Ulkoministeri Erkki Tuomiojan selonteko Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta

Kuulemistilaisuus 3.10. eduskunnan auditoriossa

Arvoisat läsnäolijat, ihmisoikeuksien puolustajat, hyvät ystävät

Tämä kuulemistilaisuus on tärkeä osa ulkoministeriössä käynnistämääni toisen ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmistelua. Olen iloinen siitä, että näin moni ihmisoikeuksien puolesta työtä tekevä on täällä tänään ja odotan mielenkiinnolla näkemyksiänne siitä, mitä selontekoon tulisi sisällyttää.

Suomen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet ja linjaukset kirjattiin ensimmäisen kerran selonteossa, jonka ulkoministeri antoi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle marraskuussa 1998, yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen 50-vuotisjuhlavuonna. Selonteko oli luonteeltaan linja-asiakirja, johon koottiin Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet ja tavoitteet. Linjauksen mukaan ihmisoikeudet ovat tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ne otetaan huomioon sen kaikilla osa-alueilla, aloitteellisesti ja johdonmukaisesti.

Ensimmäistä selontekoa annettaessa todettiin, että hallitus antaa määräajoin selonteon toiminnastaan ihmisoikeuksien edistämiseksi. Nyt valmisteltava selonteko toimii siten myös ensimmäisen selonteon seurantaraporttina. Sen keskeinen sisältö on selostaa ja arvioida käytännön ihmisoikeuspolitiikkaamme. Tarkoitus on näin edelleen lisätä avoimuutta sekä vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Viime selontekoa laadittaessa pohdittiin, pitäisikö käsitellä myös yksittäisten maiden ihmisoikeustilannetta. Se todettiin mahdottomaksi käytännön syistä. Olen kuitenkin nähnyt tärkeäksi valaista tässä selonteossa muutamalla esimerkillä sitä, miten pyrimme eri keinoin vaikuttamaan yksittäisten maiden ihmisoikeustilanteeseen.

Turvallisuus

Valmisteilla olevan selonteon painopiste on ulkoasiainministeriön toimialalla, kuten oli viime selonteonkin. Siksi ihmisoikeuksia tarkastellaan myös osana turvallisuuspolitiikkaa. Ihmisoikeuksien merkitys kriisien ennaltaehkäisyssä sekä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä on vakiintunut osaksi turvallisuuskäsitystämme. Haluan kuitenkin korostaa, että ihmisoikeuksilla on itsenäinen, turvallisuusnäkökohdista riippumaton arvo ja merkitys.

Vakauden ja turvallisuuden edistäminen ei tarkoita pysähtyneisyyttä, vaan aina mahdollisuutta demokraattiseen muutokseen. Ihmisoikeuksien ja turvallisuuden sekä konfliktien ja kriisinhallinnan yhteyksiä käsitellään syvemmin turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, joka annetaan eduskunnalle ensi vuoden alussa.

Haasteita

Globalisaatio

Arvostan suuresti edeltäjäni, nykyisen Tasavallan Presidentin Tarja Halosen työtä ihmisoikeuksien nostamisessa aidosti osaksi ulkopoliittista päätöksentekoa. Ihmisoikeuksien edistäminen on myös omassa työjärjestyksessäni korkealla. Haluan vahvistaa edelleen ihmisoikeuksien asemaa ulkopolitiikassamme.

Mielestäni viime selontekoon kirjatut periaatteet ja linjaukset ovat kestäviä. Myös painopisteet on valittu oikein. Nämä linjauksemme eivät sinänsä kaipaa tarkistusta, mutta edessämme on uusia haasteita, kuten globalisaatio ja kriisinhallinta.

Globalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia, mutta sen hallinta on yhä avoin kysymys. Ihmisoikeuksille globalisaatio on monitahoinen haaste. Keskeiseksi on nousemassa kysymys ylikansallisten yritysten vastuusta. Kansainväliset sopimukset velvoittavat valtioita paitsi kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös edistämään niiden toteutumista ja varmistamaan ihmisoikeusnormien noudattaminen alueellaan. Monikansallisten suuryritysten toiminnan sääntely on osoittautunut tässä suhteessa ongelmalliseksi. Kotipaikka- ja sijaintivaltiot voivat toki vaikuttaa siihen, että monikansalliset yritykset kunnioittavat toiminnassaan ihmisoikeusnormeja, mutta käytännössä valtioiden mahdollisuudet ovat usein rajalliset.

Ilahduttavaa on se, että kansainväliset järjestöt ja yritykset ovat itse kehittäneet eettisiä koodistoja ja standardeja. Ne eivät ole juridisesti sitovia, mutta ne voivat osaltaan parantaa ihmisoikeuksien toteutumista. Kuluttajat ovat yhä valveutuneempia, joten yrityksille sitoutuminen ihmisoikeuksiin voi olla myös kilpailuvaltti, ja joutuminen silmätikuksi ihmisoikeusloukkauksista hyvin haitallista niiden toiminnalle.

Keskustelu globalisaation, kaupan ja ihmisoikeuksien yhteyksistä on osin vielä aluillaan. Yksi kiinnostava avaus on YK:n pääsihteerin "Global Compact" -aloite. Kansalaisjärjestöjen ja hallitusten avoin vuorovaikutus onkin välttämätöntä globalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Aihepiirin monimuotoisuuden vuoksi kansalaisyhteiskunnan laaja ja eri näkökulmia valottava panos on tervetullut myös hallituksen politiikan kehittämiseen.

Kriisinhallinta

Ihmisoikeuksien merkitys konfliktinratkaisun eri vaiheissa tunnustetaan nykyään laajasti. Ilman ihmisoikeuksia ei ole kestäviä ratkaisuja.

Parasta kriisinehkäisyä ovat demokratia, hyvä hallinto ja ihmisoikeudet, vähemmistöoikeudet mukaan lukien. Moni kansallinen ja alueellinen konflikti juontaa juurensa vähemmistöjen syrjintään. Ehdottomia ihmisoikeuksia on noudatettava myös akuutin kriisin aikana.

Kestävä jälleenrakentaminen on ytimeltään ihmisoikeuksien ja demokratian sitkeää juurruttamista arjeksi konfliktin jakamaan yhteisöön. Välttämätöntä on myös saattaa sotarikoksiin ja törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Tässä kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen on tärkeä edistysaskel.

Käytännön kriisinhallinnassa ihmisoikeuksien rooli kaipaa vielä täsmentämistä. Kriisialueelle lähtevältä siviilikriisinhallinnan henkilöstöltä puuttuu vielä työkaluja, kuten ihmisoikeuksien perustuntemusta. Henkilöstön ihmisoikeuskoulutukseen onkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Sama koskee muitakin kenttäoperaatioihin osallistuvia, kuten rauhanturvaajia ja vaalitarkkailijoita. Myös kansalaisjärjestöjen kokemuksia tulee hyödyntää operaatioissa entistä tarkemmin, erityisesti kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa.

EU-puheenjohtajuus

Valmisteltavan selonteon kattamalle kaudelle antoi vahvan leimansa Suomen EU-puheenjohtajuus. Keskityimme tavallista enemmän EU:n yhteisen ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseen ja vahvistamiseen. Tavoitteeksi asetimme avoimuuden ja johdonmukaisuuden lisäämisen. Tuloksia syntyikin, näkyvimpinä niistä EU:n ensimmäinen vuosiraportti sekä ensimmäinen keskustelufoorumi ihmisoikeuksista.

Foorumi aloitti tiiviimmän yhteistyön kansalaisyhteiskunnan kanssa. Se voi saada rinnalleen muitakin muotoja. Esimerkkinä voi mainita sen, että Suomi kutsui puheenjohtajana ensimmäisen kerran kansalaisjärjestöjä kuultavaksi EU:n ihmisoikeustyöryhmän kokoukseen.

