sitoumusten toimeenpanossa on paljon puutteita.

Naisten oikeuksien ja osallistumisen edistäminen on rajallista niissä maissa, joissa tilanne on eskaloitunut tai väkivaltaiset konfliktit ovat puhjenneet. Konfliktien seurauksena maailmassa on tällä hetkellä ennätysmäärä pakolaisia, joista suurin osa on naisia ja lapsia.

Erittäin huolestuttavaa on, että erityisesti naiset ja tytöt ovat ääriliikkeiden, kuten ISIS, sodankäynnin välineenä. Seksuaalinen väkivalta konflikteissa on vakava rikos. Sillä pyritään myös romahduttamaan yhteiskunnan rakenteet ja arvot sukupolviksi eteenpäin.

Yhtenä Suomen 1325 -prioriteettina onkin sellaisten kansainvälisten ja kansallisten toimenpiteiden tukeminen, joilla torjutaan seksuaalista väkivaltaa, tuetaan sen uhreja ja puututaan rankaisemattomuuteen.

Tulitauko- ja rauhansopimusten tulisi sisältää seksuaalista väkivaltaa koskevat lausekkeet YK:n rauhanvälitysohjeiden mukaisesti. Sopimuksissa ei voi sallia armahdusta näistä rikoksista. Suomi tukee myös Justice Rapid Response –verkoston ja UN Womenin yhteistyötä, jolla pyritään varmistamaan, että konflikteihin liittyvät seksuaalirikokset ja sukupuoleen perustuvat väkivaltarikokset tutkitaan asianmukaisesti.

Edellä mainitun Globaaliselvityksen tekijöihin kuului myös ministeri Elisabeth Rehn. Hän kertoo meille kohta ryhmän työstä lisää. On Suomelle kunnia-asia, että Elisabeth Rehn on ollut mukana 1325-päätöslauselman alusta asti. Elisabeth Rehnin ja Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleafin yhdessä vuonna 2002 laatima raportti "Women, War and Peace" oli ratkaisevan tärkeä ongelmien nostamisessa kansainvälisen yleisön tietoisuuteen.

Suomi on pitänyt naiset, rauha ja turvallisuus -aihetta keskeisenä alusta asti. Suomessa on tehty paljon 1325-agendan edistämiseksi ja toteuttamiseksi, mutta paljon on vielä tekemättä. Toimijoita on useissa ministeriöissä ja laitoksissa. Ulkoministeriössä toimeenpano on laaja-alaista. Haluan korostaa, että kansalaisjärjestöjen - kuten Suomen 1325-verkoston - ja tutkimuslaitosten rooli on keskeinen.

Suomessa työtä tukee kansallinen toimintaohjelma. Ensi vuonna aloitamme kolmannen kansallisen 1325-toimintaohjelman valmistelut. Suomi on tukenut kansallisten toimintaohjelmien laatimista muissa maissa, kuten Afganistanissa, Keniassa ja Nepalissa. Suunnitteilla on National Action Plan -fasilitointia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä ja 1325-toimia myös Latinalaisessa Amerikassa.

Rauhanvälitys on hallituksen ja oman toimintani painopiste. Rauhanprosessit ja välitystoiminta ovat myös 1325-työn keskiössä. Rauhaa ei enää nykypäivänä ole mahdollista neuvotella pienessä piirissä aseellisten ryhmien kesken. Tutkimukset osoittavat, että laaja-alainen osallistuminen on välttämätöntä kestävälle rauhalle.

Jos naiset voivat aidosti osallistua rauhanprosessiin, kokemus osoittaa, että todennäköisyys saavuttaa tuloksia on suurempi. Naiset pitävät kiinni neuvottelujen jatkamisesta, silloin kun ajaudutaan umpikujaan. Esimerkiksi Jemenissä naisista koostuva ryhmä oli tietyssä vaiheessa ainoa toimiva kokoonpano. Kolumbia ja Filippiinit ovat esimerkkejä siitä, miten naisten osallistuminen rauhanprosessiin on parantanut prosessin tuloksellisuutta. Kansallisiin dialogeihin naisia otetaan helpommin mukaan kuin virallisiin prosesseihin. Muun muassa tämä todettiin ulkoministeriön järjestämässä kansallisia dialogeja käsittelevässä konferenssissa, joka keräsi alan huippuasiantuntijoita koko maailmasta Helsinkiin pari viikkoa sitten.

