Ulkoministeri Soinin juhlapuhe Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa

Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuus, Säätytalo, 27.1.2016
Ulkoministeri Timo Soinin juhlapuhe

[MUUTOSVARAUKSIN]

Arvoisat kuulijat,

Haluan valtioneuvoston puolesta kiittää kutsusta saapua tähän tilaisuuteen. Suomen valtio on osallistunut Vainojen uhrien muistopäivän viettoon siitä lähtien kun muistopäivän vietosta Suomessa päätettiin vuonna 2002. Osallistumalla tämän muistopäivän viettoon, hallitus ilmaisee kunnioituksensa holokaustin uhreille ja siitä selvinneille sekä heidän läheisilleen. Samalla ilmaisemme pyrkimyksemme estää kansanmurhien toistumista sekä sitoutumisemme ihmisarvon ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Vietämme muistopäivää Auschwitzin vapautumisen vuosipäivänä. Auschwitz ei tietenkään ollut koko kuva holokaustista eikä sen vapauttaminen merkinnyt vainojen tai kansanmurhien loppumista. Se kuitenkin symboloi laajemminkin sitä, mihin ihmisen pahuus voi äärimmillään johtaa. Keskitysleirin vapauttaminen oli samalla vahva viesti rakentaa uudenlaista Eurooppaa ja maailmaa: ei koskaan enää tällaista. YK:n peruskirja sekä sodan jälkeinen ihmisoikeusjärjestelmä perustuu pitkälti juuri tälle ajatukselle.

Tänään YK:ssa järjestetään tilaisuus, jossa pääsihteeri Ban Ki- moonin ja monen muun poliittisen vaikuttajan ohella puhujina on keskitysleireiltä selvinneitä juutalaisia ja romaneja. Lähellä Krakovaa sijaitsevalle Auschwitz-Birkenaun leirialueelle kokoontuu puolestaan leirin vapautumisen vuosipäivänä suuri joukko väkeä, mukana useita keskitysleireiltä selvinneitä. Tilaisuuksia järjestetään tänään lukuisissa muissakin maissa ja paikoissa ympäri maailmaa. Olemme osa sitä kansainvälistä yhteisöä, joka muistuttaa meitä kaikkia tapahtumista, joiden kukaan meistä ei halua toistuvan ihmiskunnan historiassa.

Kukaan, joka ei itse ole kokenut tuota kaikkea, ei voi eläytyä siihen, sillä se on niin epäinhimillistä.” Näin on todennut keskitysleireiltä selviytynyt ja sodan jälkeen Suomeen muuttanut Nenne Kafka. Me, joiden onni on ollut elää rauhan oloissa ja suhteellisen vauraassa maassa, emme luonnollisestikaan voi ymmärtää holokaustia siten kuin sen itse kokeneet. Mutta me tiedämme mitä tapahtui miljoonille juutalaisille, romaneille, vammaisille ja hirmuvaltaa vastustaneille yli 70 vuotta sitten. Meidän tulee edelleen kuunnella holokaustin kauhuista selvinneiden kokemuksia; heitä elää vielä keskuudessamme, Suomessakin. Meidän tulee myös oppia historiasta ja välttää aiempien sukupolvien virheitä. Se on velvollisuutemme.

Suomalaisessa holokaustin muistoon liittyvässä toiminnassa painotetaan erityisesti tasokasta kouluopetusta ja opettajakoulutusta. Tänään ulkoministeriön tiloissa pidetyssä keskustelutilaisuudessa on keskitytty nimenomaan tähän teemaan. Suomalaisen opetuksen taso ja laajuus on kerännyt kiitoksia kansainvälisesti. Myös holokaustin muistoon liittyvä kouluopetuksemme on herättänyt kiinnostusta rajojemme ulkopuolella ja se on osa laajempaa ihmisoikeuksien ja ihmisarvoon liittyvää opetusta. Tulevaisuutemme ja yhteiskuntamme eheyden kannalta on tärkeää, että maamme, Euroopan ja maailmanhistoria tunnetaan, ja että ihmisarvosta keskustellaan suomalaisen yhteiskunnan perusarvona, peruspilarina.

