angle-left Ulkoministeri Soinin puhe kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä

Ulkoministeri Soinin puhe kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä

Ulkoministeri Timo Soinin puhe kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä 7. maaliskuuta 2019. Ulkoministeriön Afrikka-politiikan linjaus.

Muutosvarauksin

Hyvät kuulijat.

Viime kesän suurlähettiläspäivillä korostin, että Afrikka on Euroopan kohtalon kysymys. Tarkoitukseni on tänään konkretisoida, millaista muutosta tämä tarkoittaa ulkoministeriön toiminnassa.

Afrikan geopoliittinen asema on murroksessa. Eurooppa ei ole enää ainoa Afrikan kumppani. Afrikan kumppanuuksista ja investointimahdollisuuksista käydään kovaa kilpailua. Kiina ja myös Venäjä kasvattavat vaikutusvaltaansa. Euroopan on nyt syytä olla realisti.

Afrikan väestö kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä – kahteen miljardiin. Afrikka on jo nyt yli miljardin kuluttajan markkina, ja nuori keskiluokka kasvaa nopeasti. Samalla yli 400 miljoonaa afrikkalaista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Maanosa kamppailee edelleen syvään juurtuneiden kehityshaasteiden äärellä. Sillä mitä tapahtuu Afrikassa, on suoria vaikutuksia myös Suomelle.

Tarvitsemme sen vuoksi muutosta ajatteluumme. Tulokulmaa on laajennettava. Täällä paikalla oleva kuulijakunta sen ehkä parhaiten ymmärtää ja on puhunut sen puolesta, että myös muiden sektorien on tultava mukaan.

Afrikka on nähtävä mahdollisuutena ja tasavertaisena kumppanina. Tämä tarkoittaa aktiivista poliittista dialogia, yhteisten intressien kartoittamista ja konkreettisten tavoitteiden asettamista. Kumppaneina voimme keskustella niin taloussuhteiden kehittämisestä kuin muuttoliikkeen paremmasta hallinnasta.

Suhteiden kehittämisessä Suomella on etulyöntiasema verrattuna vanhoihin siirtomaaisäntiin. Suhteemme Afrikan maihin perustuvat avoimelle ja tasavertaiselle vuorovaikutukselle. Oma tarinamme osoittaa, miten pieni ja köyhä maa voi nousta kansainvälisen kehityksen kärkikastiin.

Suomen toimiessa EU-puheenjohtajana heinäkuusta lähtien meidän on toimittava aktiivisesti EU-Afrikka-suhteiden kehittämiseksi. Tasavertaisen ja aiempaa monipuolisemman kumppanuuden rakentaminen on entistäkin kiireellisempää.

Suomi tunnetaan Afrikassa monesta asiasta. Suomen koulutusjärjestelmää ja hyvinvointivaltiota arvostetaan, samoin kuin työtämme naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi. Tätä positiivista mielikuvaa on nyt monipuolistettava.

Vuorovaikutustamme Afrikan maiden ja yhteiskuntien, erityisesti nuorison kanssa tulee lisätä. Positiivinen Suomi-kuva on siirrettävä myös tuleville sukupolville.

Toimintamme on oltava kokonaisvaltaisempaa ja fokusoitua. Meillä on paljon annettavaa Afrikan kehityshaasteisiin. Mutta kaikkiin haasteisiin emme kuitenkaan kykene vastaamaan!

Kolme teemaa nousevat mielestäni yli muiden. Konfliktien ennaltaehkäisy ja rauhanvälitys, erityisesti nuorten ja naisten rooli on jatkossakin tärkeää.

Tämän lisäksi Suomen tulee jatkossa panostaa yhä enemmän koulutuksen kehittämiseen ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton edistämiseen. Näitä tavoitteita voidaan edistää niin kehitysyhteistyön, taloudellisen toiminnan kuin poliittisen kumppanuuden avulla.

Suurlähettiläspäivillä pitämäni puheen yhteydessä ministeri Virolaisen kanssa annoimme toimeksiannon uuden Afrikka-toimintamallin laatimiseksi, joka huomioisi yhtäältä Afrikan muuttuneen tilanteen ja toisaalta Suomen vahvuudet ja intressit.

Toimeksiannon johdosta Afrikan ja Lähi-idän osaston vedolla on kuluneen syksyn ja alkuvuoden aikana laadittu ulkoministeriön Afrikka-toiminnan kehittämistä ohjaavia toiminnallisia prioriteetteja. Tämä toimintalinja tullaan jakamaan lähiaikoina henkilöstölle.

Nostan jo nyt esille kolme keskeisintä elementtiä uudessa toimintamallissa:

Ensinnäkin Suomen yhteistyötä Afrikan maiden kanssa on laajennettava maantieteellisesti. Suomella on 12 edustustoa Afrikassa. Tämä ei ole vähän, mutta yhteistyön keskittäminen näihin vain maihin ei ole riittävää. Yhteistyön merkitys näiden 12 maan kanssa säilyy jatkossakin, mutta suhteita muihin maihin on rakennettava entistä määrätietoisemmin. Olen sen vuoksi esittänyt seuraavalla kehyskaudella uuden suurlähetystön avaamista Norsunluurannikolle.