Jo uskottavuutensa vuoksi EU:n on suhtauduttava yhtä vakavasti ihmisoikeusongelmiin omalla alueellaan kuin muualla maailmassa. Suomen puheenjohtajakaudella pidetty Tampereen huippukokous vahvistikin ihmisoikeudet läpikäyväksi periaatteeksi kehitettäessä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta unionissa. Huippukokous totesi myös, että EU on sitoutunut toteuttamaan täysin YK:n pakolaissopimusta ja muita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Nyt haasteena on varmistaa, että nämä periaatteet toteutetaan myös käytännössä EU:n yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa kehitettäessä.

Perusoikeuskirja

EU:n perusoikeuskirja, jonka valmistelu on asiallisesti ottaen päättynyt, on herättänyt ristiriitaisia tunteita ihmisoikeuksien puolustajissa. Yhtäältä on nähty tarve kirjata oikeudet, toisaalta on voitu pelätä perusoikeuskirjan tosiasiallisesti heikentävän ihmisoikeuksien suojelua. Suomen hallitus on korostanut Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien suojelujärjestelmää ja ajanut EY:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Toinen olennainen kysymys mielestämme on perusoikeuskirjan ihmisoikeusstandardien taso ja kattavuus. Hallitus ja muut Suomen edustajat ovat asiakirjan valmistelussa toimineet taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, ympäristön, hyvän hallinnon sekä vähemmistöoikeuksien asianmukaisen linjaamisen puolesta. Tärkeää on myös turvata ei-kansalaisten oikeudet.

Kuolemanrangaistus

Suomen hallituksen mielestä kuolemanrangaistus on poistettava kaikkialta. EU on tarjonnut tässä työssä erittäin käyttökelpoisen kanavan. Olen tyytyväinen siihen, että EU:n puheenjohtajana veimme eteenpäin yhteistä politiikkaa kuolemanrangaistusta vastaan kaksi vuotta sitten hyväksyttyjen EU-suuntaviivojen pohjalta.

Yksittäistapauksiin puuttumisen lisäksi pyrimme ja onnistuimme kehittämään EU:n politiikkaa yleisemmän vaikuttamisen suuntaan. Laadittiin esimerkiksi suuntaviivat kuolemanrangaistuksen vastaiselle toiminnalle Yhdysvalloissa, missä useissa osavaltioissa kuolemanrangaistus on edelleen voimassa. Pieni askel eteenpäin on myös Kiinan hallituksen suostuminen yhteistyöhön EU:n kanssa, lopullisena päämääränä kuolemanrangaistuksen poistaminen Kiinassa.

Painopistealueet

Viime selonteossa hallitus nimesi painopistealueiksi naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet, koska näitä ryhmiä syrjitään helpommin kuin muita.

Olen ylpeä siitä, että olemme voineet rakentaa yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa vahvaa osaamista ja edistää kansainvälisissä yhteyksissä naisten ja tyttöjen asemaa. Sama koskee vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Keskeistä on ollut se, että nämä ryhmät ovat itse osallistuneet Suomen politiikan muotoiluun ja myös sen ajamiseen kansainvälisillä foorumeillä. Tästä haluan lausua erityiset kiitokset sekä aktiivisille järjestöille että yksittäisille naisille ja vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen edustajille.

Lapsen oikeuksien edistämiseen liittyy osittain erilaisia kysymyksenasetteluja kuin naisten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kohdalla. Lasten on vaikea puolustaa omia oikeuksiaan. He eivät voi osallistua täysivaltaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi kansainvälisissä kokouksissa. Lapsi on kuitenkin oikeuksien subjekti, ei vain objekti.

Voimme tässäkin tukeutua aktiiviseen ja osaavaan järjestökenttään. On kuitenkin varmistettava, että lapsia kuullaan aina kun se on mahdollista ja että lapsen etu asetetaan etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Tähänhän velvoittaa jo lapsen oikeuksien sopimus.