Julkisuudessa näkee silloin tällöin kannettavan huolta siitä, että historia kiinnostaa yhä vähemmän, erityisesti nuoria. Ei kuitenkaan kannata tehdä liian pitkälle meneviä yleistyksiä. Esimerkiksi Auschwitzin leirin muistoalueella vieraili vuoden 2015 aikana enemmän vierailijoita kuin koskaan historiassa: yhteensä 1,7 miljoonaa. Monet heistä olivat nuoria. Itse uskon siihen, että nuoret ovat kiinnostuneita historiasta, jos sen yhteys nykypäivään tuodaan esiin. Olen itse vieraillut Dachaun keskitysleirillä nuorena interraililla, enkä unohda sitä koskaan.











Tämänkin tilaisuuden järjestelyistä päävastuussa oleva Holokaustin uhrien muisto ry ja muu asiaan liittyvä kansalaistoiminta ansaitsee myös kiitoksen. Suomalainen vahvuus on, että eri viranomaiset kykenevät keskinäiseen yhteistyöhön sekä yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Näin on tapahtunut myös holokaustin muistoon liittyvässä toiminnassa.

Excellencies, ladies and gentlemen,

The International Holocaust Remembrance Day is honoured by the Government of Finland. In Finland, this day is called the Day of Remembrance for the Victims of Persecution. Finland commemorates the Jews, Roma, people with disabilities and minorities who perished in the Holocaust and those who survived.

Acting against racism and discrimination is an essential element of Finland’s foreign and human rights policy. Our Government is strongly committed to the combat of anti-Semitism as a part of its activities to fight discrimination and racism in order to guarantee the right of freedom to religion and to opinion. In addition, Finland has kept the past and present persecution experienced by the Roma in the fore internationally. Preventive work against racism, xenophobia and discrimination in Finland is done particularly through education. The Holocaust education in Finland is human rights oriented.

Finland is an active member in the International Holocaust Remembrance Alliance. We have affirmed to promote the joint international efforts of Governments to enhance education and academic research and taking account the persecution of Roma. We highlight the work of the Organisation for Security and Cooperation in Europe (OSCE) as well as of the Council of Europe to combat discrimination, racism, anti-Semitism and anti-gypsyism.

A Special meeting of the plenary of the General Assembly to address concerns of a rise in anti-Semitic violence worldwide was arranged a year ago. Finland was among the UN Member States who requested the President of the UN General Assembly to convene this meeting. We believe the UN can play a crucial role in combatting anti-Semitic violence.

Finland condemns mass killings by ISIS and other extreme movements and all kind of violence against religious communities, like Yezidis and Christians.
According to the latest reports, Christianity looks set to be disappearing from many parts of the Middle East. Islamist terror groups are carrying out religiously motivated attacks. We cannot let it happen. We must speak up and act. The freedom of religion or belief belongs to all.

Hyvät kuulijat,

Holokaustin ja muiden menneiden kansanmurhien tuntemuksessa kyse ei ole vain menneestä vaan myös nykyisestä ja tulevasta maailmasta.

Olemme saaneet viime vuosina kokea eri puolilla Eurooppaa väkivaltatekoja juutalaisia henkilöitä ja juutalaisuuden tunnusmerkkejä vastaan. Suurinta kansainvälistä uutishuomiota saaneiden joukkomurhatapausten (Pariisi, Bryssel) ohella on syytä kiinnittää huomiota myös lisääntyneeseen jokapäiväiseen pelotteluun, häirintään ja halveksintaan. Euroopan unionin perusoikeusviraston parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan selvä enemmistö, siis selvä enemmistö, Euroopan juutalaisväestöstä katsoo oman turvallisuustilanteensa heikenneen. Julkisuudessa on myös kerrottu, että osa pohtii tämän vuoksi poismuuttoa turvallisempiin maihin.

Suomen tilanne on onneksi parempi. On kuitenkin selvää, että meilläkin juutalaiseen yhteisöön kuuluvien on voitava elää ja ilmaista omia elämänarvojaan turvallisesti ja ilman häirintää. Valtiovalta on osoittanut taloudellista tukea juutalaisen seurakunnan turvallisuusjärjestelyihin, mutta tavoitteena tulee toki olla, että väkivallan uhka poistuu. Tavoitteena on nollatoleranssi kaikelle väkivallalle, kaikelle uhkailulle.




