Lisäksi olen jo antanut toimeksiannon kunniakonsuliverkostomme kasvattamisesta Afrikassa. Suomella on tällä hetkellä noin 20 kunniakonsulia. Uusien kunniakonsuleiden nimitys ja identifiointi on käynnistetty lähes kymmenessä maassa, muun muassa Gambiassa, Ghanassa ja Tunisiassa.

Kunniakonsulit ovat erinomainen resurssi, jotka tekevät hienoa ja monipuolista työtä Suomen eteen. Tätä verkostoa tulee vahvistaa ja siitä pitää huolehtia.

Tämän lisäksi yhteistyötä suurlähetystöjemme jalkamaihin on rakennettava aiempaa määrätietoisemmin. Tällaisia ovat esimerkiksi Ruanda ja Angola, joista jälkimmäiseen olen itse matkustamassa tämän viikon lopulla. Suhteiden luominen ja tiivistäminen Afrikan nouseviin toimijoihin on tärkeää uusien kumppanuuksien rakentamiseksi.

Toiseksi Suomen yhteistyötä Afrikan maiden kanssa on monipuolistettava. Suomen kanssakäynti Afrikan maiden kanssa on pitkälti perustunut kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyöllä on edelleen tärkeä paikka Suomen Afrikka-suhteissa erityisesti hauraiden ja vähiten kehittyneiden maiden tukemisessa. 

Yhteistyö Afrikan maiden kanssa esimerkiksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestelmän ylläpitämiseksi on välttämätöntä nyt, kun monet suurvallat ovat tätä järjestelmää horjuttamassa. Tämän tulee olla jatkossa tärkeä osa yhteistyötä.

Kaupallistaloudellisten suhteiden kehittämistä Afrikan nousevien talouksien kanssa on tehty jo hyvän aikaa. Edustustot ja ministeriön osastot tekevät tässä hyvää ja määrätietoista työtä. Suomalaisten yritysten kiinnostus Afrikkaa kohtaan on viime vuosina ollut ilahduttavan nousujohteinen, mutta markkinat ovat haastavat ja paljon työtä on vielä tehtävänä.

Ulkoministeriö on lähtenyt aktiivisesti rakentamaan Afrikka-verkostoa

TF-toimijoiden joukossa. Vastaanotto on ollut erittäin hyvä, verkostoitumista tarvitaan. Uskon, että tämän työn pohjalta näemme uusia, onnistuneita avauksia yritysmaailman Afrikka-kuvan päivittämisessä ja yritysten Afrikka-toimien tukemisessa.

Ulkoministeriön vastuualueella on vaikuttaminen EU:n kauppapolitiikkaan ja kauppapoliittisiin instrumentteihin, jotta ne palvelevat myös Afrikan kehitystarpeita. EU:ssa meidän on puhuttava järjen äänellä. Tämä tarkoittaa vanhentuneiden raja-aitojen alentamista eri komissaarien välillä ja aitojen markkinamahdollisuuksien avaamista afrikkalaisille tuotteille Eurooppaan.

Kolmas Afrikan uuden toimintamalliin liittyvä asia liittyy ministeriön toimintatapoihin. Kuluneiden vuosien aikana olen huomannut, että Afrikka-osaamista talossamme kyllä riittää. Tämän puheen kuulijakunta on siitä hyvä osoitus. Haasteena on ennen kaikkea se, miten tämä osaaminen ja tietämys voidaan tuoda yhteen. Siiloja tulee rikkoa, tiedon kulkea ja ihmisten verkostoitua yhteisen tavoitteen äärelle.

Afrikka ei ole vain kehityspoliittisenosaston tai ALI-osaston vastuulla. Tältä seisomalta en nimittäin itse osaa nimetä yhtään osastoa, jolle Afrikka-asiat eivät kuuluisi.

Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on siksi lisättävä niin osastojen välillä kuin ministeriön ja edustustoverkon välillä. Yhteistyön tiivistäminen myös kansalaisyhteiskunnan, tutkijoiden, yritysten sekä kuntatason kanssa on tärkeää.

Ulkoministeriön on toteuttava yksituumaista Afrikka-politiikkaa. Suomella tulee olla sama tavoite eri ulkopolitiikan foorumeilla: oli sitten kyse kahdenvälisistä konsultaatioista, EU-kannanmuodostuksesta tai vaikuttamisesta YK:ssa. Kumppanuudet Afrikan maiden kanssa eivät onnistu vain yhden osaston työn tuloksena vaan yhteistyötä tulee rakentaa kaikkien toimesta, kaikilla tasoilla.

Vasemman käden on tiedettävä, mitä oikea käsi tekee, ja toisin päin. Mitä paremmin koordinoimme työmme, sen vaikuttavampia kumppanuuksia pystymme rakentamaan.

Paljon on saavutettavissa, jos hyödynnämme käytössämme olevat resurssit yhdessä – ja tehokkaasti.  Tästä on kyse uudessa Afrikan toimintamallissa. Tähän toimintamalliin toivon meidän kaikkien sitoutuvan päivittäisessä työssämme!