Lasten asema konflikteissa ja lasten hyväksikäyttö ovat olleet näkyvästi esillä. Kummassakin ongelmassa on edetty säädöstasolla uusien lapsisopimuksen valinnaisten pöytäkirjojen tultua hyväksytyiksi. Suomi on nämä pöytäkirjat jo allekirjoittanut ja ratifioi ne ensi tilassa. Lapsihuippukokouksen seurantakokous on ensi vuonna, mikä varmasti pitää lapsen oikeudet esillä. Silti minusta on tarpeen ponnistella, jotta lapsen oikeudet nousisivat politiikan todellisten prioriteettien joukkoon sekä kansainvälisesti että kansallisesti.

Naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia on painotettava jatkossakin, sillä nämä ryhmät joutuvat edelleen muita helpommin syrjinnän kohteeksi. Erityishuomiota ansaitsevat myös vammaiset sekä seksuaaliset vähemmistöt. Ihmisioikeuksien ydin on syrjimättömyys. Syrjinnän kieltäminen on käytännössä edellytys ihmisoikeuksien aidolle, universaalille toteutumiselle.

Syrjimättömyyteen liittyy läheisesti taistelu rasismia vastaan. Ensi viikolla on Strasbourgissa kokous, jossa valmistellaan Euroopan panosta vuoden päästä Etelä-Afrikassa pidettävään rasismin vastaiseen maailmankonferenssiin. Suomi on valmisteluissa korostanut - tuloksekkaastikin - vähemmistöjen oikeuksia ja naisnäkökulmaa. Hallituksen vastuu rasismin torjunnassa on keskeinen, mutta kovin ihmeellisiä tuloksia tuskin syntyy ilman kansalaisyhteiskunnan vahvaa panosta. Ulkoministeriö on viime aikoina pyrkinyt tiivistämään yhteistyötä paitsi kansalaisjärjestöjen, myös tutkijayhteisön kanssa. Rasismi on monitahoinen ilmiö, jonka torjumisessa tarvitaan myös tutkijoiden erityisasiantuntemusta.

Kansainväliset järjestöt, YK, EN, ETYJ

Edellisessä selonteossa esitimme perusnäkemyksemme kansainvälisten järjestöjen roolista ihmisoikeuksien suojelussa. Uskon, että olemme yksimielisiä siitä, että YK:lla globaalina järjestönä on edelleen korvaamaton rooli jo ihmisoikeuksien universaalin luonteen vuoksi. Myös YK:n erityisjärjestöissä oikeusperusteinen lähestymistapa on kasvattanut jalansijaansa.

Muut globaalit toimijat kuten Maailman kauppajärjestö sekä kansainväliset pankit ja rahoituslaitokset ovat aiempaa herkempiä ihmisoikeuksille, välillä paremmin, välillä heikommin tuloksin. Eurooppalaisilla järjestöillä, ennen kaikkea Euroopan neuvostolla ja ETYJ:llä, on luonnollisesti keskeinen rooli turvallisuuden ja ihmisoikeuksien vahvistajana omassa maanosassamme.

On ilo todeta, että ihmisoikeuksien suojelussa on päästy eteenpäin. YK:n piirissä hieno saavutus on julistus ihmisoikeuksien puolustajista. Se hyväksyttiin ihmisoikeuksien julistuksen 50-vuotisjuhlavuoden lopuksi, kolmentoista vuoden kovan työskentelyn jälkeen. Julistuksen merkitystä vahvistaa pääsihteerin erityisedustajan toimi, joka perustettiin viime keväänä YK:n ihmisoikeustoimikunnassa. Hänen tehtävänään on seurata ihmisoikeuksien puolustajien toimintaedellytyksiä sekä heihin kohdistuvia ihmisoikeuksien loukkauksia.