Talous- ja työllisyystilanteen heikennyttyä Euroopassa, myös romanien tilanne on heikennyt. Romanien pitkäaikaistyöttömyys on EU-alueella poikkeuksellisen korkealla tasolla ja 70–90 prosenttia romaneista arvellaan elävän vakavassa taloudellisessa ahdingossa. Heihin kohdistuva vihanpito on samanaikaisesti lisääntynyt.

Suomen kanta on selvä. Minkäänlaista syrjintää ei tule hyväksyä. Tämän eteen hallitus tekee töitä.

Viime vuonna räjähdysmäisesti kasvanut muuttoliike vaikuttaa monin tavoin eurooppalaisiin yhteiskuntiin, myös Suomeen. Myös holokaustin ja muiden kansanmurhien tuntemuksella on annettavaa ratkaisujen löytämiseen. Edelliset valtaisat muuttovirrat koettiin Euroopassa juuri ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Eurooppaan paetaan monesti juuri laajamittaisen ja järjestelmällisen väkivallan takia.

Aiempi kokemuksemme on, että muuttovirroista kyetään selviämään, mikäli eurooppalaiset valtiot ovat valmiita tehokkaaseen yhteistyöhön. Suomi korostaa kaikkien EU-maiden vastuuta siitä, että kansainvälistä oikeutta sekä kansainvälisiä ja eurooppalaisia sopimuksia noudatetaan kaikessa toiminnassa.

Huomionarvoista on myös se, että huomattava osa nykyisistä maahantulijoista saapuu alueilta, joiden historiakokemus- ja tulkinta poikkeaa omastamme. On tärkeää, että kaikki Euroopassa elävät ymmärtävät, miten suuri merkitys holokaustin muistolla sekä väkivaltaisen ääritoiminnan estämisellä on eurooppalaisissa yhteiskunnissa ja arvoyhteisössä. Myös holokaustin tuntemus ja ymmärtäminen ovat osa Eurooppaan muuttavien henkilöiden kotouttamista. Siviiliväestöön kohdistuvasta sodankäynnistä paenneilla henkilöillä on puolestaan annettavanaan henkilökohtaista kokemusta siitä mitä laajamittainen väkivalta nykyisin on.

Olen ulkoministerinä toimiessani painottanut uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä. Esimerkiksi syksyn YK:n yleiskokouksen yhteydessä Suomi järjesti yhdessä Yhdysvaltojen ja Espanjan ulkoministeriöiden sekä Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön kanssa tapahtuman, jonka teemana oli uskontojen välisen vuoropuhelun edistäminen.
Uskonnot ovat tärkeä osa elämää niin henkilökohtaisella, yhteiskuntien kuin kansainväliselläkin tasolla. Suomi tukee voimakkaasti uskonnon- ja vakaumuksen vapautta.


Politiikkaa ja ulkopolitiikkaa uskonnollisuudesta tulee silloin kun sitä aletaan käyttää poliittisen vallanpidon välineenä. Pahimmillaan tämä on silloin kun uskonto liitetään sodankäyntiin ja muunuskoisten alistamiseen. Rauhan rakentamisen kannalta uskonnollisilla yhteisöillä voi olla ratkaisevan tärkeä, rakentava rooli.

Kansainvälisen holokaustin muistopäivän teemana vuonna 2016 on Holokausti ja ihmisarvo. Teema muistuttaa meitä paitsi yli 70 vuoden takaisista hirmuteoista, myös siitä, että sodan jälkeinen kansainvälinen yhteistyö, YK etunenässä, rakentui juuri näiden hirmutekojen ennalta ehkäisemiseen. Tämän vuoksi ihmisarvo ja ihmisoikeudet ovat olleet ja tulevat olemaan keskeinen lähtökohta kansojen välisessä yhteistyössä. Ne ovat myös keskeisiä suomalaisen yhteiskunnan rakennuspuita lähestyessämme itsenäisyytemme sadatta juhlavuotta.

Holokaustin uhreiksi joutuneilla, holokaustista selvinneillä sekä nykypäivänä holokaustin ja muiden kansanmurhien ja vainojen muistoa ylläpitävillä on oma, korvaamaton sijansa tässä yhteistyössä.



Hyvät kuulijat, vielä pyydän saada kiittää että sain pitää tämän puheen tässä arvokkaassa tilaisuudessa. Toivon että ei koskaan enää, ei koskaan missään.

YK
ihmisoikeudet