Tutkimusten mukaan todennäköisyys rauhan säilymiselle kasvaa, kun naiset ovat mukana neuvottelijoina. Naisia on saatava myös pääneuvottelijoiksi ja konfliktin osapuolten edustajiksi. Naisten tulee olla mukana alusta alkaen neuvotteluprosessin suunnittelusta aina toimeenpanoon asti.

Rauhanturvaoperaatioilla on merkittävät mahdollisuudet vaikuttaa tasa-arvon edistämiseen. Paikalliset naiset ja naisjärjestöt ovat operaation tuloksellisuuden kannalta avainasemassa ja voivat myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä.

YK:ssa, alueellisissa järjestöissä ja kansallisella tasolla on erityisen tärkeää kouluttaa operaatioiden johtoa ja henkilöstöä. Sukupuolinäkökulman sisällyttäminen osaksi ohjeistusta ja tarvittavien neuvonantajien läsnäolo on oleellista. Suomessa sukupuolinäkökulma on sisällytetty koulutukseen, joka annetaan kaikille kriisinhallintaoperaatioihin lähteville. On tärkeää, että nollatoleranssi seksuaalisen hyväksikäytön suhteen on ehdoton.

Naisten määrän lisääminen kriisinhallinnassa on Suomelle tärkeä tavoite. Siviilikriisihallinta-puolella on syytä olla ylpeitä, sillä lähes 40 % tehtäviin lähtevistä on naisia. Pätevien naisehdokkaiden esittämistä operaatioiden johtotehtäviin jatketaan. Tällä hetkellä EU:n operaatioissa on viisi naista, joista kaksi on suomalaisia, toinen päällikkö Afganistanissa ja toinen varapäällikkö Malissa. Etyjin missioiden päällikköinä on kaksi suomalaista naista, päällikkö Makedoniassa ja varapäällikkö Kosovossa.

Sotilaallisessa kriisinhallinnassa olemme sitoutuneet siihen, että rauhanturvaoperaatioihin lähtevistä naisten osuus on sama kuin kansallisissa asevoimissa (eli tällä hetkellä noin 3,5 %). Vaalitarkkailussa Suomi on saavuttanut tasa-arvotavoitteen, 50 %.

Suomi on edistänyt tehokkaampaa toimeenpanoa niin EU:ssa kuin Natossa. Naton työ 1325:n huomioimisessa on ollut monessa mielessä hyvin myönteistä. Etyjissä Suomi jatkaa työtä järjestölaajuisen 1325- toimintaohjelman aikaansaamiseksi.

Tämä vuosi on ollut merkittävä sukupuolinäkökulman huomioimisen kannalta. Tasa-arvoon tähtäävä Beijing+20 ja kestävän kehityksen Agenda 2030 vaikuttavat oleellisesti Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan toimeenpanoon tulevina vuosina. 1325 -tarkastelun rinnalla suoritetuissa rauhanoperaatioiden ja rauhanrakennuksen tarkasteluissa päätelmät olivat YK:n pääsihteerin mukaan samat: kaikissa YK:n reformeissa tasa-arvon tulee olla keskeisiä aineksia.

Haluan tässä vaiheessa kiittää teitä kaikkia tehdystä ja tulevasta 1325 -työstä. Vain yhdessä toimimalla - miehet ja naiset, pojat ja tytöt - voimme edistää Naiset, rauha ja turvallisuusagendaa - se on erittäin tärkeä väline paremman ja kestävän rauhan aikaansaamisessa.

ihmisoikeudet
ulko- ja turvallisuuspolitiikka