Toinen edistysaskel YK:ssa on Naisten oikeuksien yleissopimukseen neuvotellun valinnaisen pöytäkirjan hyväksyminen. Se mahdollistaa yksilövalitukset naisten syrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle sekä räikeissä tapauksissa myös maatutkinnan. Yhtä huomattava saavutus on jo edellä mainitsemani lapsisopimuksen valinnaisten pöytäkirjojen hyväksyminen, vaikka aivan kaikilta osin emme päässeet tavoitteisiimme. Pahin puute on se, että universaali 18 vuoden ikäraja jäi vielä saavuttamatta niin sanotun vapaaehtoisen asevoimiin rekrytoinnin osalta. Edistysaskeleista haluan mainita vielä päätöksen perustaa YK:hon alkuperäiskansojen pysyvä foorumi.

Euroopan osalta voi nostaa esille ihmisoikeusvaltuutetun viran perustamisen Euroopan neuvostoon. Tämä vahvistus ihmisoikeusmekanismeihin syntyi Suomen aloitteesta. Euroopan neuvosto on ihmisoikeusvaltuutetun ansiosta lisännyt näkyvyyttään, myös Tshetshenian kriisissä. Työtä Euroopassa riittää useallekin järjestölle niin kriisinhallinnan, demokratian kuin ihmisoikeuksienkin parissa. Entistäkin tärkeämpää on, että järjestöjen koordinaatio ja yhteistyö toimii.

Vuorovaikutus kansalaisyhteiskunnan kanssa

Seuraavan selonteon keskeisiä päämääriä on lisätä ulkopolitiikan avoimuutta sekä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Edellisen selonteon käsittelyyn osallistuin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä. Minulla oli silloin tilaisuus esittää eduskuntaryhmäni puolesta ajatuksia tätä vastaavassa kuulemistilaisuudessa. Eduskunnan lisääntynyt kiinnostus ihmisoikeuskysymyksiin on tervetullutta. Euroopan tasolla Euroopan parlamentti on tullut tunnetuksi aktiivisena ihmisoikeustoimijana. Tällainen lähestymistapa on vahvistunut myös Suomessa.

Kansainvälistyminen ja verkottuminen ovat kasvattaneet kansalaisjärjestöjen roolia ja vaikutusvaltaa. Tietotekniikan kehittyminen on avannut uusia mahdollisuuksia vapaalle kansalaistoiminnalle. Kaikki tämä auttaa syventämään hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua, sekä kansallisessa että kansainvälisessä toiminnassa. Edistyimme siinä Suomen EU-puheenjohtajakaudella, ja nyt haluamme edelleen lisätä tätä vuorovaikutusta Suomessa.

Pidän myönteisenä kansalaisjärjestöjen entistä näkyvämpää roolia Suomen määräaikaisraportoinnissa. Kuulemiskäytäntö on osoittautunut onnistuneeksi.

Myös ulkoministeriön yhteydessä toimiva kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta on osoittanut tarpeellisuutensa. Sen toiminta ja kannanotot ovat olleet herätteleviä ja suuntaa näyttäviä niin EU-puheenjohtajuutemme valmistelussa kuin monissa muissakin kysymyksissä. Niin ikään kehitysyhteistyön puolella kansalaisjärjestöjen toiminta on vahvistunut.

Jo edellisessä selonteossa todettiin, että ulkoministeriö pyrkii avoimeen vuorovaikutukseen tutkijoiden kanssa. Ministeriö ohjaa tutkimusvaroja ihmisoikeustutkimukseen, joka vahvistaa käytännön ihmisoikeuspoliittista toimintaa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Hyvät ystävät

Ihmisoikeudet ovat tulleet politiikan keskiöön jäädäkseen, niin kansainvälisen yhteisön työjärjestykseen kuin Suomen politiikkaankin. Ihmisoikeuksien asema Suomen ulko - ja turvallisuuspolitiikassa on vahvistunut tietoisen työn tuloksena. Valppaus ja aktiivisuus ovat edelleen tarpeen, jotta ihmisoikeudet otettaisiin jatkuvasti huomioon ulkopolitiikan kaikilla osa-alueilla. Ihmisoikeuksia on edistettävä kaikkialla maailmassa. Tätä työtä olen sitoutunut jatkamaan avoimessa yhteistyössä ja elävässä vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan ja teidän kaikkien kanssa.